onko kenelläkään muulla vastaavaa kokemusta? minulla todettiin sikiökuolema vk34, jonka syy jäi epäselväksi (kätkytkuolema kohdussa)onko joka puolella suomea sama käytäntö,ettei saa keisrinleikkausta,vaan joutuu synnyttämään kuolleen lapsen alakautta? jouduin odottamaan käynnistystä n. 2viikkoa,vedottiin siihen,että pitäisi synnyttää mahdol.luonnollisesti.En ymmärrä,olisin miljoonakertaa mieluummin valinnut keisarinleikkauksen,mikä perusteena moiselle "kidutukselle"??
kokemuksia kuolleen lapsen synnyttämisestä?
nasti
112931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Otan osaa.. enkä varmasti osaa vastata tuohon mitenkään tyydyttävästi. Olen töissä vanhuspuolella, mutta tietyt perusteet naistentaudeista ja synnytyksistä on taottuna takaraivoon.
Ensinnäkin tuo käytäntö on lähes poikkeuksetta koko Suomessa. Ne poikkeukset mitä tehdään johtuvat syistä jotka nyt muutenkin johtaisivat sektioon.
Perusteluna on, että alakautta synnyttäminen on riskittömämpi kuin leikkaus, sektio on kuitenkin aika suuri vatsan alueen leikkaus, jossa voi sattua moinia komplikaatioita, haavainfektoista keuhkoveritulppaan. Vallalla on myös käsitys, että äidille on helpompi käsitellä vauvan häviämistä ja kuolemista sen jälkeen kun on itse sen synnyttänyt. Ettei vaan nukuteta ja leikata vauvaa pois, kuin jotain tautia. Raskauden ollessa noinkin pitkällä, on tulevasta vauvasta kuitenkin muodostunut jo "jokin", ja sen leikkaaminen pois (vaikka kuinka tietäisi sen olevan jo kuollut) saattaisi hidastaa menetyksestä toipumista. Kuolleen lapsen synnyttämisen etuna pidetään myös sitä että kipulääkitystä voidaan käyttää lähes rajatta.
Mutta minun on aika vaikea käsitäää sitä miksi jouduit odottamaan käynnistystä niin kohtuuttoman kauan?
Olen todella pahoillani puolestani, mutta kuten edellisessä viestissä todettiin, tämä on yleinen käytäntö niin Suomessa kuin muuallakin. Alakautta synnyttäminen nopeuttaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin paranemista lapsen kuolemasta. Sektiolla kuolleen lapsen synnyttäneet äidit eivät koe lapsen kuolemaa yhtä konkreettisesti koska lapsi nukutuksen aikana vain "häviää" eikä sitä menetystä tunne "fyysisesti.
Sikiökuoleman tapahtuessa käynnistys on usein tavattoman aikaa vievää ja hankalaa. Ne synnytykset käynnistyvät hitaasti ja tarvitsevat paljon aikaa. Ikävää, jos jouduit odottamaan käynnistystä jo noin kauan, siihen en löydä syytä. Olisipa sinulla ollut ammattilainen, joka olisi selittänyt kaiken moneen kertaan ja juurta jaksain. Tahallaan sinua ei varmasti kukaan halunnut "kiduttaa".
jouduin odottamaan siksi,että samaan aikaan minulla todettiin sydämessä pitkäkestoista ns toleranssivaihtelua jota seurattiin,olisiko mahdollisesti rytmihäiriötä/jotain vakavampaa,näin ollen keisarinleikkaustakin harkittiin,mutta koska mitään varsinaista isoa vaaraa ei ollut,ei mitään hätäsektiotakaan tehty...sydän vaivat eivät sitten lopulta estäneet alakautta synnyttämistä ja ehkä se odottaminen sittenkin oli ihan ok,koska sain rauhassa tottua ajatukseen,niin omituiselta kuin se ehkä tuntuikin/kuulostaa! :) kiitos vielä vastauksista!
No niin.. nyt ymmärrän. Synnytyksen käynnistämiseen yleisesti käytetyt hormonithan rasittavat sydäntä hurjasti.. Siksi siis ilmeisesti odoteltiin. Tiesitkö, että Käpy ry., on tarkoitettu myös vanhemmille, jotka ovat menettäneet syntymättömän lapsensa. Sieltä saa vertaistukihenkilöiden numeroita, joita on monilla paikkakunnilla. Voisi tuntua mukavalta keskustella asiasta jonkun kanssa joka on kokenut saman. Jaksamista Sinulle ja perheellesi.
lääkärit kysy potilaan mielipidettätä asiastaq ,jos äiti haluaa keisarinleikkauksen miksi sitä ei suoda ,voi helvatan helvatta.
Olen pahoillani puolestasi.
Minä itse jouduin kokemaan saman, tosin viikkoja oli 39 6.. synnyttämään mennessäni ei sydänääniä enään kuulunut..
Minunkaan tapauksessani ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä tapahtuneelle. Nämä ovat niitä elämän tarjoamia yllätyksellisiä mysteereitä.
Tuon onnettomasti päättyneen raskauden jälkeen olen saanut kaksi ihanaa ja tervettä poikaa, vaikkakaan en voi väittää raskausaikojani pelkojeni vuoksi mitenkään nautinnollisiksi.
Voimia sinulle ja rohkeutta yrittää uudestaan. Vaikka seuraava raskaus on taatusti 9 kk helvetti, on se silti sen arvoista; oman pienokaisen saaminen syliin on upea hetki..
Eikös yksityinen lääkäri tekisi keisarinleikkauksen?
Ymmärrän, että on vaikeaa käsittää miksi kuollut lapsi pitää synnyttää alakautta. Mutta tämä EI kuitenkaan ole mikään ammattikunnan keksimä kidutuskeino odottaville perheille. Sektioon liittyy HUOMATTAVASTI suuremmat riskit. Etenkin kuolleen lapsen syntyessä äidin vuotoriski on merkittävästi kasvanut, koska hyytymistekijät toimivat eri tavoin kun silloin, kun terve lapsi on kyseessä. Lisäksi lukuisat tutkimukset, joissa on tutkittu äidin psykologista toipumista, osoittavat, että alateitse synnyttäessä toipumisaika on huomattavasti nopeampi. Lisäksi sektion kokenut äiti joutuu viettämään sairaalassa pidemmän ajan kuin muuten, eikä tämä liene miellyttävää kun suru on muutenkin suuri. Ero "normaaliin" alatiesynnytykseen on yleensä se, että äidin kivunlievitykseen kiinnitetään suurempaa huomiota ja ainakin omassa työpaikassani synnytyksestä pyritään tekemään täysin kivuton, koska tässä tilanteessa ei tarvitse huolehtia vauvan voinnista. Toivoakseni kukaan yksityinen ei tee sektioita, rahasta ei tässä yleiselläkään sektorilla ole missään nimessä kyse. Lapsen kohtukuolema on melko harvinaista, suuressa sairaalassa näitä synnytyksiä on karkeasti arvioiden 3-6/vuosi, joka on siis yli 3500synnytyksestä melko vähän.
Täytyy näin sivullisenakin kiittää selventävästä viestistäsi. Kun luin alkuperäisen viestin lähettäneen surullisesta kohtalosta, mietin itsekin miksi noin julmasti kohdellaan lapsensa menettänyttä.
Sinulle, joka menetit lapsesi, toivon voimia ja uskoa tulevaisuuteen.
Pelkään että mulle käy just noin.
Oon lukenu siitä niin paljon että luulen sen olevan jo niin yleistä et sellast tapahtuu tosi monelle =O(
Älä pilaa odotustasi peloilla.. Nauti raskaudesta ja masuvauvastasi täysillä!
Tätä tapahtuu hyvin harvoin, saamieni faktatietojen perusteella yksi promille raskauksista päättyy lapsen syntymiseen kuolleena.
Joten jos jo tiedät monta tämän kohtalon kokenutta, ei se todennäköisyyslaskennankaan perusteella osu enää kohdallesi :)
Ja tämäkin on vain yksi elämän tarjoamista haasteista. Kaikesta voi selvitä :)
Onnea odotukseesi!