Jotka ovat joutuneet keskeyttämään raskauden rakenneultran huonojen uutisten takia?!?
ONKO TÄÄLLÄ MUITA??
*Hanna*
252117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
tekemään abortti, kun lapsesi oli rakenneultrassa todettu vammaiseksi? Kamalaa! Näinkö pitkällä meillä Suomessa jo ollaan?!
tarkoita sitä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tiedätkös, rakenneultrassa voi selvitä RAKENTEELLISIA VIKOJA vauvassa, joten lääkärit kehoittavat keskeyttämään raskauden. Ärsyttää tuollaiset jotka oikein odottamalla odottaa että saa mollata toisia.
ei ole PAKKO suostua aborttiin, vaikka sitä suositeltaisiinkin. Aina kannattaa myös kysyä toisenkin lääkärin mielipide asiasta. Valitettavasti näiden ultrakuvassa muka havaittujen poikkeavuuksien takia on abortoitu aivan terveitäkin sikiöitä.
En ole mitenkään mollannut sinua. Ihmettelin vain painostettiinko sinua aborttiin. Tiesitkö edes, että tällaisiin seulontatutkimuksiin osallistuminen on täysin vapaaehtoista?
monenko lääkärin mielipidettä me olemme kysyneet? Riittääkö oman keskussairaalan lääkärin, erikoislääkärin ja ylilääkärin, sekä Helsingin Lastenklinikan ylilääkärin sekä Oulun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkärin mielipiteet??
Olisin tahtonut vain keskustella saman helvetin läpikäyneen kanssa. Voisitko ymmärtää että haen lohtua ja tarkoitusta tälle kaikelle? Ymmärrätkö että olen täysin rikki koska lapsellamme oli niin paha rakennevika ettei toivoa annettu.
Ja minkä ihmeen takia edes keskustelen asiastani tuollaisen ihmisen kanssa joka ei ymmärrä tippaakaan...
ei ole sen arvoista!
olen todella pahoillani puolestasi!
aivan vapaaehtoisia. Rakenneultria, lapsivesitutkimuksia yms tehdään vain sen takia, että siten saadaan abortoitua vammaiset yksilöt pois. Jos ei missään tapauksessa halua aborttia, ei mielestäni pidä mennä tällaisiin tutkimuksiin ollenkaan, vaikka neuvolassa niihin painostetaankin.
Ennen tutkimuksiin menoa kannattaa kysyä itseltään, haluaako todella tietää etukäteen, jos lapsi on vammainen, onko valmis tekemään abortin, jos näin on, tai kestääkö loppuraskauden tietoisena lapsen vammasta, jos ei halua aborttia. Kestääkö myös sen, että lääkärit, sosiaaliviranomaiset, aviomies ja/tai muut omaiset ehkä painostavat aborttiin.
Toisaalta tietenkään aborttia kokematon ei voi etukäteen tietää miltä abortti tuntuu. Ilmeisesti raskaus oli jo sen verran pitkällä, että jouduit synnyttämään lapsesi, joka ensin oli surmattu kohtuun?
On valitettavaa, että tällä palstalla ei ole nyt ketään muita selektiivisen abortin tehneitä, sellaisia, jotka pystyisivät antamaan sinulle vertaistukea.
Mitä, jos menisit puhumaan jonkun ammattiauttajan kanssa surustasi, ettet aivan menehtyisi siihen? Suru vauvan kuolemasta on kova, ja siihen liittyy tietysti myös se, että abortti on joka tapauksessa luonnoton tapahtuma, oli siitä sitten mitä mieltä hyvänsä. Myös syyllisyyden tunteet ja voimakkaatkin omantunnon tuskat ovat aina abortin yhteydessä luonnollisia.
En pysty sinua lohduttamaan. Olisin tilanteessasi itse valinnut toisin, siis aivan alusta asti. Kieltäydyin näet aikoinani kaikista sikiötutkimuksista, koska tiesin, ettei minusta olisi abortintekijäksi.
Olisin tilanteessasi yrittänyt viedä raskauden loppuun, koska vaikeavammaisellakin lapsella on kuitenkin pieni mahdollisuus syntyä elävänä. Lapsi olisi voitu kastaa ja kuoltuaan se olisi silloin saanut kristillisen hautauksen. Monesti abortin tai luonnollisen keskenmenon kokeneilla on sekin suru, ettei ole pientä hautaa, minkä äärellä käydä lastaan itkemässä.
Sikiötutkimukset eivät takaa kenellekään tervettä lasta, niiden ainoa tehtävä on etsiä abortoitavat yksilöt, että yhteiskunnan varoja ei kuluisi vaikeavammaisten hoitoon. Oma nuorin lapseni on (onneksi vain lievästi) vammainen. Hänen vammansa on sellaista laatua, ettei se olisi ultrassa näkynytkään.
Olen todellakin hirveän pahoillani puolestasi!
< Rakenneultria, lapsivesitutkimuksia yms tehdään vain sen takia, että siten saadaan abortoitua vammaiset yksilöt pois. >
Väärin. Niitä tehdään jotta äidin ja lapsen paras mahdollinen hoito raskauden aikana saadaan toteutumaan.
Tarkoitus ei ole jalostaa sukua, vaan mm. löytää sairaudet jotka riskeeraavat jommankumman tai molempien terveyden. Eli mm. sokerirasituksia ja lapsen mittauksia raskauden aikana tehdään, jotta raskaudenaikaisen diabeteksen riskit saadaan minimoitua, ei jotta diabeteksen vaurioittamat (ylisuuret) lapset saatasiin tapettua. On paljon muitakin sairauksia joita tutkitaan ja toimenpiteitä joita tehdään syntymättömälle lapselle kuin abortti.
vammainen, vaan puhun rakenteellisista vioista jotka eivät ole korjattavissa, ja lapseni tulevaisuus olisi ollut joko keskeytys johon päädyimme, eli vauvamme sai nukahtaa kohtuuni ikuiseen uneen. Tai toinen vaihtoehto olisi ollut se että olisin jatkanut raskautta ja vauvani viat olisivat pahenneet ja hän olisi hitaasti KÄRSIEN kuollut kohtuuni.
Kyllä, minä synnytin lapseni, kyllä, hänelle pidettiin saattue, ja kyllä hänellä oli hautajaiset ja on oma hautapaikka ja hautakivi.
Kirjoituksestasi paistaa niin vain läpi se, kuinka sinä olet MUKA ihmeellinen ihminen kun kieltäydyt raskauden aikaisista tutkimuksista. Se se vasta itsekästä onkin ajatella vain itseään, että kun MINÄ en pysty abortoimaan sairasta lastani, vaan minä synnytän hänet tänne kärsimään. Annat mieluummin lapsesi kärsiä, kuin että kärsisit itse! Ensin lapsi kärsii kohdussa ja ja sitten se joutuu kärsimään täällä. TOki näin ei yleensä vammaisilla ole että ne kohdussa kärsivät, mutta harvat pahat rakenteellisen vian omaavat kestävät edes raskauden loppuun saakka.
Kiitos osanottaneelle.
raskauden alkuvaiheessa tehtävien sikiötutkimusten ainoa tarkoitus on eugeeninen eli tarkoitus on löytää ja abortoida vaikeavammaiset. Meillä Suomessa ei juurikaan ole tehty esim leikkauksia sikiöille niin kuin jossain ulkomailla. Jos sikiö on vammainen, niin ainoa "hoito" on yleensä abortointi.
Monet muut raskauden ajan tutkimukset kuten mainitsemasi gestaatiodiabetestestit sen sijaan tähtäävät äidin ja samalla lapsen terveyden hoitoon. Lisäksi loppuraskaudessa tehdään ultraäänitutkimuksia sikiön koon ja synnytystavan selvittämiseksi.
Sanottiinko sinulle niin? Jos vauva olisi kuollut kohtuusi, hän olisi joka tapauksessa kuollut luonnollisen kuoleman. Samoin, jos hän olisi kuollut heti syntymänsä jälkeen. Suruusi ei nyt sekoittuisi omantunnon tuskia niin kuin aina abortintekijöillä.
Minulle osoittamasi ilkeät ja kohtuuttomat sanat jätän omaan arvoonsa, olethan sureva ihminen.
Voi hyvän tähden millaisia pässejä tämäkin maa päällään kantaa! Näkee ettei sinulla ole minkään valtakunnan tajua koko asiasta. Josko pitäisit omat fiksut mielipiteet ihan täysin ominasi!
Aloittajalle toivon kaikkea hyvää tästä eteenpäin ja otan osaa suruusi.
on tulla keskustelupalstalle, jos ette halua keskustelua asioista? Asioissa on aina monta puolta. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa näkemystä!
Olisikohan tässä pieni ajattelun paikka että millä tavalla ne näkemyksensä tuo esille!
Jos ei tuota näe niin aika sokea täytyy ihmisen olla.
Säälin suuresti kyllä ja tunnen myötähäpeää kyseisen kommentoijan puolesta, joka luultavasti ole juuri sinä.
aukomaan päätäsi. En ole sanonut mitään sellaista, mitä pitäisi hävetä.
"Sikiötutkimukset eivät takaa kenellekään tervettä lasta, niiden ainoa tehtävä on etsiä abortoitavat yksilöt, että yhteiskunnan varoja ei kuluisi vaikeavammaisten hoitoon."
Onko sulla ihan kaikki kotona? Mihin perustuu tuo väitteesi? Vaikka sitten olisikin tulossa vaikeavammainen lapsi, jokainen vanhempi saa ITSE päättää haluaako jatkaa raskauden loppuun vai ei. Kukaan ei Suomessa pakota mihinkään raskauden keskeytyksiin, on tilanne sitten mikä tahansa.
ap on täällä juuri kertonut. Eri asia on se, mitä ratkaisua kulloinkin tuetaan, ja kerrotaanko edes odottaville äideille, että sikiötutkimukset ovat vapaaehtoisia.
Minun mielestäni on hirveän julmaa sanoa odottavalle äidille, että sairas sikiö kärsii hirveästi hänen kohdussaan, ja että abortointi on sen tähden välttämätöntä.
Kun minä sanoin tuon saman, vastaväitteeksi sille, että tutkimuksia tehdään VAIN ja ainoastaan vammaisten eliminoinniksi, niin se oli hurskastelua. Miten erosi sinun kertomanasi, ettei enää olekaan? Vai tykkäätkö itsekin hurskastella?
Anyway se on aivan sama miksi sitä kutsut, mutta asia on siis selvä sinullekin, että tutkimuksia ei tehdä vain, että vammaiset yksilöt karsittaisiin.
Ja kun et tiennyt niitä toimenpiteitä mitä tehdään terveydenhuoltona tutkimusten jälkeen muita kuin abortin, niin paljon käytettyjä on äidin laittaminen kuurille (lääke, ruokavalio...), joillekin sikiöille pistetään hormoneja jne.
raskauden alkuvaiheen SIKIÖTUTKIMUKSISTA. Lukutaito taitaa olla aika harvinainen päätellen kaikista typeristä vastauksista, joita täällä aina saa.
Huomasitko miksi ap kirjoitti tänne? Ei keskustellakseen abortin oikeutuksesta vaan saadakseen vertaistukea. Eikö edes yhtä viestiketjua aina silloin tällöin voisi jättää moralisoinneilta rauhaan, jotta ihmiset todella voisivat joskus saadakin sitä vertaistukea?
Ymmärrän sen, ettet sinä hyväksy aborttia. Ymmärrän senkin, että kuulut ilmeisesti siihen vähemmistöön, joka ei hyväksy sitä edes kuolemanvakavilla terveyssyillä. Mutta olisiko liikaa pyydetty, jos edes sen verran ymmärrystä, empatiaa tai edes perustavaa inhimillisyyttä osoittaisi, ettei ihan joka ketjuun lähtisi abortin tekijää moralisoimaan? Tässä nimenomaisessa ketjussa nyt on kuitenkin kyse toivotun lapsen abortoinnista kuolemanvakavien terveydellisten syiden tähden. Voisiko syntymättömän lapsensa kuolemaa surevan äidin edes jättää rauhaan, vaikka kuinka tekisi mieli omalla moraalillaan päteä? Palsta on täynnä muitakin keskusteluja, sellaisiakin joissa ei ole näin järkyttävän vaikeasta ja raskaasta asiasta kyse. Onko tosiaan liikaa pyydetty, että säästäisit paukkusi niihin, sen sijaan, että yrität herättää syyllisyyttä jo ennästään hirveästi kärsivälle naiselle?
Alkuperäiselle sanoisin sen, että minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta siitä, mitä nyt läpikäyt. Kuitenkin kaikki sympatiani ovat puolellasi. Toivon sinulle voimia tähän kauheaan tilanteeseen ja toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi eteenpäin.
"Jos vauva olisi kuollut kohtuusi, hän olisi joka tapauksessa kuollut luonnollisen kuoleman. Samoin, jos hän olisi kuollut heti syntymänsä jälkeen."
Niin, entä eikö tällaisessa tilanteessa ole oikeus ajatella vaikka ihan itseäänkin ja sitä omaa jaksamistaan ja kestämistään hieman? Jos se vauva kuolisi kuitenkin, niin eikö äidillä ole oikeutta mielestäsi miettiä sitäkin, miten ja milloin hän itse sen kuoleman parhaiten kestäisi? Miksi ottaa sitä riskiä, että joka tapauksessa kuoleva vauva ehkä kaiketi kärsisikin, jopa kohdussa, ja että itse kärsisi hirveästi vain lapsensa kuolemaa odotellessaan? Syntymättömän kärsimyksistä emme todella varmaksi voi tietääkään, mutta syntyneiden kärsimykset ovat sitäkin konkreettisempia. Eikö niillä syntyneillä ole mielestäsi oikeutta ajatella itseäänkin, puolustaa itseään suurempaa kärsimystä vastaan, semminkin kun lopputulos on aina sama?
"Suruusi ei nyt sekoittuisi omantunnon tuskia niin kuin aina abortintekijöillä."
Mitä sinä todella tiedät tällaisesta surusta? Onko sinulla jotain kokemusta siitä, että surussa olisi omantunnontuskiakin? Vai onko mahdollista, että kyseessä on vain äärimmäisen syvä murhe oman lapsen kuolemasta? Montako kuukautta sinä olet elänyt kantaen kuolevaa lasta sisälläsi?
Minulla ei mitään henkilökohtaista kokemusta ole tällaisesta murheesta, joten siksi en suin surminkaan lähtisi sellaista surua kokevan ratkaisuja ja kärsimyksiä kyseenalaistamaan. Sinulla kaiketi jonkin laista kokemusta asiasta on, koska viitsit toisen ihmisen murheen syyt kyseenalaistaa?
minulla tosiaan se kokemus on, josta puhut. Ei niinkään pitkälle että olisin kantanut sisälläni lasta jonka tiedän kuolevan, vaan siedin kohdussani lasta jonka jo tiesin kuolleeksi. Enkä pysty kuvailemaan kovinkaan sattuvasti enää sitä miten hirveää se oli, ja lyön omasta puolestani vetoa että olisi kaksin verroin kauheampaa olla "onnellisesti" raskaana, kun lopputuloksen koko ajan tietää, odottaa vain milloin liikkeet loppuvat, odottaa joka hetki milloin oma lapsi kuolee, ja tietää ettei mitään toivoa ole. Kuinka sitä voisi edes elää??? Puhumattakaan nyt edes siitä mitä tapahtuu kun lähtee kotinsa ulkopuolelle, ihmiset katsovat hymyillen vatsaa, onnittelevat, vitsailevat tulevasta vauvasta, antaat neuvoja... ja joka sekunti tiedät ettei sitä tule tapahtumaan, et vain tahdo pahoittaa joka ikisen onnittelijan mieltä kertomalla että tämä lapsi ei tule elämään enää kauaa.
Kuten todettua, uskon ymmärtäväni tilanteen hiukan paremmin kuin tuo keuhkoaja tuossa. Sapettaa vain niin... kun ainakin minulle, jo se että tiesin kohdussani olevan kuolleen lapsen... vietin kaksi päivää synnytyksen käynnistymistä odotelleen, en koko sinä aikana pystynyt katsomaan vatsaani. Näin vain jatkuvasti mielessäni liikkumattoman, elottoman tyttäreni josta tulisin kohta luopumaan.
Puhu keuhkoaja lämpimiksesi, moralisoi uudelleen sitten kun tiedät edes hitusen siitä mitä ketjun aloittaja joutuu kestämään. Sanat loppuvat kesken kun mietin mitä tahtoisin sinulle sanoa.
***
Alkuvaiheessa havaittu liian suuri kasvu pelastaa monet lapset raskaudenaikaisen diabeteksen ongelmilta. Mitä varhaisemmin ongelma havaitaan, sitä parempi on raskauden tulevaisuus. Aborttia ei suositella, vaikka huomataankin jo hyvin varhain, että lapsi kasvaa liian kovaa vauhtia.
Puhumnattakaan siitä, että ultarata ei kannata antaa, saattasi vaikka ilmetä, että raskaus on kohdun ulkopuolella! Silloin suosittelevat keskeytystä varmasti... Mutta pääasia on muistaa, että sekin ultra tehdään vain siksi, että saamme jalostettua rotua, ei missään nimessä, jotta terveyden hoito turvataan...
Kuten jo varmasti huomasit niin tämä on kaikenlaisten päänaukojien ja epäempaattisimpien ihmisten palsta.
Kokeile vaikka kuolema ja suru -palstaa josko sieltä löytyisi vähän ajattelevampaa porukkaa tai sitten ihan joku muu foorumi. Valitettavasti en osaa muuta neuvoa antaa.
Ystäväni keskeytti tämän kesän alussa paljon toivotun raskautensa juuri pahojen rakenteellisten vikojen takia. Tilanne oli samantapainen kuin sinulla. Vauva olisi kuollut kohtuun jo ennen laskettua aikaa.
Toivottavasti sinulla on mahdollista saada ammattiapua surun ja trauman läpikäymiseen. Sillä ystävälläni jälkihoitoa ei oikeastaan ollut. Olen yrittänyt olla tukena ja surrut yhdessä ystäväni kanssa. Auttamishaluista huolimatta me läheiset olemme silti ulkopuolisia suurimmassa surussa ja kykenemättömiä tarjoamaan samanlaista apua kuin ammattilaiset.
Tyhmistä ja/tai tietämättömistä kommenteista joita täällä saat, avoimilla palstoilla niitä aina riittää.