Hei kaikille

Ilolla huomasin keskustelupalstan sairaudestani. On vaan mukava huomata ettei paini ms taudin kanssa yksin. Lueskelin sivullisenverran ihmisten kekusteluja, kysymyksiä ja vastauksia jotka liittyvät ko tautiin. Itsellä diagnosoitiin ms tauti vuonna 2005 joulukuussa. Tautini kuuluu aaltoilevaan ryhmään. Tapaukseni oli hyvin nopea ja diagnoosi tuli 2 kk sisällä, vaikkakin sain neurologilta tuomion samantien kun raju pahenemistila iski puuntakaa, motoriikan menettämisenä ja puutumisena joka levisi lopulta koko ruumiiseeni. viikko saikkua ja käytännössä niin pitkäksi aikaan kuin olisin halunnut. Duuniin menin samantien kun viikon olin yrittäny parannella itseäni vitamiineilla ym kalaöljykapseilla... Netistä imuroin itsehoito ohjeita ja yritin ottaa selvää mitä tauti pitää sisällään. Töissä kävin ja yritin työskennellä pökkelöjaloin ja puutuneinkäsin. Ei ollu kovin kaksista ( töissä palvelualalla ) kun asiakkaat ( tutut ) kyseli miten mä oon noin jumissa. Mut pikkuhiljaa selvisin ja sain koottua itseni. Rankinta koko hommassa oli, yllätys yllätys, sairaanhoitajat neurologianosastolla. Pelotteli mut melkein itsemurhan partaalle. Se niistä sisar hento valkoisista. Lääkärit ( neurologit ) anto paljon positiivisemman mailmankuvan tulevaisuudelle. Olen yrittäny välttää parinvuoden aikana tälläisiä keskustelupalstoja sekä muita ms-tautia sairastavien ihmisten ryhmätapaamisia. Syystä siitä, että en ole halunnut kohdata pahemmassa tilassa olevia ihmisiä kuin minä ja nähdä mihin tauti voi pahimmallaan johtaa. Nyt ajatukseni on alkanu muuttua, kun olen puhunut sairaudestani avoimesti läheisimmille ystäville ja mistä sairaudesta on kysymys. Ja pakko se on aina selvittää juurtajaksaen tai saa vammaisen leiman. Niin paljon on ihmisillä harhaluuloja etten enää ensimmäiseksi sano sairastavani mäsää tyttöystävä ehdokkaalle :)Kaikkea kokemaani en pysty tähän kirjoittamaan mut olis kiva saada sähköpostiin kertomuksia ja kuulumisia teidän tilanteista ja elämän asenteista. Ruokavalioista sekä miten pärjäätte työelämässä. Miten kolegat suhtauttu jne. [email protected] on osoite.
Hyvää syksyä kaikille.
2552
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

osoite olisi tässä:
http://www.mscrossroads.org/cgibin/YaBB.cgi

Käy ihmeessä tutustumassa Parlamenttiin. Voi olla, että monikaan meistä ei jaksa/viitsi omia tarinoitaan ja kokemuksiaan meilitse kirjoitella. Parliksesta saat taatusti tietoa, vertaistukea ja välillä ihan kunnot naurutkin. Suosittelen :).

Syksyn jatkoja sullekin!

Äänestä
  • kiitos. Käydään zekkaamassa

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tij73 kirjoitti:

Ilolla huomasin keskustelupalstan sairaudestani. On vaan mukava huomata ettei paini ms taudin kanssa yksin. Lueskelin sivullisenverran ihmisten kekusteluja, kysymyksiä ja vastauksia jotka liittyvät ko tautiin. Itsellä diagnosoitiin ms tauti vuonna 2005 joulukuussa. Tautini kuuluu aaltoilevaan ryhmään. Tapaukseni oli hyvin nopea ja diagnoosi tuli 2 kk sisällä, vaikkakin sain neurologilta tuomion samantien kun raju pahenemistila iski puuntakaa, motoriikan menettämisenä ja puutumisena joka levisi lopulta koko ruumiiseeni. viikko saikkua ja käytännössä niin pitkäksi aikaan kuin olisin halunnut. Duuniin menin samantien kun viikon olin yrittäny parannella itseäni vitamiineilla ym kalaöljykapseilla... Netistä imuroin itsehoito ohjeita ja yritin ottaa selvää mitä tauti pitää sisällään. Töissä kävin ja yritin työskennellä pökkelöjaloin ja puutuneinkäsin. Ei ollu kovin kaksista ( töissä palvelualalla ) kun asiakkaat ( tutut ) kyseli miten mä oon noin jumissa. Mut pikkuhiljaa selvisin ja sain koottua itseni. Rankinta koko hommassa oli, yllätys yllätys, sairaanhoitajat neurologianosastolla. Pelotteli mut melkein itsemurhan partaalle. Se niistä sisar hento valkoisista. Lääkärit ( neurologit ) anto paljon positiivisemman mailmankuvan tulevaisuudelle. Olen yrittäny välttää parinvuoden aikana tälläisiä keskustelupalstoja sekä muita ms-tautia sairastavien ihmisten ryhmätapaamisia. Syystä siitä, että en ole halunnut kohdata pahemmassa tilassa olevia ihmisiä kuin minä ja nähdä mihin tauti voi pahimmallaan johtaa. Nyt ajatukseni on alkanu muuttua, kun olen puhunut sairaudestani avoimesti läheisimmille ystäville ja mistä sairaudesta on kysymys. Ja pakko se on aina selvittää juurtajaksaen tai saa vammaisen leiman. Niin paljon on ihmisillä harhaluuloja etten enää ensimmäiseksi sano sairastavani mäsää tyttöystävä ehdokkaalle :)Kaikkea kokemaani en pysty tähän kirjoittamaan mut olis kiva saada sähköpostiin kertomuksia ja kuulumisia teidän tilanteista ja elämän asenteista. Ruokavalioista sekä miten pärjäätte työelämässä. Miten kolegat suhtauttu jne. [email protected] on osoite.
Hyvää syksyä kaikille.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu