Minulla todettiin viime syksynä uupumus ja keskivaikea masennus, joiden hirvittävin oire oli unettomuus. Sain tuon kuriin 7,5 g remeronilla, jota nyt otan enää n. 2 g iltaisin. Olen koko ajan tehnyt osa-aika työtä, mutta nyt työnanataja on vaatinut täysiä päiviä raskasta työtä ja lisäksi minulla on suunnitelmissa aloittaa väitöskirjan teko. Nyt alkoi uhkaavasti taas unettomuus nostaa päätään. En vain saa unta lainkaan, tuntuu että ruumiini jokainen lihas on jännityksestä pinkeä, ei siinä tule sellaista rentoutunutta nukuttavaa tunnetta, vaan silmät seisoo päässä koko yön, jos en ota nukahtamsislääkettä taikka rauhoittavaa. Minulla on kaiken lisäksi tulossa yksi vaativa työhaastattelu, jota jännitän. Perhettä on myös, lapsia jne. Tuntuu ettei kukaan usko että en ole vielä toipunut kunnolla masennukssta, enkä kestä stressiä paljon. Tunnen stressin heti unettomuutena ja selkäsärkynä. Pienetkin asiat saavat minut todella hermostuneeksi, esim. eilen kun minua pilkattiin töissä, aloin hikoilla kuin sika ja jalat meinasivat pettää alta. En voinut sanoa mitään takaisin, koska olisin nolannut itseni alkamalla itkemään. Onkohan siis uupumus palaamassa ja mitä pitäisi tehdä nyt, etten taas menisi ihan raunioiksi?
Palaavatko uupumus
ja masennus
61186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siltä, että masennuksesi on palaamassa. Tuo unettomuus on todella ikävä vaiva. Tiedän kokemuksesta, kun itselläni oli vuosia sitten keskivaikea masennus, josta kyllä paranin viidessä kuukaudessa. Mutta sitten vuosien päästä tuli uusi notkahdus, koska töissä oli erittäin haastavaa ja stressaavaa. Uneni menivät lyhyiksi ja huonoiksi ja sain uudelleen Cipralexiä. Ei varmaankaan tilanteessasi kannattaisi alkaa vielä väitöskirjatyötä, kun olet noin uupunut. Vasta kun olet virkeä, sen voit aloittaa sen iloisella mielellä. Tsemppiä!
siltä, että elimistösi alkaa varoitella sinua masennuksesta ja uupumuksesta. Asiantuntijat sanovat, että masennus iskee uudelleen helpommin ensimmäisen kerran jälkeen. Stressinsietokyvyn paraneminen vie aikaa, omalta kohdaltani tuntuu ettei se parane koskaan. Suosittelisin sinua hellittämään tahtia, sillä mikäli masennus palaa, siitä parantuminen on taas hankalampaa.
Oletko koskaan käynyt juttelemassa ammattiauttajalla? Hän osaa neuvoa miten itsetuntemus paranee ja antaa tavallaan ulkopuolista näkökulmaa asiaan. Usein omaa tilannetta ei itse tiedosta. Itse hain viime keväänä terapeutin kehoituksesta sairaslomaa vaikka itse olisin kyllä omasta mielestäni sinnitellyt. Nyt vasta tajuan miten tarpeeseen se tuli, en siis ehtinyt romahtaa.
Kyllähän se helposti voi tulla takaisin. Itsellä ollut jo pitemmän aikaa sellanen tunne, että kohta tulee stoppi. ensin käyn ylikierroksilla ja suunnittelen kaikkea ja yhtäkkiä alkaakin sitten fyysiset oireet. Unettomuus, lihassäryt, huimaus. Työt ei mihinkään karkaa ja kukaan meistä ei ole korvattavissa. Terapiat on ok, mutta kyllä nekin vie energiaa, kun kokopäivätöissä käy ja muista huolehtii. Itse en iedä miten tästä eteenpäin. kun autettaviakin on ihan liikaa.
Miten olisi osa-aikatyö joksikin aikaa? Mieluummin nyt hiljentää tahtia kuin vasta sitten kun on liian myöhäistä. Pitää opetella kunnioittamaan itseään, kukaan muu ei sitä tee sinun puolesta. Ja sitten ei ainakaan jaksa huolehtia muista.
Minäkään en silloin vuosia sitten älynnyt hiljentää tahtia, ei ollut minkäänlaista sairaudentuntoa kunnes en jaksanutkaan enää, keho oli varoitellut 3 kk enkä ollut nukkunut kunnolla 5 viikkoon. Sitten oli luovuttava kaikesta ja käytävä todella syvällä, hyvä kun aamulla pääsi sängystä ylös.
Samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia täälläkin suunnalla. On ollut mahdoton tahti päällä, niin työ kuin perhevelvoitteita ja oman rentouttavan ajan saaminen on kyllä jäänyt melko unholaan. Vielä on uni jokseenkin tullut, mutta ilmassa on merkkejä siitä, että tahtia on hiljennettävä ja asiaan oikeasti puututtava. Mieliala ollut melko herkässä, välillä itkun partaalla ja välillä raivoan esim. tänään (kotona). Ja sitten on paha mieli lisää. Tiedostan hyvin, että näin ei voi jatkua, olen itsekin kokenut aiemmin väsymyksen ja tiedän kehon viesteistä, että aletaan olla vaaravyöhykkeellä. Toisaalta taas asioiden muuttaminen tuntuu työläältä (niin työ kuin perhe). Tuntuu myös siltä, että perheen kaikki velvollisuudet jää aina omille harteilleni, vaikka olisi muitakin vastuunkantajia (osa lapsista jo isompia koululaisia). Asioista on keskusteltu, mutta ne palaavat jokseenkin samoille uomille. Jotain muutosta olisi siis täälläkin tehtävä, ennekuin terveys alkaa enemmän reistaamaan.
niin uupumus ja masennus ei palaa koskaan.
Mielentyhjennys ja lihasrentouttamisharjoitukset toimivat verrattain nopeasti. Täällä ohjeita:
http://geocities.com/yinyangparantaja/