Työkkärissä sanottiin että pitää hakea jonnekin jotta työttömyysturva on taattu. Tuntuu turhalta kun en haluais olla työtön kauaa, mutta kaiken varalta pitää varmaan hakea kunnei niitä töitäkään niin helposti saa.
Ongelmana on, että mua ei tällä hetkellä kiinnosta varsinaisesti mikään amk linjoista. Ehkä sosionomi olis lähinnä sitä mitä haluaisin, mutta en usko soveltuvani siihen työhön.
Nyt mulla on tyhmä tilanne: on pakko hakea, vaikka en yhtään tiedä mihin enkä haluaisi vielä aloittaa opintoja. Mihin kannattaisi hakea jos ei halua vahingossa päästä sisään? Kun valintakokeisiin ainakin pääsen. Pitääkö sanoa vain siinä mahd. haastattelussa ettei oikeasti ole motivaatiota?
Haluaisin (luokan)opettajaksi, eli yliopistoon. Toisaalta pelkään vähän jaksanko yliopisto-opintoja tai opettajan työtä, kun on ollut vähän mielenterveyden kanssa ongelmia.
Vastuun ottaminen itsestään ja elämästään ei olekaan niin helppoa.
Ongelmana on, että mua ei tällä hetkellä kiinnosta varsinaisesti mikään amk linjoista. Ehkä sosionomi olis lähinnä sitä mitä haluaisin, mutta en usko soveltuvani siihen työhön.
Nyt mulla on tyhmä tilanne: on pakko hakea, vaikka en yhtään tiedä mihin enkä haluaisi vielä aloittaa opintoja. Mihin kannattaisi hakea jos ei halua vahingossa päästä sisään? Kun valintakokeisiin ainakin pääsen. Pitääkö sanoa vain siinä mahd. haastattelussa ettei oikeasti ole motivaatiota?
Haluaisin (luokan)opettajaksi, eli yliopistoon. Toisaalta pelkään vähän jaksanko yliopisto-opintoja tai opettajan työtä, kun on ollut vähän mielenterveyden kanssa ongelmia.
Vastuun ottaminen itsestään ja elämästään ei olekaan niin helppoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nykyään on melko vaikeaa saada ns. kunnon työpaikkaa ilman koulutusta, jos ei ole suhteita tai riittävää työkokemusta. Jos sinua ei opiskelu kiinnosta niin tuskin jaksaisit tehdä mitään paskaduuniakaan, työkkäristä tuskin muuta saat. Toinen vaihtoehto on paiskia töitä jossain paskafirmassa eli olla harjoittelussa työmarkkinatuella, sama kuin tekisit duunia n. 2 euron tuntipalkalla.
Työkkäristä löytyy jtn ammatinvalintapsykologeja, ehkä sellaisesta olisi apua. Ilmeisesti sinulla on ihan hyvät paperit, kun kerran olet varma siitä että pääsisit pääsykokeisiin. Monellahan huonot peruskoulun/lukion/amiksen paperit hankaloittavat jatkokoulutukseen hakeutumista.
"Vastuun ottaminen itsestään ja elämästään ei olekaan niin helppoa."
No kuka muu siitä sinun elämästäsi ottaisi vastuun, ellet sinä? Äitisikö? Ei elämä ole helppoa eikä asiaa yhtään helpota se jos jäät himaan makaaman ja elät avustuksilla, se vain pahentaa tilannetta. Mielenterveysongelmiin kannattaa ehdottomasti hankkia heti apua. Jos et vähään aikaan pysty/halua mennä opiskelemaan niin mene vaikka johonkin kansalaisopistoon tms. jos et töitä saa.
persuksiin. Sitä tarvitaan.
Kotona makaaminen ei tosiaan auta yhtään, pitäisi ruveta tekemään asioille jotain. Ja alkaa elää.
Ammatinvalinnanpsykologilla olen ollut ja se ehdotti työkokeilua jossain koulussa, niin että näkis pystyykö siihen. Eli siis juuri sitä työtä 2 euron tuntipalkalla. Katsotaan mitä teen.
Kyllähän sä voit hakea mille alalle tahansa, ja joa ala on sellainen, että siihen sisältyy haastatteluosio, niin sanot suoraan, että haet vaan työkkärin takia. Kyllä ne siitä tajuaa, eihän ne kuitenkaan sisään ota, jos tietää, että motivaatiota ei ainakaan ole alaa opiskella. Kirjallisissa pääsykokeissa voit sitten jättää vastaamatta kysymyksiin, tai tehdä mahdollisimman huonosti. Hae vaikka jotain tosi suosittua alaa (en kyllä tiedä, että mitä kaikkea nyt syksyllä on tarjolla). Olen itse ollut pakkohaussa ja haastattelussa sanoin suoraan asiani, eli että en ole tosissani.
Jos sä et saa helposti töitä, niin kannattaa mennä työharjoitteluun. Ymmärtääkseni voit tehdä neljätuntisiakin päiviä, jos pitkiin päiviin ei nyt tunnu olevan voimia. Saisit kuitenkin valita työpaikkasi ja sen kautta kokemusta (jos vaikka haluat kokeilla tuota opetusalaa--->kouluavustaja tms), eikä tarvitsisi kitkutella jossain työpaikassa, josta ei ainakaan välitä. Vaikka palkkaa ei saa, on kuitenkin oikeutettu erinäisiin tukiin, joilla kyllä tulee toimeen. Etkä jäisi ns. yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan sinulla olisi mielekästä tekemistä. Ja siis tekemistä juuri itseäsi varten!
Itselläni on vähän samat mietteet tuosta yliopisto-opiskelemisesta, pelkään, etten jaksa tai pärjää. Nyt opiskelen amk:ssa, mutta en alaa, josta nauttisin. Lähdin vielä sen verran rikkinäiseltä pohjalta opiskelemaan, että sekin on vaikuttanut suoriutumiseen. Mutta muista, että yliopistossa saa apua, jos on ongelmia tai ajatukset käyvät liian raskaiksi. Ideaali tilannehan kuitenkin olisi, että kaikki olisi omassa päässä ja elämässä kunnossa opiskelun aloittamista varten, mutta koska niin ei aina ole, niin näillä mennään. Ehkä on vain päätettävä, että jaksaa, ja jos tulee välillä suvantoja, niin sitten ottaa opiskeluissa kevyemmin. Ja auttaa siihen jaksamiseen sekin, että voi opiskella mieleistänsä alaa.
Kiitos hyvistä neuvoista ja rohkaisusta.
Mä taidan hakea sosionomiks ja toimintaterapeutiks. Ne on haussa ja molemmissa on kai haastattelut ja aika vaikea päästä. Lisäksi perjantaina keksin, että voisin hakea toisen asteen yhteishaussa puoli vuotta kestävään talouskouluun. Se vain on vähän myöhästä kun yhteishaku päättyi perjantaina, mutta ainahan kannattaa yrittää, myöhässäkin.
Olen käynyt ammatinvalintapsykologilla ja se on ehdottanut just tota työharjottelua, tai työkokeiluiks se sitä sanoo, eli lyhyitä pätkiä eri työpaikoissa, kuten kouluissa tms. Siinä ainakin näkis soveltuuko työhön vai ei. Pelkään kuitekin että jos en jaksakaan sitä työtä kun se on niin sosiaalistakin...mutta kai sen harjoittelunkin voi jättää kesken jos ihan ylitsepääsemättömäksi käy. Mielenterveydenkin kannalta olis parempi että olis jotain tekemistä.
On niin vaikea tietää mitä todella haluaa ja mihin on kykyjä. Eikä siinä oikein ketkään ulkopuoliset voi auttaa.
Sitten sitä tahtoisi hallita kaikkea elämässään, eikä millään voi. Ja tuntuu että hajoaa siihen, kun yrittää pitää elämänsä hallinnassaan. Vaikka eikai se niin vaarallista olisi vaikka antaisi mennä vaan, kokeilisi erilaisia vaihtoehtoja ja katsoisi mitä jaksaa ja päätyisi sitten lopulta jonnekin.
Kyllähän sä voit hakea mille alalle tahansa, ja joa ala on sellainen, että siihen sisältyy haastatteluosio, niin sanot suoraan, että haet vaan työkkärin takia. Kyllä ne siitä tajuaa, eihän ne kuitenkaan sisään ota, jos tietää, että motivaatiota ei ainakaan ole alaa opiskella. Kirjallisissa pääsykokeissa voit sitten jättää vastaamatta kysymyksiin, tai tehdä mahdollisimman huonosti. Hae vaikka jotain tosi suosittua alaa (en kyllä tiedä, että mitä kaikkea nyt syksyllä on tarjolla). Olen itse ollut pakkohaussa ja haastattelussa sanoin suoraan asiani, eli että en ole tosissani.
Jos sä et saa helposti töitä, niin kannattaa mennä työharjoitteluun. Ymmärtääkseni voit tehdä neljätuntisiakin päiviä, jos pitkiin päiviin ei nyt tunnu olevan voimia. Saisit kuitenkin valita työpaikkasi ja sen kautta kokemusta (jos vaikka haluat kokeilla tuota opetusalaa--->kouluavustaja tms), eikä tarvitsisi kitkutella jossain työpaikassa, josta ei ainakaan välitä. Vaikka palkkaa ei saa, on kuitenkin oikeutettu erinäisiin tukiin, joilla kyllä tulee toimeen. Etkä jäisi ns. yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan sinulla olisi mielekästä tekemistä. Ja siis tekemistä juuri itseäsi varten!
Itselläni on vähän samat mietteet tuosta yliopisto-opiskelemisesta, pelkään, etten jaksa tai pärjää. Nyt opiskelen amk:ssa, mutta en alaa, josta nauttisin. Lähdin vielä sen verran rikkinäiseltä pohjalta opiskelemaan, että sekin on vaikuttanut suoriutumiseen. Mutta muista, että yliopistossa saa apua, jos on ongelmia tai ajatukset käyvät liian raskaiksi. Ideaali tilannehan kuitenkin olisi, että kaikki olisi omassa päässä ja elämässä kunnossa opiskelun aloittamista varten, mutta koska niin ei aina ole, niin näillä mennään. Ehkä on vain päätettävä, että jaksaa, ja jos tulee välillä suvantoja, niin sitten ottaa opiskeluissa kevyemmin. Ja auttaa siihen jaksamiseen sekin, että voi opiskella mieleistänsä alaa.
Yliopistoon ilman muuta haet, jos se kiinnostaa!
Mutta hae nyt ihmeessä ensin sellaiselle alalle, missä vuosi ei mene hukkaan ja joka ei rasita sinua liikaa. Voihan se olla toisen asteen koulutuspaikkakin: eihän se koskaan haittaa jos elämässä osaa hyvin kokata tai ommella vaatteita, esimerkiksi.
Silti voit hakea keväällä yliopistoon, ja jos et heti pääse sisään, saat parhaassa tapauksessa parin vuoden aikana ammatin, jolla voit myöhemmin rahoittaa yliopisto-opintosi ilman opintolainaa.
Ja ammattiopinnoista saat myös lisäpisteitä opettajaopintoihin ;-)
Pari perusasiaa:
- jos et halua vielä joltain toiselta, alasta oikeasti kiinnostuneelta, paikkaa valintakokeessa, niin hae tekniikkaan (Kaikki kutsutaan valintakokeeseen, joten et estä jonkun oikeasti alalle haluavan pääsyä valintakokeeseen.)
- valintakokeessa kannatta jättää vastaamatta tai vastata oikeasti väärin (jos yrität vain vastata vähän väärin, voit silti arvioida taitosi ja pisterajasi väärin ja tulla valituksi).
Eli jos oikeasti et ole kiinnostunut opiskelemaan ammattikorkeakoulussa, niin hae koulutukseen, johon kaikki kutsutaan valintakokeeseen ja kirjoita valintakokeessa nimi paperiin, mutta älä vastaa kysymyksiin.