Heippä kaikki entiset vl:set!
Haluaisin saada tietoa enemmän siitä miten päädyitte kukin luopumaan tuosta uskosta!
Olen itsekin entinen lestadiolainen.
Jokainen varmaan voitte sen sanoa että oli ihanan vapaa tunne kun pääsi siitä eroon paitsi ne jotka on väkisin erotettu. Tunsitteko muuta jo lapsena? minä ainakin.
Muistan kuinka aina oltiin viemässä pyhäkouluun taikka seuroihin eikä koskaan kiinnostanut. En myöskään ymmärtänyt sitä miten muut jotka eivät ole vl:sia joutuisivat helvettiin. Muistan kuinka kotona ei tullut kuuloonkaan kiroileminen (ihan hyvä asia) ja kun olin pyhäkoulussa niin opettaja kertoi raamatun tarinaa ja kiroili (tarinassa kiroiltiin). Minä tokaisin että mitä sä kiroilet!
Muistan myös miten pakotettiin raamattuluokkaan, lintsasin aika useasti menemällä muille kavereille tuoksi ajaksi. Ja olin jossain leirillä myös viikonlopun, kivahan se oli kavereiden kanssa hengailla, mutta kaikki muu oli yhtä paskaa=) heh.
ja rippileiri oli myös yhtä tuskaa. Olisin mieluummin käynyt kirkon päivärippikoulun. Ja seuroihin yritettiin työvuoroihin ylä asteen jälkeen, en mennyt vaikka mikä olisi ollut.
Enkä koskaan tajunnut kavereiden löpinöitä uskonnosta varsinkaan nuiden ns. superlestojen. Oli aika ahistavaa kuunnella miten "pikkuaivoisia" he olivat.
Muistan kun myös kerran kysyin kaveripiirissä olleilta pojilta että miks ne naiset ei saa olla pappeja, niin nehän meinas nylkeä mut siinä paikassa. Raivostuivat siitä, että kehtasin edes kysyä jotain tuollaista.
Istuin aina seuroissa että mitä mä täällä teen kun tajusin itse raamatun tekstit täysin erilailla. Kirkosta löysin sen oikean uskon itselleni.
Ajatuksia teiltä!
Haluaisin saada tietoa enemmän siitä miten päädyitte kukin luopumaan tuosta uskosta!
Olen itsekin entinen lestadiolainen.
Jokainen varmaan voitte sen sanoa että oli ihanan vapaa tunne kun pääsi siitä eroon paitsi ne jotka on väkisin erotettu. Tunsitteko muuta jo lapsena? minä ainakin.
Muistan kuinka aina oltiin viemässä pyhäkouluun taikka seuroihin eikä koskaan kiinnostanut. En myöskään ymmärtänyt sitä miten muut jotka eivät ole vl:sia joutuisivat helvettiin. Muistan kuinka kotona ei tullut kuuloonkaan kiroileminen (ihan hyvä asia) ja kun olin pyhäkoulussa niin opettaja kertoi raamatun tarinaa ja kiroili (tarinassa kiroiltiin). Minä tokaisin että mitä sä kiroilet!
Muistan myös miten pakotettiin raamattuluokkaan, lintsasin aika useasti menemällä muille kavereille tuoksi ajaksi. Ja olin jossain leirillä myös viikonlopun, kivahan se oli kavereiden kanssa hengailla, mutta kaikki muu oli yhtä paskaa=) heh.
ja rippileiri oli myös yhtä tuskaa. Olisin mieluummin käynyt kirkon päivärippikoulun. Ja seuroihin yritettiin työvuoroihin ylä asteen jälkeen, en mennyt vaikka mikä olisi ollut.
Enkä koskaan tajunnut kavereiden löpinöitä uskonnosta varsinkaan nuiden ns. superlestojen. Oli aika ahistavaa kuunnella miten "pikkuaivoisia" he olivat.
Muistan kun myös kerran kysyin kaveripiirissä olleilta pojilta että miks ne naiset ei saa olla pappeja, niin nehän meinas nylkeä mut siinä paikassa. Raivostuivat siitä, että kehtasin edes kysyä jotain tuollaista.
Istuin aina seuroissa että mitä mä täällä teen kun tajusin itse raamatun tekstit täysin erilailla. Kirkosta löysin sen oikean uskon itselleni.
Ajatuksia teiltä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuli aiempi tekstinä väärällä päivämäärällä ja kellonajalla, taitaapi olla ruuhkaa tällä palstalla..
Tosta "pikkuaivoisuudesta"... itse näen homman ennemmin niin, että pelon takia eivät oikein uskalla ajatella itse. On se vaan niin iso asia, kun opetetaan mitä opetetaan, äidinmaidossa jo saa imeä sitä oppia.
Saa itse olla kiitollinen, että on riittänyt voimaa irrottautua ja toivoo vain, että kaikki he jotka todella tahtovat pois tuon uskon vaikutuspiiristä, pääsisivät.
He jotka ovat siinä onnellisia, sitten ovat ja hyvä niin.
...että olet valinnut rohkeasti oman tiesi ja tehnyt sen mukaan, mikä tuntuu sinusta oikealta ympäristön paineista huolimatta. Olet ehkä ollut jotenkin perusluonteeltasi vl-systeemiin sopimaton.
Asiasi ovat kunnossa, olethan kirkon jäsen eli aivan OK kristitty.
Siunausta sinulle jatkossakin!
ettei tunnu uskottavalta!
vl nuoret juuri näitä samoja asioita.
Olkaa rohkeita nuoret teissä on tulevaisuus AJATELKAA OMILLA AIVOILLANNE.
kirjoitus oli hyvinkin uskottava. Olen itsekin entinen vl, tosin kososlaisen hengen vuoksi erotettu. Minullekin kirkko on rakas, enkä missään nimessä haluaisi liittyä mihinkään "rahastusautomaattiin" (vl, jehovat, hellarit yms.) enää.
Nyt saan laulaa hyvällä omallatunnolla niitä rakkaita lauluja, joita mummo ja pappakin aina lauloivat ja jotka sitten poistettiin mikä minkin verukkeen vuoksi.
itselläkin mitä aloittaja kertoi.Sillä erotuksella ettei mulla ollut ensimmäistäkään vl kaveria.kaikki kaverini olivat tavallisia kristittyjä.en koskaan löytänyt sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja veljeyttä vl piireistä.tunsin jo ala-aste iässä itseni ulkopuoliseksi niissä kuvioissa ja alle 2 kymppisenä tein lopullisen ratkaisuni ja lähdin omille teilleni.oli helpottavaa tuntea se vapaus ja itsemääräämisoikeus jonka erottuani koin.enkä ole katunut valintaani päivääkään.vl-piireihin en enää palaisi.kiitos jumalani kun annoit minulle vapauden!!
..sillä erotuksella etten löytänyt kirkosta mitään sen tilalle. Olenkin se palstan "teosofia-jätkä". Raamattuluokkapinnaukseni muistan hyvin.
...mutta yritin olla ulkoisesti hyvä 'lesta'. Onnistuin aika hyvin näyttelijänlahjoissani, mutta pitemmän päälle kävi liian raskaaksi.., joten kieltäjän paikalla ollaan ja onnellisia siinä tilassa.
Minäkään en löytänyt kirkosta mitään tilalle, enkä tarvitse. Jumalaan uskon, mutta kristinuskon oppia tai kirkkoa ym. en siihen tarvitse.
Tsemppiä meille vapauden löytäjille! :)
Hyviä kysymyksiä !