Huipulla tuulee.
Myös tänään, tuossa
hän puskee tuulta päin,
haihduttelee yhä nielemiensä
siedätyshoitotroppien huuruja -
kilisee ehtiäkseen
ennen punaisia leimoja etsiviä
aivan ensimmäisenä sisään,
ihka ensimmäiseksi kassajonoon,
varmasti ensimmäisenä ulos,
out
riepoteltavaksi,
temmottavaksi.
Yritän lukea
matkakertomuksen
yhtä sivua, sivu sivulta
häntä, monista teistä.
Sivussa tärkein,
marginaalissako,
mitä, mitä
hänen kumarassaan
vihlovat elämän turut ja torit,
varsinaiset aukeamat,
parantumattomat haavat.
Ymmärtää lukemaansa,
kuinka hän pitää kiinni liepeistä,
jokaisena päivänä,
myös tänään
muuallakin kuin huipulla tuulee -
luihin ja ytimiin asti.
Eikö ole muuta,
joka tempoisi häntä eteenpäin
falski kyynelvana poskellaan -
sanan rakkaus aiheuttama,
kuin mielivaltaisen puuskan
lennättämä roska
hänen vuotavassa silmässään.
Kirjoitanko minä häntä,
vai sinua varten, itseäni?
Oli niin tai näin,
rakkausrunopalstalle
sanoja valitessa hän
meni jo jälleen ohi
entistä kiireisempänä,
vaihteeksi myötätuulessa.
Onttoja sanoja;
Huomenta, Suomi!
Hyvin näkyy pyyhkivän;)
Myös tänään, tuossa
hän puskee tuulta päin,
haihduttelee yhä nielemiensä
siedätyshoitotroppien huuruja -
kilisee ehtiäkseen
ennen punaisia leimoja etsiviä
aivan ensimmäisenä sisään,
ihka ensimmäiseksi kassajonoon,
varmasti ensimmäisenä ulos,
out
riepoteltavaksi,
temmottavaksi.
Yritän lukea
matkakertomuksen
yhtä sivua, sivu sivulta
häntä, monista teistä.
Sivussa tärkein,
marginaalissako,
mitä, mitä
hänen kumarassaan
vihlovat elämän turut ja torit,
varsinaiset aukeamat,
parantumattomat haavat.
Ymmärtää lukemaansa,
kuinka hän pitää kiinni liepeistä,
jokaisena päivänä,
myös tänään
muuallakin kuin huipulla tuulee -
luihin ja ytimiin asti.
Eikö ole muuta,
joka tempoisi häntä eteenpäin
falski kyynelvana poskellaan -
sanan rakkaus aiheuttama,
kuin mielivaltaisen puuskan
lennättämä roska
hänen vuotavassa silmässään.
Kirjoitanko minä häntä,
vai sinua varten, itseäni?
Oli niin tai näin,
rakkausrunopalstalle
sanoja valitessa hän
meni jo jälleen ohi
entistä kiireisempänä,
vaihteeksi myötätuulessa.
Onttoja sanoja;
Huomenta, Suomi!
Hyvin näkyy pyyhkivän;)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miten tämä mielestäsi kuuluu rakkausrunot -palstalle?
siihen oma selityksensä, kuuluuko vai eikö kuulu.
Ylläpidolla viimekädessä omansa. Varsinaisten runojen ystävällä, hmmm.:)
Tarvitseeko täällä muuten noin ylipäätään selitellä?;)
Onko tämä mielestäsi rakkausruno?
Enkä kysynyt siihen jokaisen vastausta, vain kirjoittajan.
Ei tarvitse vastata kuin kyllä tai ei.
Ei kai ylläpito ole kiinnostunut siitä, jos täällä keskustellaan ja kysellään?
niille löytyy tilaa myös muistaakseni Suomi24:n 15. suosituimmalla sivulla.
Tilaus olisi jo asia erikseen...
mutta kuten arvaat, itse en pitänyt sitä varsinaisena rakkausrunona. Se siitä.
Asiasta toiseen: Mistä tiedät, että tämä on suomi24:n 15. suosituin sivu? Onko jossain jokin lista eniten seuratuista? Tahtoo nähdä.
suomi24:ssä olla maininta tai jonkinlainen listaus suosituimmista sivuista...niin tosi taannoin, että mainitsin: muistaakseni...
Tämähän menee nyt vitsikkääksi. Kai.
Huipulla tuulee.
Myös tänään, tuossa
hän puskee tuulta päin,
haihduttelee yhä nielemiensä
siedätyshoitotroppien huuruja -
kilisee ehtiäkseen
ennen punaisia leimoja etsiviä
aivan ensimmäisenä sisään,
ihka ensimmäiseksi kassajonoon,
varmasti ensimmäisenä ulos,
out
riepoteltavaksi,
temmottavaksi.
Yritän lukea
matkakertomuksen
yhtä sivua, sivu sivulta
häntä, monista teistä.
Sivussa tärkein,
marginaalissako,
mitä, mitä
hänen kumarassaan
vihlovat elämän turut ja torit,
varsinaiset aukeamat,
parantumattomat haavat.
Ymmärtää lukemaansa,
kuinka hän pitää kiinni liepeistä,
jokaisena päivänä,
myös tänään
muuallakin kuin huipulla tuulee -
luihin ja ytimiin asti.
Eikö ole muuta,
joka tempoisi häntä eteenpäin
falski kyynelvana poskellaan -
sanan rakkaus aiheuttama,
kuin mielivaltaisen puuskan
lennättämä roska
hänen vuotavassa silmässään.
Kirjoitanko minä häntä,
vai sinua varten, itseäni?
Oli niin tai näin,
rakkausrunopalstalle
sanoja valitessa hän
meni jo jälleen ohi
entistä kiireisempänä,
vaihteeksi myötätuulessa.
Onttoja sanoja;
Huomenta, Suomi!
Hyvin hän pyyhkii...
Matkakertomus on
tuoreessa, valikoivassa muistissani.
Ennen kuin hän tänäänkin lähtee
tuuliselle taipaleelleen
metsästämään korjaussarjaa,
hän herää ensimmäiseen pelkoonsa -
jääkaapin tyhjyydestä.
Jääkaapin.
Siivouskomeron oven avattuaan
eteisen lattialle kierii
lemuavia olutpulloja,
jotka hän käy hartaasti läpi,
kerää jokaisen väljähtyneen
pisaran eilisestä korvattomaan mukiin
ja nielaisee sen yökkien ensihätäänsä.
Ahtaa jokaisen valutetun pullon
muovipussiin niin tiukkaan,
etteivät ne kilise
hälyttävästi rappukäytävässä.
Hän ei katso olevansa
hälyyttävässä tilassa
vielä, vieläkään.
Se, jos mikä on uskonnollinen rituaali.
Siihen hän aamuntunteina uskoo,
panee kaiken toivonsa laimeisiin
haihtumattomiin promilleihin.
Hän vaeltaa vierashuoneeseen
pyörtymäisillään, seiniä pidellen
katsomaan, onko joku sattunut
peesiin, löytyykö ketään.
Yksin on tuskallista odottaa, vapista,
antaa nupin tutista, ylen,
istua ruikulla,
kirota uudet kello yhdeksän säännökset.
Että kirota vain ne.
Kiltti ihminen.
Hänelle sana rakkaus
on yhtä väljähtynyt teema
kuin eiliset pullon pohjalle
unohtuneet kolmoset.
Mikään ei ole enää tärkeää,
paitsi täyttymys -
vatsa turvoksiin mallasjuomaa.
Jätin mahdollistamatta.
Kirjoitin hänet rakkausrunopalstalle.
Juuri hänet, hänetkin.
Hauskasti, noin niin kuin äsken,
puskemaan tähän aamuun tuulta päin.
Huipulla on hyvä omatunto?
Omani venyy ja paukkuu;
kykenen vain muistuttamaan hänestä,
kyynisiltä kuulostavine sanoineni.
Yhtä tekopyhänä kuin paraskin
jeesustelija.
Tämä meidän kaikkien
osallisten, läheisten ja kaukaisten
vapauttava riittämättömyys,
huiputus,
tämä ns. rakkaus.
Hän on astunut rajan yli pimeään,
niin monet kerrat jo autettuna,
niin moneen kertaan rakastettuna.
Joku muu tarvitsee
vaaleanpunaiset silmälasit
tuudittautuakseen?
Yritin tuudittaa.
Ajatella, tuudittaa!
Että sillä tavalla nyt kärjistää...
Tyhmyys leviää joka paikkaan ja välillä vähän muuallekin.
vaikkapa varsinaisen teeman tiimoilta...?
pälkähtipä päähän se juuri
mutta joku taisi sanoa sen jo, en vain olisi ollut ollenkaan noin rohkea!
Paitsi, jos haluat minun sanovan jotakin vaaleanpunaisista silmälaseista, niin ne on lakaistu roskikseen jo ajat sitten!
nyt on pakko lopettaa, kun syntymähumala alkaa vaivata sormia. En ole se
edellistä viestiäsi edeltävä viestittäjä vaan ihan sivullinen tässä ketjussa.
Värittömät ja joissakin tapauksissa ruskeat, juoman laadusta riippuen?
Ihan sivullinen.
ehkä kannattaisi lopettaa pullojen kilistely.
Se vain lisää tuskaa.
eri asioita.
Jos kehoitat ihan sivullista lopettamaan pullojen kilistelyn, miten ihmeessä sitten voin säilöä esim. puolukkamehun?:) Joltakinhan ne viinapullot on siihen tarkoitukseen lainattava.:)
viimein nauttia
viidestätoista minuutistaan
julkisuuden valokeilassa,
pian, illan hämärtyessä,
juuri ennen kuutta,
kolmannen kauppareissunsa jälkeen.
Poliisi valaisee jykevällä
taskulampullaan hänen kasvonsa
parkkipaikan reunassa,
ruskanpunaiseksi värjäytyneiden
pihlajantaimen oksien alla,
tarkistaa kaatuneen vammat.
Nuoret taimet taipuvat tuulesta -
ei niihin horjuvan pitäisi nojata,
yrittää niistä tukea -
tai kenenkään.
tuollainen rypeminen ja itsensä kiduttaminen.
Yrittäsit rauhottua.
kirjoittaminen rypemistä ja itsensä kiduttamista?
Vallan uusi näkökulma-ko?
Ja rauhoittua mistä?
Tyynesti sarja sarjana...ellei Suomi24 taas niele ensimmäistä versiota seuraavasta kirjoitelmasta?:)
Päivän tähti, hän
on käpertynyt sikiöasentoon
kuin pieni lapsi,
peitonnurkka kainalossaan -
vaipunut uneen
oman makuuhuoneensa hämärään.
Yllättääkö, ettei hän makaakaan
häiriöntuottamisesta pidätettynä,
nuhjuisella juoppoputkan patjalla
ketarat levällään,
kuola suupielestä valuen,
korahdellen kuin tekisi kuolemaa.
Tarkkailtavana.
Hän tarttui ojennettuun käteen,
sen naispoliisin, saateltavaksi.
Mikäs siinä, sen kulman kundi
sai nimeä tänään,
kun sitä häneltä kysyi virkavalta,
tuli pysyvästi nimetyksi –
korvat höröllä kuuntelivat
parkkipaikalle sentään jo ehtineet
mattimyöhäiset,
piirissä hänen ympärillään
kuin saartorengas,
nenäänsä nyrpistellen.
On niin ihanaa olla yläpuolella,
ylläpitää omaa siistiä imagoa?
Kumarrutko sinä hänen ylleen
ja peittoat näkymättömiin
ainakin huomiseen,
jolloin hän taas ohittaa
sinut mennen tullen?
Nukkuu niin kuin
jonkun lapsi ikään,
peiteltävä.
Ja ulkona
talon harjan huipulla
tuulee yhä.
Pellit kolisevat.
Minä pidin näistä. Pidin todella. Ja jokainen runo on pohjimmiltaan rakkausruno, joskus valepuvussa, toisinaan näin ilmiselvästi. Minä näin näissä rakkautta, miksi eivät muut?
paha tietää...
että jokin
aukeaisi itsestään.
Ei taivas,
ei maa
hänen jalkojensa alla.
Ei ihminen -
ei vähään aikaan,
tähän aikaan vielä -
vaan huoltoasema.
On pyhä.
Ei helvetti.
Mikä on?
Kello yhdeksän säännöt,
tabut.
Osa Suomea nukkuu
tähän aikaan,
vähän aikaa vielä?
Aivan tunnen kiireen sisälläni. Täytyisiköhän hellittää hiukan itse kunkin.
Mielestäni rakkaudessa ei ole mitään pahaa elämän kantavana voimana.
Kehoittihan jo Jeesuskin meitä siihen. Ihmettelen hiukan viileää suhtautumista aiheeseen.
Falskin ja aidon tunteen voi erottaa helposti toisistaan, jos on vähänkin empatiaa.
Kyynikolle se voi olla vaikeampaa ja narsistille mahdotonta.
Paljon jäi mietittävää runostasi kuitenkin.
Kiitos kun kirjoitit runosi luettavaksemme.
Ja mitä hauskaa...?:)
No, tätähän tämä jälleen...
kun on kasvattanut itselleen valtavan, epärealistisen illuusiokuplan, joka sitten puhkeaa.
Ehkä sinusta ei pidetykään, luulit vain?
Lukiessani näitä tulee mieleen, mitä kaunista on rakkaudessa? Mitä kaunista on miehen ja naisen suhteessa?
Pelottavinta, kuinka tämä kaikki kääntyy itseään vastaan. Kuinka kaiken näkee erilaisena? Onko se vastaasi asteleva rakas todella aidosti mukana? Vai pelkkä hyväksikäyttäjä, joka tarrautuu paremman puutteessa?
Ehkä osa täällä on oikeassa. Palstan runot voisivat enemmän olla niitä vaaleanpunaiselle reunuksella olevia ajatuksia. Eivät kylvä epäilyksen siementä mieleen..
Tällaisia ajatuksia..
tästä:
¤Palstan runot voisivat enemmän olla niitä vaaleanpunaiselle reunuksella olevia
ajatuksia.
Eivät kylvä epäilyksen siementä mieleen.. ¤
Kun kauan sitten kävin täällä palsta tihkui sellaisia sokerisia rakkauden humalassa kirjoitettuja runosia. Niistä tuli hyvällä tuulelle. Nykyään täällä on paljon ilkeyttä ja katkeruutta, joka ahdistaa.