Olen yrittänyt nyt todella useasti syödä säännööllisesti ja parantua bulimiasta. Olen yrittänyt todella lujaa, mutta koskaan en onnistu muutamaa päivää enempää.
Miksi siis enää jatkaa. Miksi en voisi vain luovuttaa yrittämästä ja elää täysillä bulimiaa, ottaa siitä kaikki ilo irti ja lakata kärsimästä tunnontuskista ja syyllisyydestä?
Miksi siis enää jatkaa. Miksi en voisi vain luovuttaa yrittämästä ja elää täysillä bulimiaa, ottaa siitä kaikki ilo irti ja lakata kärsimästä tunnontuskista ja syyllisyydestä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin.
Mullakin pari viikkoa meni "kuivilla". Vahdin tosi tarkkaan kaiken mitä söin ja kuinka paljon. Kotiin ei oikein uskalla ostaa ruokaa eikä syödä yksin. Mut ti taas repsahti ja tänään :( hirvee morkkis, oksensin jonku tunnin, mihinkää ihmisten ilmoille ei voi lähtee ku naama on karmeen näkönen ja turvonnu. Kraist mä vihaan tätä mut minkäs itelles teet.. :/
ja uudelleen. niin minäkin. toivossa eletään :) on onnistunut välillä 1,5vkoa, viimeksi vko. mutta parempaa tämä on kuin oksentaa monesti joka päivä.
olen myös oppinut tunnistamaan vaaralliset tilanteet, silloin kun helposti tulee liikaa. pahintahan on juuri se, että kun syö vähän liikaa tulee olo: "ihan sama, meni jo. voihan tässä syödä saman tien lisääkin ja sit oksentaa kaiken kerralla."
arkipäivät menee yleensä suht koht hyvin, kun on niin säännöllinen rytmi päivässä. mut voi taas, kun koitti perjantai. lisäksi poikaystävä lähti viikonlopuksi muualle, tuli oksennettua, koska ties, että turvotus ehtii laskea...
jaksa yrittää. pienestä se lähtee.
Musta tuntuu samalta.. Oon nyt viime aikoina onnistunu useamman kerran olemaan oksentamatta viikon-kaksi, mutta yksinkertaisesti en enää osaa syödä normaalisti, ja annoksien suuruus & puntarin luvut pakottavat jälleen oksentamaan, lihomisen pelko on liian voimakas..
Yritetty on pieniä ja vähäkalorisia annoksia mutta en yksinkertaisesti pysty hillitsemään itseäni paria päivää kauemmin sortumatta järkyttäviin mässäilyihin, olen sairastanut bulimiaa niin kauan etten enää osaa syödä normaaleja annoksia. Nyt jälleen kerran toinen "laihdutus"-päivä päällä, ja niin kovasti tekisi mieli antaa taas periksi ja lähteä kauppaan.. Samat ajatukset pyörii päässä; miksi en vain luovuta ja oksentele kunnes sydämeni pysähtyy, olis niin paljon helpompi vaan luovuttaa.. Huoh. No kai se on yritettävä vaan vielä taistella, päivä ja erityisesti ilta kerrallaan..
Mä sorruin :( Toivottavasti muilla on ollut parempi päivä.
tuo 0n jo tosi hyvä että yrität parantua ja varsinkin se että haluaisit eroon syyllisyydestä! sillä syyllisyyshän se pahin asia on syömishäiriöissä: tulee syyllinen olo jos syö, varsinkin jotain "ei-sallittua". ja siitä koko kauhea kierre alkaa... siispä, olet jo pitkällä parantumisessasi. unohda syyllisyys, elä elämääsi nauttien! :) ajatteles mitä kaikkia ihania asioita maailmassa on... ja pian huomaat että nuo kivat asiat menevät ruoasta ajattelun edelle. voin luvata että niin käy, kun parantuu.
en saa öitäkään nukuttua kun on niin syyllinen olo..ootan vaan että kauppa aukee aamulla seittämältä ja pääsen taas ahmimaan.mulla ei oo enää muuta elämää,haluaisin hoitoon osastolle mut en pääse koska en oo mikään tikkulaiha. oon 177/57 ja vatsa pömpöttää siihen malliin että näytän varmaan vaan ylipainoselta ihralta.en jaksa enää harrastaakaan mitään. ei jaksais herätä seuraavaan aamuun ikinä,ainut mikä pelastaa on ajatella tulevaa plastiikkakirurgi käyntiä. ja jos mua ei kukaan auta syön varmaan itteni hengiltä. en parane ikinä. ensin anoreksia ja nyt tämä ihan vastakohtanen paska tauti joka on vielä helvetillisempää.
Tuttua tuo kauppojen aukeamisen oottelu. Itselläni valitettavasti on myös avaimet erääseen ruokapaikkaan (en nyt viitsi kertoa tarkemmin miksi jne, jos joku tuttu sattuu lukemaan) muttei kuitenkaan luvallista niitä huvikseni/omiin tarkoituksiini käyttää, ja kesän aikana aloin harrastamaan öisiä käyntejä siellä, laitoin pimeässä pannut ja muut kuumenemaan ja tein itselleni kilokaupalla ruokaa..! Miljoonat kerrat pelkäsin että jään kiinni. Aamulla herätessä syyllisyys oli jotain sanoinkuvaamatonta, kauhea paniikki että suljinko varmasti kaikki laitteet ja oven ym.. Onneksi nyt en ole enää tuota tehnyt aikoihin.
Mutta siinä hyvä esimerkki mitä kaikkea bulimia saa ihmisen tekemään. Kun se kohtaus iskee, harvoin enää pystyy mikään estämään.
On paskan puhumista jos joku sanoo että paranet, et koskaan parane. Jos saat tämän ruton niin se on ja tulee aina olemaan. Olen ollut pahasti ali painoinen nyt olen yli painoinen. Koskaan ei ole hyvä, on olemassa joku tasapaino ja se on sitten kun löydät itsesi. Kuullostaa tyhmältä mutta se on niin. Bulimia ei laihduta se ei ole sairaus laihtumiseen. se ei laihduta!! se On sairaus elämän TUHOAMISEeN!!Se on kuin täi. harmiton mutta vie kaiken. et välitä siitä että se vie ruumiisi mutta sitten kun se vie sielusi ja suhteesi jä hävität itsesi. sitten ymmärrät että se ei ole sairaus sinussa eikä sinä sairausessa. Se koko juttu Olet sinä!! eli opettele ajattelemaan että pärjäät ja että se ei voita sinua vaan että opettelette elämään yhdessä. ennemmin ja myöhemmin unohdat muistaa. VOIMIA