Moi taas.
Kirjoittelin jokunen aika aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000027500657
Kokeilin taas tuossa viikolla alkoholin ottamista.
3 keskiolutta ja tuli kuin tulppa kurkkuun. Ei tehnyt mieli ottaa yhtään enempää.
Kun ei vaan maistu niin ei sitten maistu.
Mistähän tässä on kysymys, en oikein ymmärrä itsekkään?
Lukekaa ketju ja ihmetelkää, niin minäkin teen.
Kirjoittelin jokunen aika aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000027500657
Kokeilin taas tuossa viikolla alkoholin ottamista.
3 keskiolutta ja tuli kuin tulppa kurkkuun. Ei tehnyt mieli ottaa yhtään enempää.
Kun ei vaan maistu niin ei sitten maistu.
Mistähän tässä on kysymys, en oikein ymmärrä itsekkään?
Lukekaa ketju ja ihmetelkää, niin minäkin teen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eihän tässä voi kuin onnitella. Taas yksi uusi x-stepperi. Kuulostaa siltä, että olet oman elämäsi kapteeni, kuten jokainen alkoholistikin voi oppia olemaan. Kun mitta tulee täyteen ja motivaatio on kohdallaan, kaikenlaiset ryhmäriippuvuus- ja syyllistymiskarkelot ovat turhia ja taaksejäänyttä elämää.
Jostain alitajunnasta viesti että älä juo enää. Tai aivan tietoisesti tuleeko mieleesi ne kaikki renttuilut, hölmöilyt ja retkuilut. Ja kun tiedät niiden aiheuttajan niin...
En tiedä, pälkähti vain tuollainen ajatus päähäni.
En osaa sanoa alitajuisista viesteistä mitään. Sen vaan tiedän ettei alkoholi enää maistu. Ennen muinoin join aina humalahakuisesti, aina siihen sammumiseen tai ainakin muistamattomuuteen asti, ajelin kännissä autolla, olin agressiivinen juoppo...
Nyt ei alkoholi vaan maistu, ei niin sitten millään.
AA:ta en halua mollata, AA tekee varmasti hyvää varsin monelle juopolle, se nyt ei sitten ollut kai mun juttuni...?
Korvien väliin se kai on raittius ja hyvä elämä istunut. En kaipaa entistä.
Ihan kummallista, että sinulla on tuollainen fiilis juotuasi parit. Olet todella poikkeustapaus ja onnittelut siitä!
Minulla se pari tuo sellaisen tunteen, että olen jo taivaassa ja havittelen korkeammalla, yhä ylemmäs ja kohti parempaa oloa. Lisää ja lisää sitä ainetta, pliiiis! Pudotus onkin sitten alemmas kuin helvettiin.
Näin minulla, mutta meitähän on moneksi.
En voi olla kommentoimatta sinulle, hyvä ”Aina Holi”, kun tuo tekstisi olisi kuin minun näppäimistäni.
Olen aina silloin tällöin pitänyt pientä paussia, mutt kun pääsee taas suhauttamaan kaljapullon korkin auki, niin taivastahan sieltä tosiaan odottaa.
Mutta loppupelissä on helvetissä.
Juominen vaan jatkuu, vaikka sielu toivoo jotain muuta.
Pitäis kai taas yrittää pitää taukoa ja vähän pidempääkin.
Jos haastan sinut maanantaina (laihdutuskuuritkin aloitetaan aina maanantaina) pitämään pullon korkin kiinni. Ei aikarajoitteita...kiinnostaako?
Haluan mukaan haastekimppaan, otatteko?
Maanantaipäivänä minäkin joskus kauan sitten pistin kerran korkin kiinni ja päivä kerrallaan se on sitten pysynytkin jo vuosia.
Hyvä kun otitte juuri ensi maanantain puheeksi. Silloin nimittäin soitan A-klinikalle ja varaan itselleni ajan hoitoon. Tämän olin päättänyt jo ennen teidän kirjoituksianne.
Vielä tämä viikonloppu taitaa siis mennä juodessa, vähän niinkuin jäähyväisiä jättäessä rakkaalle viholliselle. Eiköhän maanantaina jo teekin sitten mieli hakea oikeasti sitä apua kun yksin en tätä taistelua vain näy voittavan. Surullista, mutta niin todeksi elettyä.
Nyt on sitten se puhuttu maananantai, jolloin laitetaan korkit kiinni. Niin teen ainakin minä.
Helppoa ei tule olemaan, mutta pakko yrittää.
Vieläkö olette, kohtalotoverit, mukana juonessa?
ja tavoitteenan on jatkaa päivä kerrallaan jo aikoinaan alkanutta raittiuttani.
Olen sen verran pyristellyt ja yksin yrittänyt raittiutta, että hain ja sain tänään ajan Avomyllyhoitoon ensi torstaille. Siitä se mylly sitten alkaa pyöriä ja toivottavasti tekee minusta raittiin. Muuta en enää halua ja kokemusta odotan toiveikkaana. AA:n kamssa olen sitten tekemisissä pitkään vielä ja miksei koko loppuelämäni. Ei mikään enää ole niin tärkeätä kuin raittius ja elämisen arvoinen elämä. Tsemppiä yksin yrittäjille, mutta uskon vakaasti, ettei se enää onnistu jos vakiosuhde alkoholiin on syntynyt. Avun hakeminen on kuitenkin aika helppoa ja on uskomattomia ihmisiä, jotka haluavat auttaa.
Kyllä me tästäkin selvitään, jotkut vaan tarvitsevat järeämpiä keinoja, kuten minä. Ei ole edes kovin vaikeata enää sitä myöntää. Tuntuu tärkeältä kuulua johonkin yhteisöön ja tulla ulos tästä baarikaapista.
Tsemppiä kaikille alkosta irti pyristeville ja samoin niille, jotka ovat jo vuosia osanneet ja ymmärtäneet irti pysyä siitä aineesta, jos se ei tuo enää mitään hyvää elämään. Rajani on tullut nyt, sillä jos paperille laittaa ne hyvät ja huonot, niin huonoihin jutuihin tulee liian monta merkintää.
Tunnen itse pari tapausta, joissa tyypit olivat pitkälle alkoholisoituneita, mutta töissäkin kävivät ja välillä erilaisissa hoitolaitoksissa työnantajan passittamana.
Hoitolaitokset ja AA eivät tuntuneet auttavan, kun juominen aina vain uusiutui, ja niitä hoitolaitoskausia oli useampia.
Ympäristö piti tapauksia jo loppuunkäsiteltyinä. Oli avioerot, kenkää töistä, työkyvyttömyyseläke jne.jne.
Sitten vain jostain selittämättömästä syystä lopettivat ilman mitään apuja. Kun ei vaan maistu, niin ei maistu, eikä tee yhtään mieli!
Kumpikaan ei pystynyt sen kummempaa syytä lopettamiseen kertomaan.
Arvelen lopetussignaalin tulleen alitajunnasta.
Alitajunta meitä kuitenkin ohjailee, vaikka me viisaat ihmiset luulemme käyvämme järjellä, mitä se sitten onkin.
Itse tässä vartoilen kiintiöni täyttymistä, sillä olenhan jo kauan tietämättäni varastoinut alitajuntaani kielteistä infoa alkoholista.
Siellä alitajunnassa se info prosessoituu, ja jonain päivänä alkoholi muuttuukin alitajunnan signaalista epämiellyttäväksi ja juomishalut lähtee.
Vaikka meikäläsen rinnuksille on roiskunut viinaa sen verran, kuin moni on juonut eläissään, niin eipä tuo kiintiö ota vielä täyttyäkseen, mutta täyttyy vielä. Tiedän sen.
Muistelen tässä taannoin etelänreissulla erästä tapaamaani tyyppiä. Hän joi joka ilta ruoan kanssa lasin viiniä. Sanoi olleensa aiemmin aika kova juoppo, tämän hänen vaimonsakin vahvisti. Vaan aina jäi siihen yhteen lasiin eikä pisaraakaan enempää. Olimme koko kahden viikon ajan tiiviisti yhdessä ja kertaakaan ei ote lipsunut. Loman jälkeen hän ei ota kotioloissa pisaraakaan. Olemme sittemmin tapailleet aika tiiviisti täällä kotosuomessa, viettäneet viikonloppuja toistemme luona kyläillen, eikä viina tai viini virtaa lainkaan. Vaikka porukoissa muut ottaisivat millä mitalla tahansa, emme me kaksi ota lainkaan. Siltikin meillä on ihan yhtä hauskaa (tai ehkä hauskempaakin) kuin muilla.
Etten nyt ehkä sittenkään ole kai mikään mahdoton poikkeustapaus.
Mainittakoon vielä ettei kuvaamani kaveri ole tarvinnut koskaan juomisongelmiinsa ulkopuolista apua.
Kait ne kiintiöt on juotu täyteen. Ja sinäkin Urpo-Örvelö varmasti saavutat ne omat kiintiömittasi täyteen?? Toivottavasti!
Yhden henkilön, hyvin läheinen minulle. Hän ryyppäsi vuosikymmeniä. Häntä raijattiin meidän omaisten, perheen sosiaalitoimiston ja vaikka minkä toimesta aa:ssa ja päihdeparantoloissa. Mikään ei auttanut.
Kunnes sitten hän vain ryhtyi raittiiksi! Mitään sanomatta kenellekkään, hän ei vain enää juonut! Tästä taitaa olla viitisen vuotta kun hän lopetti, samalla minä aloitin.