Kertokaa mielipiteitänne, apua kaivataan kummiasiassa!
Asia on seuraavanlainen:
piakkoin on vauvamme ristiäiset ja haluaisimme kovasti vaimon veljen sylikummiksi. Veljen mukana olisi tietenkin kohteliasta kutsua hänen vaimonsa myös lapsen kummiksi.
Ongelmana onkin se, ettei veljen vaimo osoita pienintäkään kiinnostusta mm. miehensä jo ennestään olevaan kummilapseen, saatikka sitten miehensä muihinkaan perheenjäseniin (sisaruksiin, vanhempiin...). Veljen vaimo käyttäytynyt kylmästi ja alentavasti miehen siskoa kohtaan, jonka lapsen ristiäisistä nyt on kyse. Veljen vaimo on todella itsekäs, itsekeskeinen ja laiskakin jopa. En halua panetella häntä enempää, mutta kuinka toimia. Veljen haluamme ehdottomasti sylikummiksi, mutta hänen vaimoa emme. Hän ei ole sellainen ihminen, jonka hoiviin lapsemme jjättäisimme jos sellainen tilanne tulisi eteen. En myöskään koe että hän olisi niin tärkeä ja laheinen, että haluaisin luoda häneen näin "syvän" siteen..
Mitä mieltä olette? Neuvoja kellään?
Asia on seuraavanlainen:
piakkoin on vauvamme ristiäiset ja haluaisimme kovasti vaimon veljen sylikummiksi. Veljen mukana olisi tietenkin kohteliasta kutsua hänen vaimonsa myös lapsen kummiksi.
Ongelmana onkin se, ettei veljen vaimo osoita pienintäkään kiinnostusta mm. miehensä jo ennestään olevaan kummilapseen, saatikka sitten miehensä muihinkaan perheenjäseniin (sisaruksiin, vanhempiin...). Veljen vaimo käyttäytynyt kylmästi ja alentavasti miehen siskoa kohtaan, jonka lapsen ristiäisistä nyt on kyse. Veljen vaimo on todella itsekäs, itsekeskeinen ja laiskakin jopa. En halua panetella häntä enempää, mutta kuinka toimia. Veljen haluamme ehdottomasti sylikummiksi, mutta hänen vaimoa emme. Hän ei ole sellainen ihminen, jonka hoiviin lapsemme jjättäisimme jos sellainen tilanne tulisi eteen. En myöskään koe että hän olisi niin tärkeä ja laheinen, että haluaisin luoda häneen näin "syvän" siteen..
Mitä mieltä olette? Neuvoja kellään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole mikään pakko pyytää molempia, voitte ihan hyvin pyytää vain toisen, vaikka aviopari olisikin. Itselläni oli vähän vastaava ongelma vuosi sitten kun halusin kummiksi hyvän ystäväni, mutta en kovin hyvin tuntenut hänen miestään, joten pyysin vain ystäväni. Ainakaan heistä ei kumpikaan loukkaantunut asiasta. Voihan tuosta joku loukkaantuakin, mutta mielestäni sen riskin voi ottaa jos kerran ei toista kummiksi halua. Toisen ystäväni pyysin miehensä kanssa, niin tämä mies kysy muutamaan kertaan että haluanko todella hänetkin.. mutta hänet halusin koska hän vaikutti hyvältä kummiehdokkaalta. Onhan kummin oltava sellainen jonka vanhemmat todella kummiksi haluaa.
Ei tietenkään kannata pyytää kummiksi vastahakoista ihmistä Vaikka pyytäisitkin, niin hän luultavasti kieltäytyisi kunniasta.
Minä en kyllä pyytäisi kummiksi sitä veljeäkään, joka varmaankin saisi kuunnella vaimonsa nalkutusta aina, jos hän yrittäisi tulevaisuudessa huomioida kummilastaan joko lahjoin tai muulla tavalla. Ovathan he joka tapauksessa aviopari. Lapsen mahdolliset vierailut tuossa perheessä eivät varmaankaan muodostuisi kovinkaan hauskoiksi kokemuksiksi, lapselle nimittäin.
Toisaalta, mahdatkohan ottaa tuon kummiasian turhan vakavasti, vai mitä tarkoitit huomautuksellasi, ettei veljen vaimo ole sellainen ihminen, jonka hoiviin lapsen jättäisit, jos sellainen tilanne eteen tulisi? Kummeilla ei ole mitään virallisia huoltajuus tai muitakaan velvoitteita, ei myöskään mitään virallisia oikeuksia lapseen nähden.
Joten neuvoni on, ettet pyydä kumpaakaan. Mukavuussyistä!
En tietenkään ota asiaa turhan vakavasti, mutta haluan tarkoin miettiä ketä pyytää kummiksi. Minulle ei ole se ja sama keitä he ovat. Ja todellakin koen, että vaikkei kummilla minkäänlaisia velvoitteita lapsen hoitamiseen tms. olekaan, on hän sellainen ihminen joka ottaa kummilapsensa avosylin vastaan jos esimerkiksi vanhemmat joutuvat vaikka sairaalaan tms. Itse kummina olen aina valmis auttamaan hänen vanhempiansa jos hoitajaa tms tavitsevat. Sitä ei tapahdu kuin harvoin, mutta tykkään itse ajatuksesta, että on olemassa läheisiä ihmisiä jotka auttavat esim hädän hetkellä.
Että ilman muuta pyydämme veljen kummiksi. Sisarusten välinen toimiva ja lämmin suhde menee mielestäni mainitsemasi mukavuussyyn edelle. Se että he ovat naimisissa, ei mielestäni tee heistä "yhtä ja samaa ihmistä". Vaikka vaimoke olisi kuinka välinpitämätön tai kylmä tahansa, ei tarkoita että veli samasta muotista. todellakaan...
että mahtaako tuo rakastettu veli pahoittaa mielensä pahastikin, kun hänen vaimoaan ei ilmiselvästi kelpuuteta kummiksi. Melko yleinen käytäntö kun on, että molemmat puolisot pyydetään. Hän ei varmaankaan näe vaimoaan yhtä negatiivisessa valossa kuin muut. Rakkaus on sokea!
Varmasti pahoittaa mielensä. Sehän tästä tekeekin niin hankalan asian. Kun ei tahtoisi toisen mieltä pahoittaa, kun hän kuitenkin toista rakastaa. Mutta onko sellainen asia syy pyytää myös toinen kummiksi? Jos mitään muuta syytä tai yhteyttä ei ole? Onneksi on vielä hieman aikaa miettiä. Ei ole helppo päätös... :(
Niin, kannattaa mielestäni vielä miettiä. Tässä voi olla kytemässä pienoinen sukuriidan alku.
Itselläni on asiasta jonkinlaista kokemusta. Minulla on veli, josta pidän kovasti. Hänen vaimostaan en pidä. Vaimo ei tahdo olla nykyään ollenkaan miehensä suvun kanssa tekemisissä.
Aikoinaan minulla oli konflikti tämän veljeni vaimon kanssa. Asiasta oli kehkeytymässä muheva riita. Minä olin menossa sanomaan hänelle suorat sanat, koska olin omasta mielestäni oikeassa. Tunsin olevani muka veljeni puolustaja ja kuvittelin, ettei kiltti, minulle läheinen veljeni osaa eikä ymmärrä pitää puoliaan.
Onneksi vanha äitini esti minua laajentamasta riitaa. Hän sanoi, etten saa eikä minun pidä puuttua heidän asioihinsa ja että meille ulkopuolisille pitää riittää se, että veljelläni ja hänen vaimollaan menee keskenään hyvin.
Nykyään olen tosi onnellinen, että äitini esti minua menemästä melskaamaan veljeni perheeseen.
Veljen kanssa välit ovat säilyneet keskinäisen kunnioituksen ja rakkauden nmerkeissä. Veljen vaimoon välit ovat etäiset mutta asialliset.
Näin on hyvä.
Sinulle vierasta ihmistä kohtaan! Aatteles, jos hän kärsii vaikkapa lapsettomuudesta, tai jostain, ja sinä sen kun pelaat häntä ulos suvusta!
Osoita ennakkoluulottomuutta ja kutsu kummiksi, syli-semmoiseksi. Miehesi veljen rakkaus lapsella on jo, ilman kummiuttakin.
Mistäs sinä sitten tiedät, millaisten asioiden perusteella mielipiteeni ko henkilöstä rakennan? En ole täällä keskusteluissa kertonut murto-osaakaan niistä asioista, joita hän on perheellemme aiheuttanut. Ja sitä en edes lähde täällä sen kummoisemmin tekemäänkään...
Ja sitäpaitsi olen usean vuoden yrittänyt saada häneen jonkinlaista kontaktia ja luotua edes jonkinlaista suhdetta jne, mutta kun se ei kertakaikkiaan tuota minkäänlaista tulosta. Olen melkeimpä sitä mieltä, että jos häntä kiinnostaa perhepiirin yhteiset ja mukavatkin asiat kun kilo paskaa, miksi toisten täytyisi sitten jatkuvasti yrittää kaikkensa ja tarjoilla asiat hänelle silkkihansikkain hopealautaselta? Kyllä se raja jossain taitaa tulla vastaan?
Kuulostaa siltä ettet sinä tunne häntä, ja ne olivat omia sanojasi.
Itse en pyytäisi kun veljen. En viitsisi vain muodon vuoksi pyytää vaimoa.
Mitä haittaakaan siitä on? Voit vielä pyytäessäsi korostaa, ettet loukkaannu, jos hän ei haluakaan tulla kummiksi. Kuvittelen omalle kohdalleni, että jos mieheni sisko pyytäisi vain miestäni kummiksi, MIES loukkaantuisi tästä myöskin.
Mielestäni on myös hyvä pitää mielessä, että usein perheessä nainen on se, joka muistaa merkkipäivinä, lähettelee kortit ja ostaa lahjat. (ei tietenkään aina näin) Eli jos vain miestäni pyydettäisiin kummiksi, ei minua ainakaan huvittaisi juosta lahjojen perässä jne.
Olisi suorastaan tökeröä olla pyytämättä vaimoa.
pyytää molempia. Itse olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt täällä esiintyviä väitteitä siitä, että pariskunnat tulee pyytää jotenkin pakettina, eikä vain toista. Ihan kukkua.
Omassa lähipiirissäni on lukuisia esimerkkejä siitä, että vain toinen on kummi. Ja miksi pyytää jotain kummiksi velvollisuudesta, eikä omasta halustansa. Uskon että veljen vaimokaan ei haluaisi itseään valittavan tehtävään noilla perusteilla.
Ei ole pakko eikä mitään järkeä pyytää toista kummiksi. Ihan pötyä että aina vaan pareittain pitäisi pyytää. Eihän sellaisella kummilla mitään tee, joka ei ole sellaisesta lainkaan kiinnostunut. Ja tuskin niitä kummejakaan valitaan siksi, että niiltä sitten saadaan niitä lahjoja!!! (-niinkuin jonkun mielestä vaimokekin pitäisi pyytää, perusteluna sillä sehän ne lahjat useimmiten ostaa jne. NAURETTAVAA HÖPÖTYSTÄ! ;D ). Tuskin siitä mitään sukuriitaakaan on tulossa, eihän vaimoketta muutenkaan ole asiat kiinnostaneet teksteistä päätellen! Turha tuollaista turhaketta pyytää.
Itse en tuossa tilanteessa pyytäisi.
kohdellaan pakettina? Kummiksi pyydetään henkilökohtaisesti, ei vaan siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa jonkun kanssa. Eli pyydät kummeiksi ne, jotka oikeasti haluatte. Minusta olisi aika tökeröä, jos minut pyydettäisiin kummiksi vain mieheni siivellä. Ristiäisiin toki kutsutaan kummin puoliso.
mielestäni se on *vanhanaikaista* pyytää myös puolisoa kummiksi!!
itse olen syntynyt v.-84 ja minulla on kummeina äidin serkku ja hänen miehensä... ja siskollani on myös aviopari kummeina..
ja kun minua pyydettiin muutama vuosi sitten kummiksi parhaan kaverini lapselle, ja silloisen POIKAYSTÄVÄNI vanhemmat pettyivät TOSI pahasti, ku heidän poikansa ei kelvannut kummiksi! se oli *hieman* outoa...