Minulla on todella mustasukkainen mies. Nyt olen myös pienen vauvan äiti.
Olen kihlattuni takia kyyhöttänyt 4:n seinän sisällä monet päivät.
Tässä muutamia asioita jolloin mustasukkaisuus ilmeni:
MM. Kanavaa vaihdettiin jos tuli yläosattomia ihmisiä.
En saanut käydä yksin suihkussa ku saatoin hommailla siellä yksikseni.
En saanut hakea postia kuin tietyn kellon ajan jälkeen ettei vain postinjakaja ole samaan aikaan paikalla.
En voinut käydä kaupassa yksin, en katsoa myyjää.
Jos satuimme jossain kävelemään katselin aina maata/lattiaa ettei vain katseeni ohi kävele mies.
En voinut soittaa rauhassa, koska olisin kuulemma puhunut hänestä pahaa.
Asuimme omakotitalossa, lähin naapuri oli puolen kilometrin päässä asuva 60 vuotias mies.
En voinut lapsemme kanssa kävellä ulkona koska tällä naapurilla olisi voinut olla nuoria miehiä kylässä.
Kun suhteemme oli ja on siinä pisteessä että riitelemme päivittäin joka asiasta. Lähdin, myös lapsen takia. Nyt asustelen vanhempieni luona 500 km päässä kihlatustani.
Hän haki hoitoon, aloittaa ensi viikolla.
Yritämme parhaamme mukaan saada suhteemme toimimaan. Rakastan häntä niin paljon.
Kumpa hän ymmärtäisi sen.
En koskaan tekisi mitään pahoittaakseni hänen mieltään. Olen tehnyt kaiken mitä hän on pyytänyt. Tuhonnut valokuvia, katkaissut ystävyys suhteita.
Kaiken mahdollisen eikä mikään ole auttanut.
Olisiko jollain kokemusta sanoa muuttuuko tämä vai haaveilenko vain..?
Olen kihlattuni takia kyyhöttänyt 4:n seinän sisällä monet päivät.
Tässä muutamia asioita jolloin mustasukkaisuus ilmeni:
MM. Kanavaa vaihdettiin jos tuli yläosattomia ihmisiä.
En saanut käydä yksin suihkussa ku saatoin hommailla siellä yksikseni.
En saanut hakea postia kuin tietyn kellon ajan jälkeen ettei vain postinjakaja ole samaan aikaan paikalla.
En voinut käydä kaupassa yksin, en katsoa myyjää.
Jos satuimme jossain kävelemään katselin aina maata/lattiaa ettei vain katseeni ohi kävele mies.
En voinut soittaa rauhassa, koska olisin kuulemma puhunut hänestä pahaa.
Asuimme omakotitalossa, lähin naapuri oli puolen kilometrin päässä asuva 60 vuotias mies.
En voinut lapsemme kanssa kävellä ulkona koska tällä naapurilla olisi voinut olla nuoria miehiä kylässä.
Kun suhteemme oli ja on siinä pisteessä että riitelemme päivittäin joka asiasta. Lähdin, myös lapsen takia. Nyt asustelen vanhempieni luona 500 km päässä kihlatustani.
Hän haki hoitoon, aloittaa ensi viikolla.
Yritämme parhaamme mukaan saada suhteemme toimimaan. Rakastan häntä niin paljon.
Kumpa hän ymmärtäisi sen.
En koskaan tekisi mitään pahoittaakseni hänen mieltään. Olen tehnyt kaiken mitä hän on pyytänyt. Tuhonnut valokuvia, katkaissut ystävyys suhteita.
Kaiken mahdollisen eikä mikään ole auttanut.
Olisiko jollain kokemusta sanoa muuttuuko tämä vai haaveilenko vain..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toisin päin eli minä mies. Sama kaava vuodesta toiseen ei mitään yksityisyyttä. sit se paljasti itsensä eli ajatus kääntyy. Hän tekee kaikki mistä sua epäilee jossain määrin. Meillä se meni siihen että nainen petti koska eihän mussa ollu enää mitään muuta kun koti isä joka käy töissä sellaisessa paikassa missä ei varmasti ole yhtään naista töissä. Siihenkin asiaan tuli sit selvyys kun hänellä oli työpaikka romanssi. Kävi niitä mies puolisia työ kavereita läpi noin 10 kpl. Ero tuli ja nyt ollaan oltu noin 1.5 v erossa ja pitäs tehdä ratkaisu ottaako takas vai onko se lopullisesti ohi. En vaan tiiä miks se on tässäkin valossa erittäin vaikea ratkaisu. Meillä on jo lapsia ja yhdessäkin oltiin sentään 11v. Mustasukkaisuus alkoi jo heti sen jälkeen kun oltiin menty naimisiin. Sitä ennen ei ollu yhtään.
todella vaikeeta ja ymmärrän sua hyvin. Voi olla että se vähenee ja poistuu kun hän oppii luottaan ja itse saa mielen rauhan.
tsemmpiä...
Sen verran voin sanoa, ettei oma käytöksesi muuta mitään. Miehen mustasukkaisuus on selvästi sairaalloista. Sitä paitsi, tuskin haluat loppuelämää, jossa joudut katkaisemaan ystävyyssuhteesi jne.
Ainoa mikä auttaa on se, jos mies saa itse oman päänuppinsa kuntoon ja tajuaa että vika on hänessä - ei sinussa.
Yritä katsoa elämääsi positiivisesti ja ajattele, että haluat normaalin loppuelämän - joko miehen kanssa tai ilman.
Ongelma ei poistu koskaan, muuttaa vain ilmenemistään. Joten älä pilaa elämääsi ja lapsenne elämää asettamalla rakkautesi jmv tunteet miestä kohtaan todellista hyvinvointia tärkeämmäksi.
Nyt suosittelisin eroamaan miehestä aivan kokonaan panostamaan omaan ja lapsen elämään. Jätä mies kaikilla mahdollisilla tasoilla pois elämästänne ja ole varovainen että mies ei saa teistä otetta yhteistä lasta ja tunteitasi hyödyntäen.
Tilanne on nyt tosi hyvä oman elämän aloittamiseen joten älä hemmetissä palaa vankeuteen vaikka mies vannoisi muuttumistaan ja onnistuisi vaikuttamaan muuttuneelta.
Älä sääli tai rakasta miestä hyvinvointinne vaarantaen. Mies on sinulle ja lapsellenne ehdottomasti joka tapauksessa erittäin vahingollinen joten on parasta että et jossittele voisiko suhde onnistua tai täytyisikö sinun ymmärtää ja auttaa vaan pysyt miehestä niin erossa kuin mahdollista.
Tämä on tämän miehen mielipide.
joten unohda kihlattusi, olet jo ihan tarpeeksi menettänyt elämästäsi turhaa. Hänellä ei ole oikeutta vaatia sinulta tuollaisia asioita. Tuo on jo sen sortin alistamista ja henkistä väkivaltaa, että ihmettelen, ettet ole jo itse huitaissut vähintään keittiösaksilla.
Kasvata itsetuntosi pikkuhiljaa takaisin, rakenna nautinnollista elämää ja kasvata lastasi terveellä päällä! Lapsellesikin tulee aivan vääristynyt elämisen malli, jos jatkat kihlattusi kanssa. Et kai halua, että hän kohtelee omaa puolisoaan tulevaisuudessa samalla tavalla kun kihlattusi sinua?? Voi voi, näitä murheellisia tarinoita sitten luetaan ip-lehdistä.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, soitat kaikki vanhat menetetyt kaverit läpi ja aloitat uudisrakentamisen. Puhu avoimesti asioista niiden oikeilla nimillä, koita päästä häpeän yli! Sinulla ei ole mitään hävettävää. Olet juuri saanut lapsen ja olet äärimmäisen hauraassa tilassa, jota kihlattusi on pystynyt hyödyntämään alsitamisessaan.
Sinulla on oikeus katsoa yläosattomia, luka pornolehtiä, jutella kassapojan kanssa, tervehtiä postinkantajaa ja käydä vaikka naapurin papan luona kahvilla, saattaisi jopa ilostua pienen vauvan vierailusta.
Jos venhempasi vaan jaksavat, niin anna heidän hoitaa vauvaa kerran viikossa, niin että pääset ihmisten ilmoille ilman vauvaa! Käyt vaikka torikahvilassa istumassa tai mene jumppaan tai ruokakauppaan... käy kampaajalla, tee jotain mistä saat hetkellisesti hyvää mieltä. Siitä se lähtee.
Tee väkisin normaaleja asioita, joista pikkuhiljaa tulee arkipäivää, et edes huomaa...
Se mitä nyt olet elänyt ja joutunut kieltämään itseltäsi, puolisosi mustasukkaisuuden takia, ei ole normaalia.
Olen itse elänyt tuon ajan, kun exäni vaati bussi- ja leffaliput todistuaineistoksi, ravintolakuitit vaikka olin veljeni kanssa syömässä, jotta pystyi tarkistamaan kellonajat, vaikka ei sittenkään uskonut, vaan olin ostanut kuitit ja liput joltain, että muka olin ollut jossakin... aivan sairasta! Siitä on nyt 12 vuotta aikaa, enkä kadu päivääkään, että lähdin! Tuhotkoon jonkun toisen elämän, ei minun ja päätös on pitänyt!
Rohkeutta ja voimia sinulle!!
Samaa meiltä kyllä. Mies on usein väkivaltainen jos on sairaanoloisesti mustis. Varokaa kaikki naiset ennen ku on myöhäistä.