Löysin tuolta laatikostani tälläisen kirjoituksen, kun hävitin vanhoja
kirjeitäni pois.
Vielä näen taakse suuren vuoren,
jonka takana on ihmemaa,
sinne veisin sydämeni nuoren
joka täällä maassa valittaa
Luotan yhä vielä siihen hetkeen
jostain löydän käden vahvemman,
elämä ei pääty tähän retkeen
vaan sen tiedän aina jatkuvan.
Näinhän se voisi olla
Anu.1
4
431
Vastaukset
ja paljon puhuva runo.
Runoja luen hyvin mielelläni. Mutta runoilla en itse juurikaan osaa.
Ihailen sellaisia ihmisiä joilta riimit syntyy kädenkäänteessä. Joskus on niin koskettavia ja elämään sattuvia laulunsanoja.
Ei voi ,kuin ihailla sellaista !
Synnynnäinen lahja ja kyky, kaikilta se ei käy!!- Ilta-aurinko
Vielä käyn vuorille
noustessa aamunkoin,
itkemään puroiksi
maahan nuoruutein.
Sen rinteet ihanat
vielä mä karkeloin
ja kaikki sen kukkaset
kastan kyynelein,
puhtaat niin kuin
hermoni huippujen lumi,
äitini jälkiä kanna vaan. Ilta-aurinko kirjoitti:
Vielä käyn vuorille
noustessa aamunkoin,
itkemään puroiksi
maahan nuoruutein.
Sen rinteet ihanat
vielä mä karkeloin
ja kaikki sen kukkaset
kastan kyynelein,
puhtaat niin kuin
hermoni huippujen lumi,
äitini jälkiä kanna vaan.voi olla lähtemätön tila meidän ajatuksissa. Ne tulevat esille joskus.
Usein runot jäävät muistilokeroihin ,ne eivät unhoitu ,vaikka vuodet kuluu, ja luulisi että sanat menettävät merkityksensä ajan myötä.
Minulla on yksi runo ylitse muiden.
Se ei ole minun oma kirjoittama ,ja omiani ei pöytälaatikossa olekkaan .Silti luen aina joskus runoja ,minulla on hyllyssä niitä.
Tämän saan nuoruuden ajoilta muistiini.Joka onkin lempirunoni.
Niin kuin ennen, samanlainen olen nykyään,
huoleton ja rakastuva.
Tiedätte oi ystäväni, en kauneuteen katsoa
voi vailla liikutusta,
en vailla arkaa hellyyttä,
en mielin tyynin.
On rakkauden osuus suuri elämäni tiellä.
Aleksander Puskin.
Olen tämän kirjoittanut koulukirjani takakanteen joskus 16 vuotiaana.
Olen Aleksanterin kanssa samaa mieltä vieläkin.
Hän oli kirjoittamassa näitä vuosina 1799-1837.
Mitä hän olisi vielä kerinnytkään jos ei eräs,
hänen kilpailijansa (vaimosta) olisi surmannut hänet kaksintaistelussa.- Anu.1
ullamirjami kirjoitti:
voi olla lähtemätön tila meidän ajatuksissa. Ne tulevat esille joskus.
Usein runot jäävät muistilokeroihin ,ne eivät unhoitu ,vaikka vuodet kuluu, ja luulisi että sanat menettävät merkityksensä ajan myötä.
Minulla on yksi runo ylitse muiden.
Se ei ole minun oma kirjoittama ,ja omiani ei pöytälaatikossa olekkaan .Silti luen aina joskus runoja ,minulla on hyllyssä niitä.
Tämän saan nuoruuden ajoilta muistiini.Joka onkin lempirunoni.
Niin kuin ennen, samanlainen olen nykyään,
huoleton ja rakastuva.
Tiedätte oi ystäväni, en kauneuteen katsoa
voi vailla liikutusta,
en vailla arkaa hellyyttä,
en mielin tyynin.
On rakkauden osuus suuri elämäni tiellä.
Aleksander Puskin.
Olen tämän kirjoittanut koulukirjani takakanteen joskus 16 vuotiaana.
Olen Aleksanterin kanssa samaa mieltä vieläkin.
Hän oli kirjoittamassa näitä vuosina 1799-1837.
Mitä hän olisi vielä kerinnytkään jos ei eräs,
hänen kilpailijansa (vaimosta) olisi surmannut hänet kaksintaistelussa.Värit puissa punaa ja kultaa
puitten lehdet loistossaan,
ne saumattomasti sointui,
tähän hetkeen syksyiseen.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt4259288- 592436
- 431836
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271649IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio891418- 1221349
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3651239- 1411169
- 181123
Tässä viimeinen mahdollisuutesi nainen
Kysyä tai sanoa minulle, jos jotain jäi vuosien takaisista. Sen verran meillä oli kuitenkin jotain, että välillä mietin541042