.
Marja Valtavaaran laatimassa taustakirjoituksessa "Insuliini kuuluu psykiatrian historiaan" (HS 7. 9. 2007, A 5) oli epätarkkaa tietoa. - Ohessa tarkennusta:
Psykiatri Manfred Sakel oli vuoteen 1933 mennessä kehittänyt insuliinikoomaterapian skitsofrenian hoitooon. Potilaalle annettiin insuliinia joka aiheutti hypoglykemian ja kooman, minkä jälkeen hänet herätettiin sokeriliuoksella. Toistuneiden koomahoitojen seurauksena potilaan tila oli useimmiten jonkin aikaa selkeämpi. 1960-luvun alkuun asti insuliinisalit kuuluivat psykiatristen sairaaloiden varustukseen liki yhtä kiinteästi kuin leikkaussalit kirurgisiin sairaaloihin.
Sähkösokkia kokeilivat italialaiset psykiatrit Manfred Sakel ja Lucio Bini ensi kertaa ihmisellä vuonna 1938. Nykyinen nimitys on elektokonvulsiivinen terapia (ECT) tai vain sähköhoito, ja se on kokenut 1990-luvulta renessanssin vaikeiden depressioiden hoidossa.
Insuliinin poisjäämiseen skitsofrenian hoidossa ja sähköhoidon vähenemiseen vaikuttivat ennen kaikkea uudet lääkkeet, merkittävimpänä klooripromatsiini ("Larkku"). Ranskalaisen lääketehtaan Rhône-Poulenc’n kemisti Paul Carpentier syntetisoi vuonna 1950 fentiatsiinin, jota merivoimien lääkäri Henri Laborit käytti vuonna 1951 nukutusten yhteydessä ja kokeeksi psykoottisille. Muutamassa vuodessa klooripromatsiini mullisti skitsofrenian hoidon, ja mm. insuliinikoomaterapia loppui. Klooripromatsiini on yhdessä litiumin (manialääke) kanssa psykiatrian suuria lääkeinnovaatiota.
Tarkemmat tiedot:
ECT, electro-convulsive therapy,
elektrokonvulsiivinen terapia, aiemmin sähkösokkihoito, nykyään usein vain sähköhoito. Italialaisten neuropsykiatrien Ugo Cerletti’n (1877–1963) ja Lucio Bini’n (1908–1964) vuonna 1938 ensi kertaa ihmisellä (39-vuotias skitsofreeninen mies) kokeilema metodi lähinnä skitsofeenisten hoitoon. ECT on 1990-luvulta kokenut renessanssin vaikeiden depressioiden hoidossa.
insuliinikoomaterapia,
insuliinisokki, itävaltalais-yhdysvaltalaisen (1936–) psykiatrin Manfred Joshua Sakel’in (1900–1957) vuoteen 1933 mennessä kehittämä skitsofrenian hoito, jossa potilaalle annettiin insuliinia joka aiheutti hypoglykemian ja kooman, minkä jälkeen potilas herätettiin sokeriliuoksella. Toistuneiden koomahoitojen seurauksena potilaan tila oli useimmiten jonkin aikaa selkeämpi. Klooripromatsiinin yleistyttyä insuliiniterapia jäi pois 1960-luvun alkuun mennessä.
litium,
australialainen maalaislääkäri John (”Jack”) Frederick Joseph Cade (1912–1980) otti vuonna 1948 litiumin käyttöön *manian hoidossa. Tanskalaisen psykiatrin Mogens Abelin Schou’n (1918–2005) tutkimukset vuodesta 1952 tekivät litiumista yleisesti tunnetun. Yhdysvalloissa litiumin käyttö yleistyi vasta 1970-luvulla.
.
Marja Valtavaaran laatimassa taustakirjoituksessa "Insuliini kuuluu psykiatrian historiaan" (HS 7. 9. 2007, A 5) oli epätarkkaa tietoa. - Ohessa tarkennusta:
Psykiatri Manfred Sakel oli vuoteen 1933 mennessä kehittänyt insuliinikoomaterapian skitsofrenian hoitooon. Potilaalle annettiin insuliinia joka aiheutti hypoglykemian ja kooman, minkä jälkeen hänet herätettiin sokeriliuoksella. Toistuneiden koomahoitojen seurauksena potilaan tila oli useimmiten jonkin aikaa selkeämpi. 1960-luvun alkuun asti insuliinisalit kuuluivat psykiatristen sairaaloiden varustukseen liki yhtä kiinteästi kuin leikkaussalit kirurgisiin sairaaloihin.
Sähkösokkia kokeilivat italialaiset psykiatrit Manfred Sakel ja Lucio Bini ensi kertaa ihmisellä vuonna 1938. Nykyinen nimitys on elektokonvulsiivinen terapia (ECT) tai vain sähköhoito, ja se on kokenut 1990-luvulta renessanssin vaikeiden depressioiden hoidossa.
Insuliinin poisjäämiseen skitsofrenian hoidossa ja sähköhoidon vähenemiseen vaikuttivat ennen kaikkea uudet lääkkeet, merkittävimpänä klooripromatsiini ("Larkku"). Ranskalaisen lääketehtaan Rhône-Poulenc’n kemisti Paul Carpentier syntetisoi vuonna 1950 fentiatsiinin, jota merivoimien lääkäri Henri Laborit käytti vuonna 1951 nukutusten yhteydessä ja kokeeksi psykoottisille. Muutamassa vuodessa klooripromatsiini mullisti skitsofrenian hoidon, ja mm. insuliinikoomaterapia loppui. Klooripromatsiini on yhdessä litiumin (manialääke) kanssa psykiatrian suuria lääkeinnovaatiota.
Tarkemmat tiedot:
ECT, electro-convulsive therapy,
elektrokonvulsiivinen terapia, aiemmin sähkösokkihoito, nykyään usein vain sähköhoito. Italialaisten neuropsykiatrien Ugo Cerletti’n (1877–1963) ja Lucio Bini’n (1908–1964) vuonna 1938 ensi kertaa ihmisellä (39-vuotias skitsofreeninen mies) kokeilema metodi lähinnä skitsofeenisten hoitoon. ECT on 1990-luvulta kokenut renessanssin vaikeiden depressioiden hoidossa.
insuliinikoomaterapia,
insuliinisokki, itävaltalais-yhdysvaltalaisen (1936–) psykiatrin Manfred Joshua Sakel’in (1900–1957) vuoteen 1933 mennessä kehittämä skitsofrenian hoito, jossa potilaalle annettiin insuliinia joka aiheutti hypoglykemian ja kooman, minkä jälkeen potilas herätettiin sokeriliuoksella. Toistuneiden koomahoitojen seurauksena potilaan tila oli useimmiten jonkin aikaa selkeämpi. Klooripromatsiinin yleistyttyä insuliiniterapia jäi pois 1960-luvun alkuun mennessä.
litium,
australialainen maalaislääkäri John (”Jack”) Frederick Joseph Cade (1912–1980) otti vuonna 1948 litiumin käyttöön *manian hoidossa. Tanskalaisen psykiatrin Mogens Abelin Schou’n (1918–2005) tutkimukset vuodesta 1952 tekivät litiumista yleisesti tunnetun. Yhdysvalloissa litiumin käyttö yleistyi vasta 1970-luvulla.
.
Vastaukset 3
Vanhimmat
.
Insuliinikoomaterapia-kirjoitus on HS - MIELIPITEESSÄ (18.9.2000) otsikolla "Lääkeinnovaatio mullisti skitsofrenian hoidon".
.
"Toistuneiden koomahoitojen seurauksena potilaan tila oli useimmiten jonkin aikaa selkeämpi."
Minkähänlaiseen tieteelliseen tutkimukseen tuokin väittämä perustuu? Kyse on psykiatri Manfred Sakelin omista ainakin osittain subjektiivisista havainnoista. Tarkoittaakohan selkeys tässä tapauksessa nöyryyttä lääkärin edessä? Suomalaiset medikalisaatiotutkijat ovat myöntäneet avoimesti että psykiatriaa käytetään vallankäyttövälineenä.
Skitsofreeninen potilas? Ettei vain olisi kyse toisinajattelijan nujertamisesta. Insuliinia käytetään varsin asiattomasti potilaan rauhoittamiseen, eräs tutkinnanalainen juttu on se uutisten Lehtimäen opiston kuolintapaus.
Litium on hivenaine, eikä edes essentielli sellainen. Ihmisellä ei ole koskaan todettu litiumin puutosta. Kuinka tällaisen hivenaineen antaminen lääkityksenä voidaan hyväksyä psykiatriassa, kun seleeninkään (essentiellin hivenaineen, josta sentään on osoitettua puutosta ihmisellä) antamista ei millään hyväksytä. Litiumin biokemiallisista vaikutustavoistakaan ei ole täyttä selvyyttä.
Tämä ihmettely vaan osoituksena siitä, kuinka epäloogista lääketiede on.