Tänään päivällä luin tällä palstalla (?!) todella karmaisevan kertomuksen, joka perustui ilmeisesti kirjoittajan henkilökohtaisiin kokemuksiin kouluajoilta. Kysymys oli koulukiusaamisesta, johon OPETTAJA oli syyllistynyt. Nyt sitä viestiä ei enää löydy (se ei joko ollut tällä palstalla tai sitten se on poistettu). Valitettavasti en ehtinyt tuolloin vastata kirjoitukseen, mutta aika moni oli siihen ottanut kantaa.
KERTOMUS OLI TODELLA KARMEAA LUETTAVAA. Vieläkin puistattaa koko ajatus siitä, että jos minä itse olisin ollut sen lapsipoloisen "housuissa".
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa "hyvinvointivaltiossa" lasten/nuorten parissa työskentelevä voi käyttäytyä tuolla tavalla (kuin siinä kirjoituksessa kerrottiin)? Miten (koulu)viranomaiset eivät valvo opettajien toimintaa? Eikö opiskelijavalinnassa pitäisi plokata pois alalle sopimattomat? Mitä virkaa psykologeilla sitten on, jos he eivät kykene sellaista perkausta tekemään? Politiikkako menee lasten ja nuorten hyvinvoinnin edelle?
Toivoisin, että se henkilö, joka kirjoitti niistä omakohtaisita järkyttävistä kokemuksistaan, kirjoittaisi uudelleen, mutta jättäisi siinä mainitun opettajan nimen pois.
SIINÄ KIRJOITUKSESSA OLI OPPIA JA MUISTUTUSTA MEILLE JOKAISELLE "KASVATTAJALLE" VARSINKIN NÄIN KOULUVUODEN PÄÄTTYESSÄ.
Tuo koulukiusaaminen on todella järkyttävä asia. Millä tavalla voin suojella omia lapsiani siltä? Millä tavalla me aikuiset voimme suojella lapsiamme siltä?
KERTOMUS OLI TODELLA KARMEAA LUETTAVAA. Vieläkin puistattaa koko ajatus siitä, että jos minä itse olisin ollut sen lapsipoloisen "housuissa".
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa "hyvinvointivaltiossa" lasten/nuorten parissa työskentelevä voi käyttäytyä tuolla tavalla (kuin siinä kirjoituksessa kerrottiin)? Miten (koulu)viranomaiset eivät valvo opettajien toimintaa? Eikö opiskelijavalinnassa pitäisi plokata pois alalle sopimattomat? Mitä virkaa psykologeilla sitten on, jos he eivät kykene sellaista perkausta tekemään? Politiikkako menee lasten ja nuorten hyvinvoinnin edelle?
Toivoisin, että se henkilö, joka kirjoitti niistä omakohtaisita järkyttävistä kokemuksistaan, kirjoittaisi uudelleen, mutta jättäisi siinä mainitun opettajan nimen pois.
SIINÄ KIRJOITUKSESSA OLI OPPIA JA MUISTUTUSTA MEILLE JOKAISELLE "KASVATTAJALLE" VARSINKIN NÄIN KOULUVUODEN PÄÄTTYESSÄ.
Tuo koulukiusaaminen on todella järkyttävä asia. Millä tavalla voin suojella omia lapsiani siltä? Millä tavalla me aikuiset voimme suojella lapsiamme siltä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Huomasin saman. Harmi, että kirjoitus on poistettu. Todennäköisesti juuri siitä syystä, että artikkelissa mainittiin kyseisen opettajan nimi.
Minäkin luin saman kirjoituksen ja se todellakin oli raastava kokemus pienelle lapselle. Mulle tuli ihan kyneleet silmiin kun ajattelin, että jos minun lapseni joutuisivat kokemaan saman eivätkä uskaltaisi puhua esim. kotona mitään.
Jos se kirjoitus on/oli totta, niin munista joutaisi hirttää se äijä. Olikohan se ope mies, enää en muista, mutta sukupuolella ei väliä - samanlaisia petoja me akatkin olemme.
Siperiaan kaikki koulukiusaajat, olivatpa ne sitten opeja tai oppilaita.
...tuolta Nuoret -palstalta? Siellähän on kiusattujen kommentteja.
Koulukiusaaminen on todella vakava asia. Siitä ei koskaan keskustella liikaa. Tuntuu jopa sille, että keskustelu kävi "kuumempana" vähän aikaa sitten.
Sitä minä en usko, että kun kouluissa tehdään nykyään ns. itsearviointia yms. niin joissakin koulussia ei esiinny ollenkaan koulukiusaamista. Kyllähän asia on niin että niiden koulujen rexit eivät ole tehtäviensä tasolla, jotka sinisilmäisesti ilmoittavat, että meidän koululla ei esiinny koulukiusaamista. HÖPÖ-HÖPÖ koulukiusaamista esiintyy niin kauan kuin koululaitos on olemassa.
Ja sitten vielä: minulla on pari (= enemmän kuin kaksi) tuttavaa, jotka ovat opettajia. Kaikki ovat kertoneet, että opettajien huone on sellainen mätäpesä, jossa opettajasta otetaan viimeisetkin mehut irti. Jos asia todellakin on näin, niin eihän tarvitse ihmetellä, jos opettaminen ei suju...
Varma tapa suojella ja ennaltaehkäistä on olla tietoinen lapsen ja nuoren kouluvaiheista alusta lähtien. Antaa pitkät opettajien itsenäistä-huomautuksille, silloin, kun lapsen kanssa ja kotona muutenkin sujuu asiat normaalisti. Kysellä lapsilta kuinka menee koulumaailmassa, nähdä lapsensa muutokset, kysellä. Ja jos lapsi sanoo kärsivänsä, auta, ota selvää ja USKO! On kyllä totta, että moni lapsi ei hanni vanhempiaan "vaivata" tai tuottaa mielestään lisäharmia, silloin, jos näkee, että niillä vanhemmilla on muitakin huolia. Sellainen lapsi kärsii itse ja yksin!
Meissä aikuisissa on monia puutteita, kukaan ei ole täydellinen, mutta se, että joku saa virkansa puolesta tuhota taimenalun, se karmii vieläkin, vaikka kaikesta olen itse selvinnyt.
Harmittaa todella , että se kirjoitus poistettiin. Pitäisi olla kyky poistaa siinä olevan henkilön nimi ja jättää muu osa näkyviin. Silti se väärinkohtelu ja siitä syntyvä viha saa aikaan nimenjulkaisemisen, vaikkakin väärin. Ymmärrän silti, pieneltä teolta se asianomaisesta tuntuu, kun sydän on verellä.
Hei!
Kirjoituksesi loppuun laitoit vaikean kysymyksen:Miten suojaan omat lapseni koulukiusaamiselta?
Aihe on niin laaja, että siihen on mahdotonta vastata lyhyesti.
Koulukiusaamista on ollut aina ja sitä tulee olemaan. Ennakkotapausten määrä kertoo omaa murheellista kieltään.
Kuten aiemmissa kirjoituksissa todettiin, se korostuu pienissä kouluissa ja pienillä paikkakunnilla. Yleensä opettajilla hyvät suhteet paikallisiin koulutuslautakuntiin ja sitä myöden sivistystoimenjohtajiin, jotka viimekädessä päättävät, miten koulukuraattorit toimivat yksittäistapausten kohdalla.
Koulukiusaaminen ei ole vain lasten välistä, siihen syyllistyvät myös opettajat.
Järjestelmä menee kuitenkin koko aika eteenpäin ja uusia toimintatapoja kehitetään jatkuvasti, koulukiusaamisen lopettamiseksi.
Koulukiusaamisissa ja sen jälkihoidossa vastuu kuuluu AINA aikuisille. Apua tarvitsee niin kiusattu, kuin kiusaaja.
Onnellisessa asemassa on ne lapset, joilla koulupäivän jälkeen on jompikumpi vanhemmista kotona.
Tärkeää lasten ja vanhempien välisissä suhteissa on avoimuus. Antaa lapselle tunne, että kotona voi puhua mistä vain. Niin hyvästä, kuin pahasta. Antaa tunne, että lasta kuunnellaan.
Merkkejä siitä, ettei kaikki ole kunnossa, ovat esim. jatkuva vatsakipu, herkkyys pahoinvointiin,jatkuvat päänsäryt ja usein toistuvat lausahdukset"mä en halua mennä kouluun!".Ajatuksia herättää myös se, jos lapsi syrjäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Yksi merkki on myös se, jos lapsi vastoin luonnettaan ryhtyy hyökkääväksi,sekä agressiiviseksi.
Unohtaa ei voi nyt kolikon toista puolta, pitää muistaa myös se, onko kotona asiat kunnossa.
Kuten alkuperäinen kirjoittaja sanoi, koulukiusaaminen jatkuu myös vapaa-aikana, jos koulukavereita esim. samassa pihapiirissä.
Mitä sitten on koulukiusaaminen? Toinen lapsi saattaa kestää enemmän kuin toinen. Missä kulkee kiusaamisen ja leikin raja? Sen päättää aina lapsi. Miten lapsi tilanteet kokee.
Jos joka välitunti nyrkki heilahtaa,se on kiusaamista. Jos tilanne jatkuu päivästä toiseen.
Ruokajonossa korvaan kuiskatut ilkeydet ovat myös kiusaamista, jos ne jatkuvat esim. viikon. Jatkuva toisen tavaroiden rikkominen ja nimittely ovat myös kiusaamista. Tässä muutama esimerkki.
Nyt sitä kolikon toista puolta: Jotkut lapset eivät kestä oikeastaan mitään. Silloin nousee vanhemmille suuri hätä. Täysin ymmärrettävää. On olemassa tilanteita ja tapauksia, milloin joudutaan tekemään lapsen kanssa enemmän töitä, että saataisiin sietokynnystä hieman korkeammalle. Epäoikeudenmukaista? Aivan varmasti monen isän ja äidin mielestä. Koululaitos on ja tulee olemaan sellainen, mikä koettelee erityisen herkkien lasten voimia.
Aina ei saisi varauksetta uskoa vain oman lapsen kertomaa. Jonkinlainen seula/suodatin siihen kuullun käsittelemiseen. Lapsihan kertoo aina kotona sen oman version, joka ei ehkä ole yhtenevä tapahtumien kanssa.
Kiusattu ja kiusaaja saman pöydän ääreen. Oli kyseessä opettaja, tai oppilas. Niissä tilanteissa suotavaa myös koulukuraattorin läsnäolo, ainakin, jos kyseessä jo pitempään jatkunut kiusaaminen.
Vanhempien tulisi aina muistaa roolinsa aikuisina, eikä lähteä mukaan lasten keskinäisiin ristiriitoihin. Toimia sovittelijana.
Koko aika mennään eteenpäin:), keksitään uusia käytäntöjä, miten toimia vaikeissa tilanteissa.Siltikin parantamisen varaa on paljon.
Pitää myös muistaa, että kasvatustyö kuuluu ensisijaisesti kodeille, koulun tulisi vain tukea tätä kasvatustyötä.
Tässä niitä ajatuksia, mitä minulle tuli ensimmäisenä mieleen. Lapsesta välittäminen kuuluu mielestäni myös meille lapsettomille ja mahdollinen tuen antaminen niille vanhemmille, jotka jaksavat haasteellista ja vastuullista kasvatustyötään, tai uupuvat.
Kuunnellaan lasta ja keskustellaan:), mutta muistetaan se pieni suodatin siinä välissä;)
Aurinkoista kesää lapsille, nuorille ja hienoa kasvatustyötä tekeville vanhemmille.
Nanna
Hei, tossahan tuli kokonainen tietopaku:)
Äitinä joskus väsyy ja tulee vähäteltyä lasten ongelmia.Mukavalla tavalla sain ajateltavaa ja pikkasen isompaa näkökulmaa. Hieno kirjoitus.
Tosi kivasti kirjoitit.Mun kohdalla apu tuli liian myöhään,kuraattoreita ei edes ollut silloin.
Omia lapsia on nyt,mutta syytetään ylisuojelevuudesta.En luota psykologeihin enkä opettajien taitoihin hoitaa kiusaamisia.Ovat liian väsyneitä ja leipiintyneitä työhönsä.
Nimen omaan: nykyajan OPEt ovat niin leipiintyneitä ja väsyneitä työhönsä, että ihan hirvittää....
Olen työtön ja joudan seuraamaan joka aamu heidän kouluun lähtöään (3 ala-asteen opea, jotka lähtevät suunnilleen joka aamu 10:si kouluun ja tulevat hyvissä ajoin ennen klo 14:ää takaisin). Minä vaan nautin elämästä :-)))
Usein aamulla kun olen ulkoiluttamassa kävelysauvoja, opet haukottelevat postilaatikolla Hesaria hakemassa ja marisevat töihin lähdöstä ja että miten raskas päivä taas on edessä. Haukotuttaa niin että suu on revetä...
Aina he antavat sellaisen vaikutelman, että miten vittumaista on lähteä opettamaan ja että kun alkas loma, ja kun se palkkakin on niin huono, että....Sama virsi joka aamu.
Ja se leipiintyminen, sitä en yhtään ihmettele; jos aikuisen aivokapasiteetilla opetellaan uusia kirjasintyyppejä vai mitä ne nykyiset "kaunot" ovatkaan, niin johan siinä tavallinen duunarikin kypsyy. Saatikka sitten, että ope, joka on käyny sen köyhän miehen ammattikorkean vai mikä helkutin teatterikorkee se ny olikaan...
Mutta kyllä ne joka alan asiantuntijoita silti tuntuvat olevan ainakin puheissaan. En ole vielä törmänny tuolla teknisellä "sektorillakaan" sellaisiin rakennusalan asiantuntijoihin kuin nuo ala-asteen opet. Voi hyvä jyssäys sentään. Suitakin pitäs vähän siistiä.
JOTEN OPET: Ryhdistäytykää nyt vähän ja tehkää se homma kunnolla loppuun, älkääkä aina ruikuttako.
Sorry OPET.
Äskeisen viestin otsikosta jäi yksi kirjain pois. Mutta ymmärtänette OPEt asiayhteydestä, mistä sanasta on kysymys.
Senkin olen oppinut, läheltä seuranneena, miten pilkunviilaajia te olette turhamaisissa asioissa, mutta asiantuntemusta teiltä ei kyllä löydy varsinaiseen asiaan, eli kasvattamiseen. Ettekös te ole "kasvatustieteen maistereita"?!
... työaikoja naapuriopettajillasi! Luokanopettajavaimoni on koululla viimeistään aamukahdeksalta ja tulee yleensä neljän jälkeen pois. Lisäksi hän työskentelee kotona keskimäärin pari tuntia päivässä ja sunnuntainakin 3-5 tuntia seuraavan viikon ohjelmaa sunnitellen ja valmistellen. Sen verran varmaan olet oppinut laskemaan, että pystyt viikon kokonaistuntimäärän selvittämään.
Luultavasti koko kirjoituksesi on vain mihinkään reaaliseen perustumaton provo ja opettajanaapurisi elävät vain vilkkaassa mielikuvituksessasi.
Lapseton nettiaddikti kertoo meille, niin vanhemmille kuin opettajillekin, kuinka lapsia pitäisi kasvattaa!!!
Hankipa ensin niitä lapsia, niin havaitset hyvin nopeasti kuinka teoreettiset kasvatusihanteesi ovat ristiriidassa tosielämän kanssa.
Luokanopettajavaimoni työtä seuranneena en viitsi edes kommentoida opettajiin suunnattuja kiusaussyytöksiä. Ja ne on muuten opettajat, jotka ovat kouluissa kiusatuimpia, usko pois!
Harmillista kun tulkitsit kirjoitukseni noin ikävällä tavallla, mutta siihen täällä on tottunut, etteivät ihmiset osaa lukea kirjoitettua, niin kuin se on tarkoitettu.
Missään tapauksessa tarkoitukseni ollut hyökätä minkään ammattikunnan kimppuun.
Addiktiktiksi en itseäni vielä katso.Jos satunnainen kirjoittelu tänne on mielestäsi sitä, niin eipä tuo juuri haittaa.
Olet hyvin hyökkäävä kirjoituksissasi. Harmillista,sinulle.
Niin, sinähän et voi tietää mikä minä olen koulutukseltani ja mitä työtehtäviä vuosien varrella hoitanut. Siihen puoleen et voi ottaa kantaa.
Vaikka minulla ei omia lapsia olekaan. Lasten etuja ehdin valvoa muutaman vuoden. Ei tosiaan tee minusta ammattilaista, sen olen täällä myöntänyt jo aikaisemminkin.
Tosiasia on se, että lasten koulumaailma on minulle enemmän kuin tuttu ja siellä ilmenneet ongelmat.Kolmen kiusaamistapauksen kohdalla on opettajaa jouduttu estämään virkansa hoidosta ja myöhemmin on päädytty erottamiseen.
Jos olisit lukenut kirjoitustani rauhallisin mielin, olisit huomannut sen keskittyneen lähinnä lasten keskinäiseen koulukiusaamiseen. MIKÄ ON ISO ONGELMA ja huolestuttaa/pelottaa lasten vanhempia.
Voi herranjestas:) Totta kai murrosikää lähestyvät lapset ja ylä-asteella olevat nuoret ovat aika riesa opettajille. Tämänhän ammattiin kouluttautuvan tulee tietääkin. Yksi ammatin varjopuolia:Oppilaitaan ei voi valita.
Sanon tuolla kirjoituksessa, että aihe on laaja(vääntää rautalangasta) en voi kirjoittaa kokonaisvaltaisesti koko aiheesta. Vastasin äidin kysymykseen, miten suojata lapset koulukiusaamiselta? Johon koulutukseni puolesta olen oikeutettu ja jopa näkökulmaa omaava vastaaja.
Läsnä olen ollut lukuisissa kiusaustilanteiden selvittelyissä. Minun mielipiteeni on yksi monista. Olen nähnyt vierestä useamman kerran, miten opettaja toistuvasti tekee samat virheet.
Joskus palavereissä ajattelin, että miten hemmetissä tuokin on ammattiinsa joutunut? Tuli mieleen nämä poliisien palikkatestivitsit. Anteeksi nyt vain, näin se on.
Sama asia on minkä hyvänsä ammattikunnan kohdalla, kusipäisiä löytyy aina. Pitäisihän sinunkin se tajuta, ota hieman rennommin.
Hienoa, jos sinun vaimosi hoitaa työnsä ja on oikeudenmukainen luokassaan lapsia kohtaan. Hänen kaltaisiaan lisää.
Mitä lasten kasvatukseen tulee, neuvoni ovat kelvanneet aina ja niitä osataan tulla pyytämään.
Kaikki vanhemmat eivät koe olevansa täydellisiä kasvattajia ja se on juuri niinkuin pitääkin!
Tietty epävarmuus vanhemmilla on tae siitä, että lapsesta välitetään ja halutaan lapsen parasta!
En aio hankkia toistaiseksi lapsia, näitä kasvatettavia pyörii tässä liki 30, ne riittävät toistaiseksi.
Eteeni ei ole tullut vielä yhtään aiheetonta opettajaan kohdistunutta kiusaussyytöstä. Tosin niitä ei ole montaa ollutkaan.
Hymyilläänkös välillä?:)
Toi oli kyllä hyvä! Hei, ei muuten ole...välttämättä. Likikään:)
*jää miettimään, olikos se oppiarvo, minkä sai ostaa...:O*
... koko kirjoituksesi, mutta halusin vain korostaa sitä, että opettajien taholta tapahtuva oppilaiden kiusaaminen varsinkin ala-asteella on äärimmäisen harvinainen ilmiö, jota ei kovin kannata korostaa nettikirjoituksissakaan. Suurempi ongelma kouluissa on opettajien jaksaminen, vaimoni kautta olen siihenkin ilmiöön tutustunut ja havainnut monen opettajan hyytyvän työssään. Pitkät sairaslomat ja alanvaihdot ovat yleisiä. Syyt tähän onkin sitten toinen juttu ja hyvin pitkä eikä missään tapauksessa yksiselitteinen sellainen.
Toinen asia, jota kommentoin, oli ihanteellisen teoreettinen sävy kirjoituksessasi. Isänä ja kouluelämääkin läheltä seuranneena tekstiäsi ei voinut vakavalla ilmeellä lukea. Mutta totuushan onkin, että nimenomaan lapsettomat naiset ovat kokemukseni mukaan olleet innokkaimpia jakamaan kasvatukseen liittyviä neuvoja ja tietämystä, mitä olen suuresti ihmetellyt. Enhän minäkään jaa ohjeita sinkuille ja lapsettomille kuinka pitäisi elää.
Mutta kukin tyylillään, siihen on tyytyminen.
Kiva kun ehdin vielä lukea kirjoituksesi. Ensimmäisestä kappaleesta allekirjoitan melkein joka sanan. Nyt oli todella mukavaa lukea kirjoitustasi!
Nyt pitää muistaa, että missä ympäristössä sinä ja esim. minä tätä keskustelua käydään. Eikös? Suomi-chatin ilmoitustaululla:)) Kovin seikkaperäiseen keskusteluun täällä ei varmasti kannata ryhtyäkkään. Spekuloida voidaan vaikka aamuun asti, eikä se oikeastaan johtaisi mihinkään. Aina on kumminkin kysymys niistä mielipiteistä ja näkemyksistä;)
Jos kirjoituksiani kyetään lukemaan hymyssä suin, olen onnistunut. Siihen pyrin aina. Edellinen kommenttisi ei vain vaikuttanut siltä, että olisit kovin hymyillen tekstiäni tarkastellut;)
Omassa elämässä olen oppinut, että tietynlainen nöyryys on joskus paikallaan. Olen itse aina ollut valmis vastaanottamaan kritiikkiä ja neuvoja. Koskivat ne sitten työtäni, tai elämääni.Kun ne asiallisesti esitetään ja pystytään perustelemaan.
"mutta totuushan onkin, että nimenomaan lapsettomat naiset ovat kokemukseni mukaan olleet innokkaimpia jakamaan kasvatukseen liittyviä neuvoja jne...."
Niinpä, varmasti monta kertaa hyvin ärsyttävää:))
Tosiasia on kumminkin tämä: Joskus vanhemmat ovat eksyksissä lastensa kanssa. Se on elämää ja ei edes harvinaista. Joskus ulkopuolinen auttaja löytää halkeaman kiviseinästä, mistä päästä ulos.
Joskus vanhemmat haluavat ulkopuolista näkökulmaa, tukemaan niitä omia ratkaisuja...tätä listaa voisi vielä jatkaa, mutta nyt varmasti ymmärrät, mitä tarkoitin.
Nämä asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. Jokaiselle perheelle ja kasvattajalle se oma ongelma on sellainen, mitä ei verrata naapuriperheen ongelmaan. Kukaan kasvattaja ei ole täydellinen, eikä sinkkukaan;) sanotaan se nyt vaikka näin.
Toistan vielä: Vanhemmilta osoittaa välittämistä ja huolenpitoa, jos ymmärretään pyytää näkökulmaa kodin ulkopuolelta. Merkitystä ei mielestäni ole sillä, onko neuvonantaja perheellinen, vai sinkku:) Tärkeintä on ongelman ratkaisu.
Kukin tyylillään, aivan:) Jos olen pystynyt lasta auttamaan, tai perheitä neuvomaan, silloin koen, että olen onnistunut työssäni. Se riittää.
Hymyillen ;)
Nyt näyttäs siltä,että kyseessä nainen jonka seminaareissa oon istunu pari kertaa.Vetää myös parisuhdekursseja.En ole ihan varma,mutta jos sama osaa loistavasti asiansa.Iso pähkinä kuullostaa häneltä.
Niin, ei opettajat tunnu tietävän lasten kasvatuksesta edes perusasioita. Käytyämme molemmat lukemassa tuon Nannan kirjoituksen tulimme siihen tulokseen, mitäpä jos saisimme palkattua kyseisen henkilön kouluttamaan näitä opettajia! Sinkku tai ei,tietoa lasten kasvatuksesta tuntuu löytyvän enemmän mitä muutamasta lähituttava perheestä.
Kirjoitusvirheet tässä varmaan se pienin ja epäolennaisin asia.Lapset tarvitsevat taakseen osaavan opettajan, missä nämä nykyiset laiskiaiset on koulutettu?
t. opettajan tytär
Panes ny herra kattoon sen muijas perää mitä ja missä se oikee häärii! Ettei vaan olis reksin kanssa ylitöissä. Eihän kukaan "normaali" ope noin pitkiä päiviä tee. Sehän on taivahan tosi.
Munkin muija nääs on opena ala-asteella, ja joka halavatun aamu se jää kotiin kun töihin lähren ja joka ilta se o kotona kummäää töistä tulen...
Kyllä se kuule niin o, että helpolla se ammattikunta pääsee! Mää oon sen itte nähny ja kokenu.
Taivahan tosi o! Määkin vast heräilen 10 mais.Sit mietin, mitä kiusaa tekisin tänää mu lempisilmätikulle.Työt mää teetän koulus kakaroil,mitä mää niil ihtiäni rasittamahan.Nykkii laitan maanantain kakarat tarkastaa toistensa matikankokeet. Kiusaamisilt mul on tapana sulkee silmät ja kääntää selkä. Ain on kakarat tapellehet. Mää niitten riidoil ihtiäni kehtaa rasittaa. Hoitakoo ne riirat ne, joil siihe mielenkiintoo riittää.Mää en kehtaa. Ku nyt sais eres sairaslomaa ennen kesälomaa.Palkkani jaksan pankist nostaa,muul en viihti ihteäni rasittaa.Tää o totuus!Opettajan työ eres mitää työtä oo!Mää sen parhaiten tierän.
Mää kakaroil murtoluvut opetan,jos muistan.Muut hoitakoo kakarasa.Ei kiinnosta niitten voinnit.Se on asia just näin!
Mitättömän kommentin ehkä, mutta en kokemattomana: Maailman sivu "parhaat" tietäjät ovat olleet ne, joilla on vähiten kokemusta. Nöyryys tulee käytännössä ja lasten kanssa vuosikymmeniä taaplatessa. Niin omien kuin vieraidenkin.
On varmasti riita- tms tilanteita missä ulkopuolisen näkökanta on hyvä, mutta 20 vuotta eria asioiden vuoksi miitingeissä hk asioissa istuneena kamalimpia ja vahingoittavimpia "asiantuntijoita" ovat lapsettomat teoreetikot. Heidän lausumansa jää elämään, vaikka jäljet jää toisten korjattaviksi ja kohteiden vuosikausia vitutuksella kannettaviksi.
Varmasti suurten nykykoulujen ongelmana on erilaisten olojen vaikutuksesta moniongelmaiset oppilaat, joiden opettaminen ei koulussa enää olekaan pääasia, vaan tarvittaisiin monen muun alan osaamista ja osaajaa viemään oppilas koulunsa läpi eheytettynä kohti aikuiselämään. Siihen ei opettajan voimat yksin riitä. Toki on opettajia, joiden auktoriteetti, käytös ja taito hallita konaistilanne vähentää opetustyössä ilmenevää tai koettua stressiä.
Kiusaamista tapahtuu silti varsinkin pienissä kouluissa opettajien suunnalta koululaiseen. Nyt puhun omalta osaltani kokijana ja vuosikymmenten jälkeen näkijänä ja toimijana. Koulun koko sinänsä ei ole syy, mutta mahdollistaa paineen alla henkilön negatiivisen käytöksen esiintulemisen. Se mitkä ovat laukaisevat tekijät, siihen lie monia syitä.
Silti kokonaisuuteen verrattuna harvinaisempaa, kuin mainitsemasi opettajiin kohdistuva kiusaaminen, mutta ei vähäisempimerkityksistä eikä ( lapsen kyseessä ollessa) vähemmän haavoittavaakaan.
Kun lukee näitä kertomuksia, tuntuu, että miksei me kaikki vastuulliset aikuiset voisi edelleen tehdä konkreettiseti jotain kaikenlaisen koulukiusaamisen (tai niihin johtavien syiden) poistamiseksi varsinkin nyt, kun 6-vuotiaita aletaan istuttaa koulun penkille?
-yksi äiti
Osittain kirjoituksessasi oli ajatuksen ituakin.
Oman kouluni opettajana olen yksi monista lapsettomista opettajista. Koulumme kaksi erityisopettajaa ovat lapsettomia, koulukuraattori mukaan lukien.
Koulussamme järjestetään mitä erilaisempia tilaisuuksia, niin oppilaille kuin vanhemmille. Vanhempien joukosta löytyy paljon näitä mainitsemiasi'teoreetikkoja' kuten meidän opettajienkin joukosta.Jotka siis perheellisiä.
Asia ei aivan ole noin yksinkertainen.
Toistuvasti meidän koulussamme, kuten edellisessä työpaikassani, ongelmia tuottivat hössöttävät,ylihuolehtivaiset vanhemmat.
Jotka eivät halua vastaanottaa mitään negatiivista palautetta,kun kyseessä on oma pienokainen.
Usein olemme pöydän ääressä pohtineet, että mikä ihme siinä on, kun järkevin ratkaisu tulee aina sieltä lapsettomasta näkökulmasta? Ratkaisu, joka on lapsen edun mukainen.
Ei silti sääntöä ilman poikkeusta.
Edellisessä, joka oli ns. kyläkoulu. Koin raskaana yhdysluokat. Siellä näin myös sen, miten opettajan on helppo tehdä pikkukiusaa. Samat kasvot vastassa vähintään kuusi tuntia päivässä.
Toisaalta pienessä koulussa oli helppo työskennellä erityisoppilaiden kanssa. He saivat olla muiden joukossa ja saivat tarvitsemansa tuen opetuksessa. Pienen koulun etuna oli, että pystyimme huomioimaan yksilön ja tarjoamaan kaiken mahdollisen erityisavun, kun tarvetta ilmeni.
Olen erittäin yllättymätön kannastasi, että järkevä ratkaisu tulee juuri lapsettomilta ja että vanhemmat hössöttävät ja vaalivat pikkuruisiaan. Niin se näyttää, kun ei itse omiaan kasvata. "Lapsellisuuden" myötä kylmä ja tunteeton linjanveto pehmenee ja asiat saavat monisärmäisen muodon.
Minunkin viimevuosien kokemukseni liittyvät juuri erityiskouluun, sen "yksilönhuomioivaan" ilmapiiriin, jossa tasapäistäminen oli tavoite, vastalause oli koulutyön häiritsemistä ja lapsen menestys oli kompastuskivien asettamista poluille, että saataisi todistetuksi, ettei sinusta ole muuhun maailmaan.
Siunattua aikuisuus ja normaalit opettajat tavallisessa koulussa.
Kaikessa löytyy, mutta erityiskoulusta pääsy on taivas monelle.
Ensiksikin, millä vuosituhannella uskot, että päästään lasten tasapäistämiseen? Itse väitän, ettei koskaan.
Pienen koulun yksi hyvistä puolista on ettei tarvitse ensimmäisenä ohjata erityiskouluun.Voidaan ajan kanssa paneutua lapsen ongelmiin, eikä tehdä liian hätäisiä ratkaisuja.
Oliko vastalauseen takana henkilökunnan ja aikuisten oma jaksamattomuus;)
Erityiskouluun siirtyy sellaisiakin lapsia, joiden paikka ei siellä edes olisi. Kiitos osaamattomien opettajien ja väärien arvioiden.
En ole varma, ymmärsinkö nyt oikein, tarkoititko minun linjanvetoani?
Linjaa pääsen tarkastelemaan tarkemmin, kun eritellään aihetta hieman yksityiskohtaisemmin.
Alkuperäinen aihe käsitteli lähinnä lasten keskinäistä koulukiusaamista.
Palaan vielä pieniin kyläkouluihin. Siellä on hyvin helppoa asetella niitä kiviä pienen koululaisen tielle. Joskus siihen saatta yhtyä jopa koko kyläyhteisö. Pieniltä kyliltä on helppo käydä aikuisten,koulua kotoa päin. Lasten puolesta.
Tässä asiassa tiedän,mistä puhun, sillä kovan taistelun kävin erään koululaisen puolesta. Kylä hyökkäsi muualta tulleen oppilaan kimppuun. Lopullinen syy riidankylvännän takana oli vain kateus uutta perhettä kohtaan, sekä tätä lasta, joka oli poikkeuksellisen fiksu, älykäs ja sanavalmis. Kateus voi olla joskus niin lujassa, että otetaan aseeksi lapsi, kun aikuiseen ei päästä käsiksi.
Puhuiko meistä toinen aidasta ja toinen aidan seipäistä?
Ensinnäkään ei tasapäistämisyrittämisen tarkoituksena olekaan tulevaisuuden tasapäisyys vaan teon tekijän ongelmakäyttäytyminen. Siitä.
Kannanottoni ei ole sama kuin avunpyyntö. Tahot ja keinot osaan neuvoa ja hakea ratkaisut tarvittaessa.
En koe aiheelliseksi jatkaa tällä palstalla kenekään perheen kuvailujen lukemista, sillä koen silloin liikuttavan vaitiolovelvolliuusrajoilla.
Oppilaiden välinen koulukiusaaminen on helpompi asia koulussa ajettavaksi kuin opettajan oppilaaseen kohdistuvan kiusan aiheuttama prosessi. Mutta kiusaamisen, oli se mikä tahansa ja juontui miten syvältä tahansa, sen tekee aina ihminen ihmiselle. Aikuisella on keinot lapseen, siksi sivusin ko. aihetta. En jatka jaarittelua.
Semmonen on tullut monesti mieleen että kaikkein parhaimmat tarinat poistetaan ja tyhmimmät jätetään. Jos haluamme saada asiat julki niin, kirjoittakaa Elleihin. En halua mollata seriffejä, heillä on vastuu tämän osaston toiminnasta ja jos joku valittaa asiattomasta kirjoittelusta, niin se poistetaan. Yksi minulle kerran vastasi kun itkin yhtä hävitettyä juttua, että itsekin piti siitä, mutta määräykset ovat määräyksiä ja niitä on noudatettava.
Mutta Ellit, jos ette ole vielä kuulleet. Sinne tarinat joita haluatte julkaista.
Nykyään vähätellään koulukiusaamista,siitä mitä se todella on... Lapselle jää traumat koko elämänsä ajaksi...Tähän on puututtava kouluissa,kotona, ja unohtamatta harrastuksissa... On kamalaa kun lasta kiusataan vaatteiden,ulkonäön, ja oman persoonansa vuoksi...Lapset ja aikuiset eivät saa olla nykyään edes oma itsensä..MITEN KORJAAMME TILANTEEN ???
``annetaan lapsille elämä``
Minä sen kirjoitin, ja huomaan, että aika monen nilkkaan kolahti.
Olen toimittanut saman kirjeen ao. opettajan oletetun kotipaikan koulutoimistoon (sivistystoimenjohtajalle), Kiusattujen Tuki ry:lle, Opetushallitukseen, OAJ:lle, jne,
Teen myös virallisen kantelun asiasta, ehkä sillä tavalla ainakin se opettaja saadaan aisoihin.
Joten, perästä kuuluu!
Minä muiden mukana järkytyin luettuani kirjoituksesi. Sinun oikeutesi on viedä asia eteenpäin. Jos ei siitä muuta hyötyä ole, tulet ainakin kuulluksi. Toivon,että saisit edes anteeksipyynnön.
Sanotaan, ettei korppi korpin silmää noki, mutta tänään hoidetaan asioita eri tavalla kuin kymmenen vuotta sitten.
Sydämestäni toivon, että sinulla on vuosien saatossa ollut lähelläsi joku, kenen kanssa ikävistä muistoista puhua. Ettet olisi yksin joutunut asioita käymään läpi.
Kaikkea hyvää sinulle ja parasta mahdollista tulevaisuutta.