Terve kaikille lukijoille.
En sen enempää tätä foorumia ole lueskellu mutta kenties hyvä purkaa tunteitaan jonnekkinsuuntaan. Ulkopäin olen ns. mallikansalainen, viittävaille insinööri, herrasmies jne, kaveripiiri suht iso. Mitä sitten valitan elämästäni?
Koska kaikki ajattelevat minut vielä sinä hauskana tyyppinä mitä olin joskus vuosia ja vuosia sitten. Tekee nin tiukkaa lähteä väkisin lähteä viikonloppuja viettämään kavereitten kanssa humalassa, koska silloin itsestään on vielä pahemmin itsekriittinen. Rivien välistä voi lukea että kaverit on alkanut jäämään vkl tutuiksi :( Osalle kavereista puhuin masennuksesta ja sen jälkeen törmäämiset on mennyt siihen että: “ Onks kaikki ok? Onks sul kaikki ihan hyvin nyt?” Kivat ekat sanat kuulla kavereilta.
Huh, saipa jotain edes sydämeltä pois :)
En sen enempää tätä foorumia ole lueskellu mutta kenties hyvä purkaa tunteitaan jonnekkinsuuntaan. Ulkopäin olen ns. mallikansalainen, viittävaille insinööri, herrasmies jne, kaveripiiri suht iso. Mitä sitten valitan elämästäni?
Koska kaikki ajattelevat minut vielä sinä hauskana tyyppinä mitä olin joskus vuosia ja vuosia sitten. Tekee nin tiukkaa lähteä väkisin lähteä viikonloppuja viettämään kavereitten kanssa humalassa, koska silloin itsestään on vielä pahemmin itsekriittinen. Rivien välistä voi lukea että kaverit on alkanut jäämään vkl tutuiksi :( Osalle kavereista puhuin masennuksesta ja sen jälkeen törmäämiset on mennyt siihen että: “ Onks kaikki ok? Onks sul kaikki ihan hyvin nyt?” Kivat ekat sanat kuulla kavereilta.
Huh, saipa jotain edes sydämeltä pois :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo tää on niin tätä, vaikka oikeastaan asia vois olla ihan päinvastoin, kun ajattelee maailman tilaa; siis että masennus osoittaa ainakin mun mielestä, tietyllä tapaa ihmisen fiksuutta, siis jotenkin sillai että yleensähän ne ei masennukaan, jotka ei funtsaile asioita omasta navasta, kuin ehkä n, 15sm alaspäin, mutta eipä juuri sen edemmäs...
Tai kenties sinulla ei ole ei ole aavistustakaan miten vaikeaa on alkaa purkamaan omaa ajatusmaailmaa. Eikö helpompi tapa oisi alkaa osoittamaan omaa "fiksuuttaan" esimerkiksi sarkastisesti toisen ongelmista kuin myöntää oma....
Tekee nin tiukkaa lähteä väkisin lähteä viikonloppuja viettämään kavereitten kanssa humalassa, koska silloin itsestään on vielä pahemmin _itsekriittinen.
---------------------------------------------
Eikähä olisi parempi lähteä tutustumaan "Itseensä ja tavoitteisiinsa".
Se mielestäni onnistuu parhaiten jossakin keskusteluryhmässä > joita löytyy monista paikoista. Terve itsetunto on kaiken a ja o.
Keskustelemalla asiat valaistuvat > ei yksin murehtimalla?
Nimi merkillä > Kokemusta on
Suurelta osin tuo sun tekstis oli melkeen kun olisin ittestäni lukenu. Täs on toinen samanlainen mallikansalainen, talous hoidettu, hyväkäytöksinen, viittä vaille insinööri. Mulla on samanlainen tilanne ollu ennemmin... ja ny oon vielä syvemmällä. Kavereita oli ennen paljon, nykyään ei puhelin soi, enkä kyllä minäkään jaksa pitää enää yhteyttä juuri kehenkään. Eli tekee tiukkaa lähteä kavereiden kans viikonlopun viettoon, ja sillon ku lähden, se menee yleensä siihen että juon niin kauan etten pääse sänkyyn asti nukkuun vaan sammun ties mihin.. Ei jaksa innostua enää mistää.
Sua neuvoisin, että hae apua NYT eikä yhtää myöhemmin. Sitä ei kannata päästää meneen näin pitkälle. Määki keskustelin terapeutin kanssa kesällä ja moneen kertaan, mutta olin ilmeisesti jo niin syvällä ettei siitä juuri enää ollut apua. Olin tällä viikolla terveydenhoitajan puheilla jostain muusta syystä, ja hän sitten ohimennen kysyi mun mielialastani... lähtiessäni sieltä vastaanotolta mulle oli varattu aika lääkärille ja eräälle toiselle psykologille, eli katotaan päästäänkö tästä suosta ylähä.