viimeinen savu vapunaattona.Taistelua, toki mukana lääkärin reseptillä saatu Zypan.Painoa on tullut lisää n. 5 kg. kun sitä ennestäänkin oli hiukan yli normaalin, kertokaa, kohtalotoverit jos teitä on miten selviätte?
Tupakanpolton lopettamisen jälkeen kilot
onpa niitä tullut
12772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikeaa se on. Tosi vaikeaa.
Minä polttelin yli 45v, ja olin välillä hyvinkin astmaattinen. Iltaisin nukkumaanmennessä oli kuin lauma kissanpentuja vinkumassa minun hengitykseni tahdissa.
Palkeet vinkuivat ja huutivat "röökiä". Oli joskus hyvinkin tukala olo.
Vuosikausia yritin päästä eroon koko moskasta.
Miksi minä olisin nikotiinin orja?
Loppujen lopuksi oli vain tunnustettava itselleen, että olen orja!
Nikotiinin saastuttama kehoni huusi ja voivotti, kun sen määrä laski verenkierrossani jokapäiväisen annostuksen alle. Olin hermorauniona! Oikeasti!
Minä joka olin polttanut jo 7v:sta lähtien olin mielestäni miehekäs. Rohkeakin olin, kun olin toisinaan kelkkamäessä muitten opetellessa elämän viisauksia ja joskus tupakilla huussin ylisillä!
Vuosien vieriessä, niiden saatossa olin yrittänyt olla tupakoimatta useasti, hyvin monta kertaa.
Viimein tuli vuosi 2000 jolloin taas päätin lopettaa koko röökaamisen.
Syntymäpäiväni sunnuntaina olin lähdössä Espanjaan pariksi viikoksi. Polttelin viimeisen tupakin odotellessani taksia klo.12.00
Olinhan minä useinkin poltellut lähtiessäni matkoille "viimeisen tupakin".
Oli ollut Nikorettia laastareina ja purkkana. Eri makujakin tuli maisteltua.
Tulipa tilanne Kreikan saaristossa, että minulla oli laastari käsivarressa, purkka suussa ja lopulta tupakki hampaiden välissä.
Eikä siellä kuumuudessa mitkään laastarit pysy kenenkään käsivarressa.
Silloin lähtiessäni syntymäpäivänä, sunnuntaina päätin, että nyt se saa riittää. Röökaaminen.
Olin perhetuttavien kanssa kahdenviikon matkalla, ja siintä matkasta tuli painajainen!
Olin kuin marjaskarhu, potkittu ahteriin ja ärsytetty hajuilla. Kumppanini sanoi jälkeenpäin, että ei ole kokenut elämässään pahenpaa ja ikävämpää matkaa!
Ei perhetuttavammekaan ole siintä matkasta minulle kiitoksen sanaa sanonut.
Joten se siintä.
Tullessamma takaisin lomalta olin ollut polttamatta jo 15.sta vuorokautta.
Olin tupakin tarpeessa kun aloitin normaalin päiväjärjestyksen.
En minä sitä sytyttänyt,tupakkia enkä huulieni väliin laittanut. Jokainen päivä oli koettelemus, mutta kiitoksen minä sain itselleni siintä, kun en tupakoinut.
Kahden kuukauden jälkeen minun ei tehnyt enää mieli poltella, mutta tupakin/sikarin savu tuntui nuuhkaisemalla hyvin miellyttävältä. Hakeuduin jonkin aikaa tupakkaporukan seuraan.
Nyt olen ollut 7v. polttamatta yhtään savuketta.
Olen lihonut 20kg. Ja aineenvaihduntani on mukautunut tähän olotilaan.
Hajuaistini, joka tunnisti lapsena ruohon tuoreen tuoksun palautui vajaan neljän vuoden jälkeen. Makuaisti tunnisti ensimmäisenä palautuessaan suolan. Oli määrätyt, minulle niin maistuvat tuotteet sen jälkeen vastenmielisiä nauttia. Nyttemmin olen osannut ostella minulle maistuvia elintarvikkeita.
Joten kaikenlaisia ongelmia saattaa jokatapauksessa tulla, kun alkaa riippumattomaksi nikotiinista.
Mutta se kannattaa.
Joten
yrittänyttä ei laiteta.
Niinpä siinä useimmiten käy. Sitten alkaa uusi taistelu, tällä kertaa läskejä vastaan.
Lopetin tupakanpolton 12 vuotta sitten, nikotiinilaastarin avulla. Eka vuoden aikana lihoin viisi kiloa, toisena vuonna toiset viisi, olin ennestäänkin ylipainoinen. Huomasin, että korvaan tupakan napostelemalla.
Tarkkailin mitä suuhun panin ja pyyhin ruokavaliostani makkarat, pullat ja punaisen lihan. Samoin kaikki valmisruoat, niissä on yllättävän palhon rasvaa, pizzat ja hampurilaiset menivät mäkeen.. Karkit ja perunalastut, kaljat ja väkevät ovat mennyttä aikaa, pelkästään sillä tippui kymmenen kiloa vuodessa. Itsekuria muutos vaati kyllä.
Nyt olen normaalipainoinen, painoindeksi on 23. Kun jokin epämääräinen mieliteko iskee, syön hedelmän. Syön ihan normaalia kotiruokaa, tosin vähärasvaista, kaikkea kohtuullisesti. Joskus juon saunakaljan, viiniä juon pari kertaa kuussa. Liikun päivittäin, sitäkin kohtuullisesti.
Täytettyäni 50 päätin lopettaa ketjutupakoinnin ja -kaljoittelun. Kärsin nurisematta vieroitusoireet siinä kuin aikaisemmin krapulan ja tupakkayskän.
Ymmärsin, että samalla on kiinnitettävä huomio syömiseen, liikuntaan ja lepoon. Aloin käymään terveyskeskuksessa säännöllisesti mittauttamassa veriarvot.
Siitä on rapiat neljännesvuosisata. Lääkäri myönsi taannoin 5 vuotta uuteen ajokorttiin. Yksikään kavereistani, jotka jatkoivat vanhaan malliin eivät ole elossa.
Jos elämänhalua ja -tahtoa on, nuo muutokset ovat keskiverto-ihmiselle mahdolliset. "Kohtuuden kannattaja" tuossa yllä kirjoitti käyttökelpoisen reseptin.
45 vuoden jälkeen lopetin Zybanin avulla tupakoimisen n. 1 v 4 kk sitten.
Itse tupakan lopetus oli helppoa,ja olen ollut polttamatta.
Mutta nyt olen alkanut harkita uudelleen tupakoimista sillä painoni on noussu tänä aikana n.13 kg. Eikä laske millään vaan jatkaa näköjään pikkuhiljaa nuosemista.Ei auti liikunnan lisääminen, eikä ruuan vähentäminen.
sinne suuhusi lapat,olet ottanut ruuasta tupakan korvikkeen,täytät tupakan jättämää tilaa ruualla!
Olen ollut polttamatta jo yli 10v ja samaan aikaan kun lopetin,aloin vahtaamaan suupalojani. Enkä lihonut!
Käyppä lukemassa http://www.pienipaatospaivassa.net/syo.php
ja ota sieltä vinkkejä. Ei sun tarvii luopua mistään,muuttelet vain annoskokoja pienemmiksi jne.
Kun ikää tulee,ei tarvi ruokaakaan niin paljoa,eri tavalla vaan kun nuorempana.
Kevennä hyvä ihminen,kevennä!
Elä ala polttamaan ei ei kannata ei! Ole sitkeä!
Tupakan lopetin 5 v. sitten.
Paino noussut noin 8 kiloa.
Ennen lääkäri kehoitti lopettamaan
tupakoinnin.
Nyt käskee laihduttamaan.
hypnoosin avulla. Vuosien saatossa kokeilin kaikki mahdolliset konstit. Lopulta setvin syytä miksi poltan? Pitkien keskustelujen (etseni kanssa) tuli tulos. Minulla on psyykkinen riippuvuus. Tarkennetteluna; koko elämäni yritin olla pahoittamatta toisen mieltä eli kiltti ihminen. Tupakoinnilla hääsin oman ahdistuksen ja suuttumuksen pois. Sitten se jäi tavaksi mistä ei eroon päässyt. Nyt olen oluut kaksi vuotta polttamatta. Kriisitilanteissa on kaikkein vaikeunta. Silloin tekee mieli polttaa. Kirjoitan tai ulkoilen tilanteesta eroon ettei tarvitse ruveta uudelleen tupruttelemaan. Paino on pysynyt samoissa lukemissa liikunnan avulla.
ravintoneuvojalla, jonka mukaan söin liian vähän. Yhdessä sitten laadimme ruokalistan, ja n. 1 kk painoni ei liikahtanut kumpaankaan suuntaan. Kuukauden jälkeen se lähti taas nousemaan.
"Kun ikää tulee,ei tarvi ruokaakaan niin paljoa,eri tavalla vaan kun nuorempana.
Kevennä hyvä ihminen,kevennä!"
Söin niin vähän että siitä ei ravintoneuvojan mukaan enään voi pudottaa.
pois,esim. jugurttiinkin lisätään paljon sokeria, ja karjalanpiirakoissakin on sokeria!
Niitä juttuja lähinnä tarkoitin sillä keventämisellä,samoin se piilorasva!
Ja jos syöt LIIAN vähän,sekin lihottaa! Elimistö pitää kiinni silloin kaikesta minkä saa, eikä luovu ainoastakaan kalorista!
Esim. kaksi samanlaista lihapulla-annosta,niin toisessa saattaa olla 100kcal enemmän kuin siinä toisessa.
Sitä minä tarkoitin. En pelkkää rasvan jättämistä,sitäkin tarvitaan.
Sain sellaiset lehdykkäiset muistaakseni sydänliitosta,siinä oli ne vertailut.
http://www.sydanliitto.fi/testaa/fi_FI/sydamenterveys/
40 v poltettu ja eukko moitti jo lopettamaan. Yritin olla mieliksi ja koetin, mitä käskettiin. Ei tainnut mennä viikkoa kauempaa, kun vaimo kaivoi käsilaukustaan norttiaskin ja sanoi: ala polttaa uudestaan. Olet tullut niin ärtyisäksi, ettei sinua noin jaksa. Enkä osaa ruokaakaan oikein laittaa, syöt kaiken eikä minulle jää mitään keitoksista.
Lopetin tupakoinnin 1 1/2 vuotta sitten,se ei ollut hirmu vaikeaa,luulin pahemmaksi.Mutta aloin lihoa,ruoka alkoi maistua eri tavalla,lisää on tullut 8 kiloa.Olen myös miettinyt että alan uudelleen tupakoida kun painoa tulee..mutta yritän pysyä erossa kuitenkin tupakasta,niin on parempi.Ruokapäiväkirjan pidosta pitää aloittaa,ja ottaa itsekuri käyttöön.Tsemppiä sinulle ja hyvää syksyä
on huume ja vielä pahimmasta päästä...
Aloitin aikanaan tupakoinnin niinkuin melkein kaikki muutkin teini-iässä lähinnä isompien kavereiden kanssa. Polttelin ja olin välillä pieniä aikoja polttamatta. Pisin aika tupakatta oli kolme vuotta kunnes aloin rakentamaan omakotitaloa. Työmaallani oleva kirvesmies tupakoi ja tarjosi minullekin. No, ilman tupakkaa istuva on laiska ja näin tuli aina tupakka otettua. Meni pari viikkoa kun oma aski piti hankkia....
Polttelin vuosia ja siirryin piippuun kunnes jatkuva köhä ja aamuisin "kissanpaskalle" maistuva suu pani miettimään tupakoinnin lopettamista. Lopetin. Poltin takassa hienot mm. meripihkapiiput jne. Olin sairas kolme päivää. Tärisin ja vaimoni piti öisin kädestäni kiinni rauhoittaen, kunnes helpotti. Parin viikon päästä tupakka haisi jo pahalle...
Työpaikallani oli tapana että kun jollekin syntyi lapsi, tarjosi isä sikarin kaikille. Minullekin se tarjottiin yhdesti, ja kun murskasin sen tuhkakuppiin ei jälkeenpäin tarjottu.
No viimeisestä savusta keuhkoissani on n. 28 vuotta.... Uskon,että on vain päästä kiinni se lopettaminen. Ei siihen "tabut" auta vaan päätös on tultava syvemmältä itsestä.....