Maan pinnalta ulkoavaruuteen, jossa maan vetovima lakkaa. Tarkoitan sitä, että mikään ei enää putoakaan takaisin maan pinnalle. Nämä sateliitit ammutaan kuulema 400 kilometrin korkeuteen, siis missä lie tämä raja alue? Tietoa etsivä
Kuinka monta kilometriä pitää olla matkaa
Tietoa etsivä
171315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aika kauas saat mennä. Maa muodostui noin 5 miljardia vuotta sitten ja siitä asti maan painovoimakenttä on edennyt valonnopeudella avaruudessa. Näin ollen maan vetovoima lakkaa 5 miljardin valovuoden päässä.
Mikä et maa muodostui noin 5 miljardia vuotta sitten jne kun et oo ees sitä ite ollu näkemäs HAH HAH HAH HAA!!!!!!!!!!
sannoo, ett huamenna on kuurestoist päevä, kun et oo sit päevää viälä ees elänny. Et varmaan, HÖH HÖÖ
Gravitaation vaikutus pienenee etäisyyden neliöön, siis lähenee nollaa. Maan vetovoima ei lakkaa.
Ei satellitit ole vetovoiman ulkopuolella, eihän kuukaan ole. Ne ovat itseasiassa vapaassa puotoamisessa jolloin painovoimaa ei tunne. Kiertoratanopeus on vaan sen verran suuri, että ne ikäänkun ehtivät "kiertää reunan yli" ja pysyvät näin samalla korkeudella.
Putoaminen tai ei-putoaminen riippuu ainoastaan nopeudesta.
On myös maan suhteen paikallaanolevia sateliitteja. Miten ne pysyvät siellä?
n. 36 000 km:n korkeudessa kiertoratanopeus on sellainen, että maan pinnan suhteen satelliitti pysyy paikoillaan. Maahan pyörii.
Pientä lisätietoa:
Olikohan Kepler, joka kehitti neliölain. Sen mukaan kiertoradalla oleva kappale pyyhkäisee radan keskiöstä katsoen samassa ajassa saman pinta-alan. Ts. mitä lähempänä kappale on, sitä suurempi sen nopeuden pitää olla, jotta se pysyisi radallaan.
(Kähmis)
Ei jäisi sateliitiksi hypätessään laskuvarjolla. Tämä raja olisi hyvä tietää
tietoa etsivä?
Jos ei siten sieltä viiden miljardin valovuoden etäisyydeltä.
Edellyttäen, ettei hänellä olisi rittävää horisonttaalista nopeutta.
Jos hiuksia halotaan, jostain avaruuden pisteestä putoaisi tietysti kuuhun tai aurinkoon.
Nopeus painovoimakentässä on ratkaiseva tekijä.
eteneminen näkyy mielenkiintoisella tavalla Kähmiksen mainitsemista Keplerin laeista. Newton osoitti sitten aikanaan mekaniikan peruslaeillaan miksi planeetat käyttäytyvät Keplerin lakien mukaisesti (massat vetävät toisiaan voimalla, joka on suoraan verrannollinen niiden suuruuksiin ja kääntäen etäisyyksiensä neliöön) Ufojen liikevoiman esitetään usein perustuvan painovoiman "manipulaatioon". Nyt vain on odotettava "uutta Newtonia" joka selvittää, miten massa painovoiman aiheuttaa. Käsitykseni on, että tämäkin ongelma aikanaan selvitetään, mutta meneekö siihen kymmeniä, satoja, tuhansia , kymmeniä tuhansia vuosia tai kenties enemmänkin. Mitäpä aikaa listalaiset veikkaavat?
perustuu oletukseen, että Cernin kohta käynnistyvä uusi supermylly löytää Higgsin bosonin, jonka löytymiseen tietääkseni osa fyysikoista suhtautuu epäillen, etten sanoisi skeptisesti.
Veikkaukseni on, että kysymys siitä, miten massa aiheuttaa painovoiman on teoreettisesti selvitetty ennen vuotta 2018.
Teoriasta käytännön toteutuksen voi tietysti kulua pitkä aika. Fuusioreaktorin teoria on ties kuinka vanha ja -70 -80 lukujen vaihteen hujakoilla käytännön toteutuksen sanottiin olevan 20 -30 vuoden päässä. Saattaa olla vieläkin yhtä kaukana.
Nykyinen teoria massasta ja gravitaatiosta lienee sen suuntainen, että avaruudessa vaikuttaa "Higgsin kenttä", jonka vaikutuksesta massan ominaisuus on hitaus. Gravitaatio liittynee hämärästi samaan asiaan.
Jos teorialle saadaan kokeellinen vahvistus, saattaa olla että jonain päivänä pystymme manipuloimaan kyseistä kenttää, kuten nyt teemme sähkömagneettiselle kentälle (ainakin rajoitetusti)
Esitykseni on sekava, enkä viitsi kaivella lähdeaineistoa. Yli kaksi tuntia rankkaa liikuntaa vesisateessa ja sen päälle elvyttävä lauantairyyppi. Kihahti kaaliin.
Kähmikseltä. Muilta lisää niitä! Kähmis mainitsi: ”..jonain päivänä pystymme manipuloimaan kyseistä kenttää, kuten nyt teemme sähkömagneettiselle kentälle (ainakin rajoitetusti)..” Tuli mieleen, että kyllä erityisen rajoitetusti voidaan painovoimaakin jo nyt ”manipuloida”, kipataan vain soralasti havaintopaikan viereen, kyllä tarkasti mitaten kenttä hieman muuttuu. No, kun puhuttiin painovoiman käytöstä avaruusliikenteeseen tämä on tietysti vain vitsi.
Muistan jostakin lukeneeni, että jossakin Helsingin lähistöllä sijaitsevan vesitornin maanalaisessa osassa Helsingin Yliopistolla (?) on/oli gravimetri (=painovoiman mittalaite, katolla Ilmatieteen Laitoksen säätutka). Tornin säiliössä olevan vesimäärän suhteellisen pienetkin vaihtelut ovat gravimetrillä helposti havaittavissa, ylhäällä olevan veden massa heikentää alaspäin suuntautuvaa painovoimaa.
Tässäpä hieman mietittävää - itse kullekkin:
Einsteinin gravitaatioteoria muutti pysyvästi käsityksemme avaruuden ja ajan olemuksesta. Uuden teorian, kvanttigravitaation, pitää tehdä enemmän, sillä selittääkseen aineen perusosasten käyttäytymisen sen pitää olla samalla teoria aineesta. Ja tietysti sen pitää olla myös toimiva kosmologinen teoria ja vastata maailmankaikkeuden syntyyn liittyviin kiinnostaviin kysymyksiin, kuten siihen, alkoiko aika todella silloin vai syntyikö maailmamme jostain aiemmin olleesta maailmasta.
Einstein oli suurissa vaikeuksissa matematiikan kanssa kehittäessään yleisen suhteellisuusteorian. Säieteorian matemaattiset ongelmat ovat monin verroin suuremmat, ja tutkimuksessa ovatkin tähän asti kunnostautuneet matemaatikot. Toistaiseksi tutkijat eivät ole onnistuneet johtamaan säikeille tarkkoja yhtälöitä, vain likimääräiskaavoja.
– Yleinen suhteellisuusteoria on klassinen teoria, ei toimi atomitasolla.
– Johtaa matemaattisiin ongelmiin, jos muutetaan kvanttiteoriaksi.
– Kvanttigravitaatioteoriassa avaruus ja aika ovat epäjatkuvia.
– Uudessa teoriassa gravitaatiovuorovaikutuksen voi ajatella tapahtuvan gravitonien välityksellä. Nämä ovat kvantteja, jotka käyttäytyvät sekä hiukkasten että aallon tavoin.
– Kvanttigravitaatioteorian toivotaan olevan yhdistettävissä muita voimia kuvaavien kvanttiteorioiden kanssa niin sanotuksi kaiken teoriaksi.
Esimerkiksi neutronin massa ei ole riippumaton värivoiman voimakkuudesta. Pienikin muutos värivoimassa vaikuttaa sekä protonin että neutronin massaan tavalla, jota ei vielä pystytä edes laskemaan. Massat eivät siis ole riippumattomia perusvoimista. Siksi on hyvin vaikea päättää, mikä itse asiassa on oikeaa hienoviritystä.
Monet fyysikot uskovat lisäksi, että voimatkaan eivät ole riippumattomia toisistaan. Vaikka värivoima ja sähkömagneettinen voima ovat ihmisten ja atomien maailmoissa hyvin erilaisia, niiden voidaan osoittaa tulevan yhtä suuriksi äärimmäisen korkealla energialla. Tätä pidetään merkkinä suuren yhtenäisteorian vaikutusalueen alkamisesta. Siihen liittyy vain yksi perusvoima, jonka matalaenergia-ilmentymiä kaikki muut luonnonvoimat ovat. Yhtenäisteorioissa kaikki riippuu kaikesta eikä etukäteen ole ilmeistä, millaiset muutokset olisivat kohtalokkaita elämän kannalta.
Kun energiaa vielä kasvatetaan, hiukkasvoimien suuri yhtenäisteoria kohtaa yleisen suhteellisuusteorian. Tuolloin gravitaatio ja kvanttifysiikka yhdistyvät Kaiken teoriaksi eli kvanttigravitaatioksi. Tämän avioliiton aikaansaaminen on yksi teoreettisen fysiikan keskeisimmistä tavoitteista, ja se vaatii mitä todennäköisimmin hyvin radikaaleja ratkaisuja – ylimääräisiä ulottuvuuksia, hiukkasia jotka ovatkin säikeitä, kvanttifysiikan Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen muokkaamista.
Huomioitavaa on, että Kaiken teoriassa gravitaatioon liittyvät ilmiöt ja hiukkasmaailman ilmiöt eivät enää ole toisistaan riippumattomia. Esimerkiksi maailmankaikkeuden massaenergia tai kosmisen mikroaaltotaustan lämpötilamuutokset ovat siinä yhteydessä neutronin massan suuruuteen tavalla, jota emme vielä tunne. Kaikki mahdollinen hienovirittely säteilee Kaiken teorian perusrakenteesta. Jopa avaruusulottuvuuksien lukumäärä riippuisi siitä. Joidenkin tiettyjen havaintosuureiden nostaminen toisia perustavanlaatuisimmiksi, kuten esimerkiksi Martin Rees on tehnyt kirjassaan Avaruuden avainluvut, on siis täysin mielivaltaista.
- Kari Enqvist -
Gravitaation hallinta on täysin mahdollista, osittain siitä on jo tukea "toisinajattelevilta" tutkijoilta ja tiedemiehiltäkin...
Uskoisin että tällä tiedemiehellä on tieto hallussa, ainakin nuo perusasiat "hieman" pidemmälle vietynä:
Professori Fran De Aquino
http://users.elo.com.br/~deaquino//
Tutustukaa "rauhassa" ja kommentoikaa jos vaikka mies esittää mielestänne "läpiä" päähän...
" Gravitaatioaallot ovat kosmologille niin isoja kaloja,
että niitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan. "
- Leena Tähtinen -
"Joidenkin tiettyjen havaintosuureiden nostaminen toisia perustavanlaatuisimmiksi, kuten esimerkiksi Martin Rees on tehnyt kirjassaan Avaruuden avainluvut, on siis täysin mielivaltaista."
Luulin jo saaneeni Itse Enqvitin kiinni väärästä lainauksesta. Asimov on kirjoittanut 60-luvulla kirjan "avaruuden avainluvut", mutta googlettamalla hakusanoilla "avaruuden avainluvut; Asimov" löytyi myös Rees. En edes avannut linkkejä. Harmittaa. Olisi se ollut hienoa potkaista isoa gurua Enqvistiä nilkkaan.
"Einstein oli suurissa vaikeuksissa matematiikan kanssa kehittäessään yleisen suhteellisuusteorian."
Joo. Matikka, josta itse olen täysin pihalla on fyysikkojen työkalu. Olen lukenut ison A.n tapauksesta ja jos hän ei sattumalta olisi törmännyt R:n matiikkaan (kun en muista varmuudella kuin matemaatikon sukunimen eka kirjaimen) voisimme olla ehkä vieläkin ilman suht. teorioita.
Gravitaatio taitaa olla yksi nykyfysiikan keskeisistä ongelmista.
Et muuten Solarmäni antanut omaa veikkaustasi alkuperäiseen kymysykseen.. Koska tiedämme???
Ps. Kevennyksenä: Rees taisi olla se Brittiläinen "Kuninkaallinen Astronomi" (virallinen nimitys), joka nosti maitonsa siitä, kun SETI-projekti sai Arecibon? suurelta peililtä aikaa lähettää Joutsenen tähdistöön viestin. Alaa harrastaneet tuntevat varmasti tapauksen.
Rees ei kuulemma ollut kärmeissään siitä, että tieteellistä instrumenttia käytettiin "hörhöilyyn", vaan siitä, että ei pidä mennä soittelemaan ovikelloja, kun ei tiedä kuka tulee avaamaan.
Se tied
emiesskepojen suhtautumisesta maan ulkoisen älyn mahdollisuuteen. Valaisevaa, eikö totta?
oletteko kuulleet, että mahdollisia gravitaatioaaltoja olisi yritetty mitata raskailla, joustavasti ripustetuilla alumiinisylintereillä joiden värähtelyjä pyrittiin mittaamaan. Sylinterit sijoitettu vanhoihin kaivoksiin, että maanpäällinen häiriötärinä olisi pieni. Toivottu että esim. jonkin kaukaisen tähden romahtamisesta syntyneet gravitaatioaallot olisi voitu näin todeta.
Mutta kuten Superi jo totesi gravitaatio on niin heikko voima, että maapallon kokoisen massan aiheuttaman g-voiman pystyy sormenpään kokoinen magneetti kevyesti kumoamaan. Senkaltaisen voiman (siis gravitaatioaallon) erottaminen "pohjakohinasta" on erinomaisen haastava tehtävä.
Gravitaatio sinällään on kyllä heposti todennetavissa. Nouse katolle ja hyppää alas. Gravitaatio aiheuttaa kehosi massaan kiihtyvyyden ja sitä kautta liike-energiaa, joka maahan tömähtäessäsi vapautuu kehoosi kohdistuvaksi energiaksi. Katon korkeudesta riippuen energia joko muuttu lämpöenergiaksi, tai saa aikaan pysyviä muodonmuutoksia kehossasi. Esimerkkinä reisiluiden molekyylisidosten särkyminen.
Oliskohan se ollu Bernhard Riemann
http://en.wikipedia.org/wiki/Riemann
Astuin juuri neljä askelta koneelta kirjahyllylleni ja katsoin Jukka Maalammen : "Maailmanviiva; Albert Einstein ja moderni fysiikka" Hakmisto kohta R. Neljä viittausta Riemanniin.
Miksiköhän en katsonut silloin kirjoittaessani. Näikö se remantia iskee?