Mieheni kanssa ollaan alustavasti suunniteltu, että hän jäisi lastemme kanssa kotiin puoleksi vuodeksi - vuodeksi nuorimmaisen tullessa noin 1,5 vuoden ikään. Lapset ovat nyt 1,5v ja 2kk.
Onko täällä isiä, jotka ovat kotona kotihoidontuella lasten kanssa? Miten on mennyt? Hoidatteko myös kaikki kotihommat (niin kuin minä nyt), vai tekeekö vaimonne kotitöitä työstä tultuaan? Mille kotona lasten kanssa oleminen tuntuu?
Kaikenlaiset kokemukset olisivat tervetulleita :)
Onko täällä isiä, jotka ovat kotona kotihoidontuella lasten kanssa? Miten on mennyt? Hoidatteko myös kaikki kotihommat (niin kuin minä nyt), vai tekeekö vaimonne kotitöitä työstä tultuaan? Mille kotona lasten kanssa oleminen tuntuu?
Kaikenlaiset kokemukset olisivat tervetulleita :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikä vaimo niihin osallistu rankan työpäivän jälkeen. Narisee vain siitä, kun en anna sille seksiä, kun sekään ei tee kotitöitä.
Ei tää hiekkalaatikon reunalla istuminen, miehen hommaa ole. No, aina voi tytsyjä samalla katella, ja kesällä se onkin ollut hauskaa. Ne tulee juttelemaan helposti kun on lapsen kanssa, ja vähän muutakin ne antaa kuin hymyn, kun oikein osaa heittää läppää. Vinkiksi vaan muillekin miehille.
jäin pari vuotta sitten vuodeksi hoitovapaalle, pari ekaa kuukautta meni tosi upeasti, tein tietenkin kotityöt, siivosin, tein ruuat, pesin pyykit yms. Nautin olostani ja siitä että voin olla lapsen kanssa kotona, sitten kuitenki eukko alkoi naputtaa tekemättömistä töistä tai siis en tehnyt siinä järjestyksessä kuin ne hänen mielestä olisi pitänyt eli siivosin yhen huoneen päivässä enkä koko taloa kerralla, pesin pyykkiä koneellisen päivässä jotta sain ne myös kuivaksi koska oli talvi-aika. Enkä tehnyt hommia sillä sekunnilla kun eukko jotain sanoi...
Siivoamiseni ei ehkä ollut aivan täydellistä eli se pölyrätti ei aivan joka paikkaan aina osunut, mies kun olen......
No natinaa ja valitusta jatkui niin että melkein erosimme (ei pirukaan kestä sellaista natinan määrää, kun on kotona lasten kanssa eikä oiken aikuista ihmistä näe).
Siten lähdin osapäivätöihin ja tilanne on aika rauhallinen, sovussa (jonkinlaisessa) eletään.
Hoitovapaa on hieno asia mutta parisuhde pitää kyllä olla kunnossa ennen kuin ite alkaisin moiseen uudelleen, tosin olen jo sillä iällä että moiseeen ei ehkä ole enään mahdollistakaan
Itse ehdotin että olisin jäänyt vanhempainvapaalle mutta ehdotus hylättiin suoralta kädeltä. No äiti sitten muutti uuteen kainaloon jo ennen kuin vanhempainvapaa edes alkoi. Enpä sitten voinut käyttää isäkuukauttakaan vanhempainvapaan lopussa, koska se pitämisen edellytyksenä on että vanhemmat asuvat yhdessä. Järjetön sääntö sekin, taas yksi osoitus siitä miten yhteiskunta halveksii vastuullista etävanhempaa.
sä olet tehnyt, ei sun lapses äiti olis sua muutoin hyllyttänyt.
Hyvii miehii ei hyllytetä.
Jos noin on, niin kenenkään ei kannata ottaa sellaista joka on joskus seurustellut. Hyviähän ei hyllytetä.
Mies oli meillä 2kk vanhemman lapsen kanssa kotona. (ennen kakkosen syntymää) Hoitivat kauppaostot, siivoukset yms. kahdestaan "miesten kesken". Ruoanlaitostakin selvisivät, vaikka mies ei mikään kokki olekaan. Jotain esivalmisteluja joskus tein ja suunnittelin kauppalistat yms. kun siitä enemmän on kokemusta. Pyykit oli pesty ja koti puhdas kun töistä kotiin tuli. Ja tyytyväinen mies ja poika kotona.
Mun työtilanteen vuoksi oli järkevämpi, et mä oon kotona, kun toinen lapsi syntyi, mutta ykkösen kohdalla isä otti osan vanhempainvapaastakin itselleen.
mies aikeissa tammikuussa jäädä jotta pääsen itse kotoa pois, ollu täs jo aika hyvin 6v. kotona et vähä yli vuoden töissäolo oli välissä, mutta alkaa kyllästyyn niin saa mieskin sitä kokeilla aluksi ainakin puoli vuotta, aivan sama mulle kauanko meinaa olla kotona, mulla nyt koulu venähtää kuitenkin 2vuotiseksi niin päättäköön itse...kyl ainakin taidan nuo kauppahommat tehdä, samallahan ne hoituu kun kotiin palaa, siivoukset annan miehelle ilomielin saapa selkäni levätä, muutenki jomottaa joka päivä, ruoanlaitto no multa ei kukaan ota ainakaan viikonlopuilta sitä pois, viikolla saa mies kokata itelleen ja lapsille ruoan, itse pärjään sillä mitä koulussa sitten syön....
Jäin kotiin vanhempainrahakaudella tyttäremme ollessa 8 kuukautta. Kaikki sujuin hyvin, ja koin lapseni hoitamisen hyvin mielekkääksi. Vaimo pääsi töistä jo viimeistään kahdelta, joten päivät eivät olleet järin pitkiä. Kotona ollessani tein kotitöitä niin paljon kuin ehdin. Meillä on yleensäkin ollut aina se periaate, että varsinaisia miesten- ja naistentöitä ei ole.
Parin kuukauden jälkeen tilanteemme muuttui niin, että olin edelleen lapsen kanssa alkuiltapäivään asti ja säntäsin heti vaimon tultua töihin. Yhteistä aikaa ei arkena siis paljon jäänyt. Näin jatkui kolme kuukautta. Meillä tämä ratkaisu toimi.
Tällä hetkellä vaimo on kotona, ja minä teen normaalia virka-aikaa. Iltaisin keskityn tyttäreeni ja teen siinä sivussa kotitöitä. Lokakuussa palaamme taas siihen, että vaimo on töissä aamut ja minä illat.
Kotona olevan vanhemman roolista ajattelen, että: "Olen kotona ennen kaikkea lapsen tarpeita varten. Jos ehdin tehdä töistä palaavalle ruuan, hyvä juttu. Jos en ehdi, mitä sitten?"