Hei! Onko kellään mitään neuvoa tilanteeseeni?
Oloni on aivan kamala, vihaan ihastumista. Häpeän sitä. Siinä on ongelma. Minusta tuntuu että tunteeni olisivat ihastukselleni ikään kuin rangaistus, häpeän että juuri minä the mitättömyys olen mennyt ihastumaan niinkin ihanaan poikaan. Poika ei siis tiedä. Häpeän tätä tunnetta niin luonnottoman paljon, pelkään että jos poika saa tietää että ajattelee "hyi se vai". Ja usein kun olen ihastunut ollut ja kertonut ihastukselle (saanut pakit tietenkin, muuten en tässä kirjoittelisi), niin olen myöhemmin alkanut hävetä koko asiaa, että miksi piti mennä kertomaan. Koska ihastukseni ovat kutakuinkin yksipuolisia, en haluaisi mitenkään niistä kertoa. Mutta kuitenkin haluan. Ja tämä etten osaa päättää mitä tehdä raastaa minun mieltäni. En kehtaa edes katsoa poikaa, mutta välillä hän vilkuilee minua, ihan vähän vain. Uskon kuitenkin että se on normaalia vilkuilua, kiinnitän siihen vain enemmän huomiota tässä tilanteessa.
Se poika on niin uskomaton. Osaako kukaan antaa mielipidettä, yksikin riittää! Pääni hajoaa.
Oloni on aivan kamala, vihaan ihastumista. Häpeän sitä. Siinä on ongelma. Minusta tuntuu että tunteeni olisivat ihastukselleni ikään kuin rangaistus, häpeän että juuri minä the mitättömyys olen mennyt ihastumaan niinkin ihanaan poikaan. Poika ei siis tiedä. Häpeän tätä tunnetta niin luonnottoman paljon, pelkään että jos poika saa tietää että ajattelee "hyi se vai". Ja usein kun olen ihastunut ollut ja kertonut ihastukselle (saanut pakit tietenkin, muuten en tässä kirjoittelisi), niin olen myöhemmin alkanut hävetä koko asiaa, että miksi piti mennä kertomaan. Koska ihastukseni ovat kutakuinkin yksipuolisia, en haluaisi mitenkään niistä kertoa. Mutta kuitenkin haluan. Ja tämä etten osaa päättää mitä tehdä raastaa minun mieltäni. En kehtaa edes katsoa poikaa, mutta välillä hän vilkuilee minua, ihan vähän vain. Uskon kuitenkin että se on normaalia vilkuilua, kiinnitän siihen vain enemmän huomiota tässä tilanteessa.
Se poika on niin uskomaton. Osaako kukaan antaa mielipidettä, yksikin riittää! Pääni hajoaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, olin ennen tuollainen mutta kun jouduin auto-onnettomuuteen ja sain vakavia vammoja niin päätin että elämä on liian lyhyt kulutettavaksi. Elä kuin tämä päivä olisi viimeisesi, ei kannata turhaan miettiä pikkuseikkoja, live... and let live.
Hei, tää tyyppi puhuu ASIAA!!!
Ei tosiiaankaan kanaata murehtia!
Kannatetaan. :D
Mulla on kyllä ihan sama vitun ongelma.
nytkii oon ihastunu yhteen Lauraan, ollaan kummatkii ensimmäisellä vuositasolla. Mutta ei nyt tämmösellä turjakkeella oo mitään mahiksia semmoseen kaunottarreen, nii taitaa taas jäähä tämä vaan haaveiluks
Joo mie oon monta juttua pilannu vain olemalla. Siispä edellispäivänä tein sen mitä pitikin, tai sitten ei. Mutta asia on nyt selvä. Luulin/olin ymmärtänyt, että poika oli kiinnostunu miusta, mutta ei sitten, no sainpa tämän ainakin tietää..
Kerro hälle. Mitään et menetä. Mutta jos sie vaan oot etkä tee mittää poikakaa ei pakosti tee mittää voi mennä suhe pilalle. Nyt vaan itees niskasta kiinni vai miten se sanotaan? Onnea siulle!!
Minustakin tuntuu että yksi tyttö ajattelee samalla tavalla kuin sinä.Itse olen ihastunut häneen mutta kuin katson häntä, hän joko näyttää kylmän jäätävälle tai kesäisen iloiselle.En itse taas ole varma onko hän ihastunut minuun vaiko sitten ei.Mutta ainakin olen saanut sellaisia merkkejä.Ottaisit muuten vähän positiivisemman asenteen,eihän sitä muuteen eteenpäin voi elämässä kulkea.Et ole hukassa! Muista se...
Toi on kaikista tärkeintä, sä et saa missään nimessä hävetä itseäsi siitä että ihastut! Se on sulle niin oikeutettua kun vaan aurinkokin nousee joka aamu. Se on sun oikeus, kaikki itseinho ja muu, se ei oo hyvä juttu.
Luulisin ton liittyvän siihen, että et ole aivan sujut tällä hetkellä itsesi kanssa. Rohkeutta. Muista että sä olet ainutkertainen sinä, muu et voi olla, etkä tule olemaan. Arvokas sinä. Kunnioita itseäsi sen mukaisesti, kaikkien muidenkin tulee kunnioittaa sua täysin. Jos joku poika arvostelee sua vaikka ulkonäön perusteella ja perustelee että et oo muka hänen arvonen, niin et sä ole ansainnut sellasta poikaa.
Sä saat ihastua poikiin, ja se on sulle täysin sallittua. On eri asia, kuka niistä kaikista maailman pojista sattuu ihastumaan sinuun. Muista kuitenkin ennen kaikkea itsesi. Kaikki pojat ja seurustelujutut on toissijaisia sen rinnalla, kun ajattelet, kuinka tärkeä ihminen olet omassa elämässäsi.
Tää on sun oma ainutkertanen elämä, anna itsellesi sen mukainen arvo. :) Anna elämän johdattaa, ja usko hyvyyteen.
Mukavaa jatkoa!
Olipa kultainen viesti. Kiitos!
Niinpä vihataan täälläkin. Tosin, en nyt ole juuri ollu ihastunut kehenkään suoranaisesti... noin kahteen kuukauteen, joten ihan hyvin menee. Onko se komeakin poika? Jos on niin millainen luonne? Kannattaa aina tutustua ensin ihan ystävyys mielessä ja katsoa mitä kehkeytyy. Kyllä pojat osaa halutessaan olla hankalia, mutta kyllä se siitä - ei kaikki mänttejä ole. Mä tunnen yhden ihan mukavan pojan, mutta en tiedä - se käyttäytyy, kuin haluais olla jotain enemänkin, mutta silti se on mulle vain kaveri. JOS JOKU ON NIIN IDIOOTTI, ETTÄ NAURAA IHASTUMISELLE, NIIN SIITÄ EI KAANNATA VÄLITTÄÄ!!! Sä olet aina oman ittes herra ja määräät itsestäs - jos sä jonkun mielestä et ole tarpeeks hyvä niin se kannattaa unohtaa. Mä en tiedä miltä rakkaus tuntuu, mutta sanoisin, että elämässä on paljon sellasta, mitä voi löytää - mm. ihana poika jossain tuolla. Kerro sille - jos se nauraa, niin omapahan on ongelmansa. Kyllä sekin vielä joskus torjutaan - sano mun sanoneen!