Heippa!
Sellainen juttu tuossa tuli mielen, että synnytyksessä ennen sitä varsinaista ponnistusvaihetta, niin saako äiti hengailla jalkeilla, vai pitääkö jököttää sängyssä?
Kun luulisin ainkin, että se sikiö pääsee nopeammin laskeutumaan siellä synnytyskanavassa, jos äiti on jalkeilla...
Sellainen juttu tuossa tuli mielen, että synnytyksessä ennen sitä varsinaista ponnistusvaihetta, niin saako äiti hengailla jalkeilla, vai pitääkö jököttää sängyssä?
Kun luulisin ainkin, että se sikiö pääsee nopeammin laskeutumaan siellä synnytyskanavassa, jos äiti on jalkeilla...
Vastaukset 8
Vanhimmat
koska musta tuntui silloin synnytyssairaalassa vieraillessa että se pystyasento olisi jotenkin luonnollisempi ja helpompi kuin selällään makaaminen. Ponnistusvaihe meni sitten kuitenkin sängyssä eri asennoissa ennen kuin pääsin jakkaralle. Kyllä synnyttäjä saa oman toiveensa esittää.
enää selällään maaten kukaan synnytä ;-)
lähinnä puoli-istuvassa asennossa sängyllä varmaankin suurin osa synnyttää...
Sama se on olisiko selällään vai puoli-istuvassa, ei siinä loppujen lopuksi ole eroa hirveästi. Siitä huolimatta lasta ponnistetaan ulos painovoimaa vastaan pieneen ylämäkeen synnytyskanava kun yleensä kaartuu hieman eteenpäin.
Minusta on hyvä, jos etukäteen tuodaan selkeästi esille eri vaihtoehtoja, eri mahdollisuuksia. Ja toki olis suotavaa, että synnyttäjä iteskin olis hakenut tietoa asioista, koska ei ne kätilöt aina kaikkea kerro.
Kaverilta kuulin, että heillä synnytysvalmennuksessa oli ohjattu odottajat lattialle patjan päälle, neuvottu ottamaan polvitaipeista kiinni ja tulevat isit selän taakse tukemaan. Ja kätilö oli tokaissut että "tämä on se synnytysasento"... Siis mitä ihmeen synnytysvalmennusta tuollainen on, jos ohjeistetaan ainoastaan tuo ah-kätilön-kannalta-niin-näppärä puoli-istuva asento!?
Vastasit sitä paitsi itse omaan kysymykseesi. :)Kävely nopeuttaa lantion avautumista ja samalla siis ponnistusvaiheen alkamista.
Itse en kyllä pystynyt kävelemään, vaikka vähän patisteltiinkin, koska heti kun yritin pari askelta ottaa niin supistus alkoi eikä loppunut ennen kuin menin takaisin makaamaan. Supistukset olivat kävellessä ainakin minulla sietämättömiä ja tauottomia, joten sattui vähemmän kun olin vain paikoillani..
pakotti mutkin pois sängystä ja liikkeelle,kun synnytys ei edistynyt riittävän nopeasti. En kuitenkaan voinut kävellä,kun oli ilokaasusta niin kuvottava olo ja oksensin vähän väliä. En sitten viitsinyt lähteä käytävälle koittamaan ehdinkö sitten takaisin,kun oksetus iskee. Meinasi kätilön kanssa mennä ihan hermot,kun koko ajan käskettiin pois sängystä ja olisin tosiaan vaan halunnut maata. Ei sitä silloinkaan lenkille lähde,kun on oksennustauti ja laatta lentää vähän väliä...
Kätilöitä on moneen lähtöön. On niitäkin, jotka tahtois pitää kiinni "omista rutiineistaan" viis siitä mikä ois synnyttäjälle ja lapselle parasta... Eli joskus voi joutua myös vaatimaan...
Ja eihän mikään ylipäänsä pakota ponnistamaankaan sängyssä. Se puoli-istuva asento kun on lähes kaikinpuolin todella huono. Sillon se toki on hyvä, jos tuntuu, että voimat on todella loppu, eikä pystymmässä jaksaisi olla.
Esim. kyykkyasennossa, jakkaralla, kontaten, painovoima on apuna, puoli-istuvassa asennossa lasta työnnetään synnytyskanavasta hieman "ylämäkeen". Pystymmässä asennossa paine jakautuu tasaisemmin eri puolille, jolloin välilihakin antaa paremmin periksi. Ja kyykkyasento myös avaa lantiota puoli-istuvaa asentoa enemmän.
tässä esim. yks linkki asennoista
http://www.savonlinnaseutu.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=18715&NakymaID=1581
Kannattaa ottaa asioista selvää, hankkia tietoa ja lukea synnytyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Ei kannata luottaa pelkästään siihen että "kyllä ne kätilöt siellä opastaa". Kaikenlainen "valmentautuminen" on hyväksi :)
Kokemuksesta 5vk takaa suosittelen lämpimästi että jos vain mahdollista, ole ponnistusvaiheen alussa seisaallasi synnytyssänkyä vasten, se nopeutti itselläni valtavasti vauvan ulostuloa.
Jos mitenkään jaksaa niin ehdottomasti kannattaa avautumisvaiheessa olla pystyssä ja liikkua. Itse olin suurimman osan ajasta ammeessa, jossa oli helppo liikkua ja hakea sopivaa asentoa, kuivalla maalla sitten kävelin, nojailin ja heijasin lantiota. Hetken jouduin makaamaan sängyssä käyrillä ja olin niin kipeä että ajattelin etten pääse liikkeelle mitenkään, muttakun väkisin nousin niin helpotti taas.