Kirjoitin yli kuukausi sitten tällä rekisteröidyllä nimelläni kirjeen eräälle henkilölle SRK:ssa. En ole saanut edes 'kuittausta'!
Koska tiesin varautua siihen, niin en laittanut oikeaa nimeäni. Tosin se on melko helposti selvitettäsissä vaikka muutamalta vl-palstalaiselta!
Jos lähettäisin kirjeeni Aimolle oikealla nimellä, niin tuskin keskustelulle olisi sittenkään aikaa ja tilaa? Syyksi sanottaisiin, ettei MINUN lähestymistapani ja -tyylini ole RAKENTAVAA?
Taas jäisin vastausta vaille ja vika olisi vain minussa? ;(
Vai mitä arvelette? Kannattaako yrittääkään jatkaa? Minulle nuokin Aimon sanat ovat vain kauniita tyhjiä sanoja, joissa on sellainen vaatimus taustalla, ettei puheeni ja tekstini ikinä kelpaa!
Koska tiesin varautua siihen, niin en laittanut oikeaa nimeäni. Tosin se on melko helposti selvitettäsissä vaikka muutamalta vl-palstalaiselta!
Jos lähettäisin kirjeeni Aimolle oikealla nimellä, niin tuskin keskustelulle olisi sittenkään aikaa ja tilaa? Syyksi sanottaisiin, ettei MINUN lähestymistapani ja -tyylini ole RAKENTAVAA?
Taas jäisin vastausta vaille ja vika olisi vain minussa? ;(
Vai mitä arvelette? Kannattaako yrittääkään jatkaa? Minulle nuokin Aimon sanat ovat vain kauniita tyhjiä sanoja, joissa on sellainen vaatimus taustalla, ettei puheeni ja tekstini ikinä kelpaa!
Vastaukset 75
Vanhimmat
nimimerkistäsikin näkyy, että olet ulkopuolella "pyhäin leirin". Siis kuollut, epähenkilö. Eivät itseään elävinä pitävät tappamiensa kanssa keskustele. "Antaa kuolleiden haudata kuolleensa", oli Suuren Johtajan raamatullinen ohje jo 70-luvulla Saatanalle jätetyn perheen vauvan kastejuhlaan osallistumisesta.
Rakentavaan keskusteluun kelvollisia ovat aimonlaisten mielestä vain liikkeen tämänhetkiset jäsenet. Ja voipi olla, että heistäkin vain pakkulanlaiset.
Olisiko ollut parempi ottaa oikea nimi käyttöön? Tai peräti valehdella olevansa vl?
Mutta miten olisin osannut olla rakentava?
Valehtelemaan pystyn, mutta en SRK-myönteisyyteen!
Henkilöt SRK:ssa eivät keskustele kanssasi, koska arvatenkaan et ole kyennyt riisumaan ilkeyttä viesteistäsi. He EIVÄT ole vastuussa siitä, mitä jotkut muut ovat sinulle tehneet, niin SRK:n vastuuhenkilöitä kuin ovatkin. Sen vuoksi heillä ei ole mitään velvollisuutta asettua maalitauluksesi.
He päättävät itse, millä tavoin suhtautuvat menneisiin vääryyksiin. Sinun tulisi kyetä aidosti kunnioittamaan heidän päätösvaltaansa, jotta keskusteluasi voisi sanoa rakentavaksi.
Eli ilkeille ihmisille ei kannata vastata mitään?
Viestini SRK:lle ei ollut ilkeä! Ei lähellekään sitä lajia, jota itse viljelen /viljelet (?)täällä.
Kuka on vastuussa? Eikö edes hoitovuosina toimineet, nykyiset SRK-puhujat? Tai lähipiirissä oleva puhdistuspartio?
Heillä ei ole velvollisuutta vastata sinulle. Jos haluat vastauksen, joudut muotoilemaan asiasi niin, että he haluavat vastata.
Tuollaista ehtoa minun on aivan mahdoton täyttää. En osaa en kykene ei mene alas!
Enkä elä enää SRK-ehdoilla elämääni.
Luoja varjelkoon minua sellaisesta!
hemmotellun lapsen kiukuttelulta. en osaa en halua mutta muiden täytyy toimia minun ehtojeni mukaan!
Saat anteeksi ajatuksesi!
En voi sillekään mitään, miltä viestini sinusta vaikuttavat. Kiukuttelulta?
En osaa kirjoittaa toisin, enkä vakuuttaa sinua aikuisuudestani. Minua ei ole hemmoteltu eikä ehtojani ole kuunneltu, jos nyt niitä olen ylipäätään uskaltanut edes ajatella ja esittää aikaisemmin. ;(
Jos olen, niin seuraukset olen tuntenut nahoissani!
jos kirje alkaa heti syyttelyillä ja harhaoppiseksi haukkumisella, niin minä ainakaan en osaisi sellaiseen vastata, ja luulen silloin , ettei kirjeen lähettäjä odotakaan mitään vastausta. Hän on asenteensa jo valinnut.
Jos olisin kirjoittanut muutama vuosi sitten, niin omassa tunneryöpyssäni olisin voinut vaikka syytellä tai leimata erinäisillä uskonnollisilla haukkumasanoilla. Mutta nyt en tehnyt niin.
Miksi puolustelet SRK-linjaa ja yrität heidän puolestaan keksiä selityksiä? Ja etsiä syytä minusta? Toki vikaa löytyy, jos täydellisyyteen vertaa! Tai vl-uskovaisiin?
Jumalan sanan mukaista linjaa, vetää sitä sitten kuka tahansa. Jumalan sanassa on neuvot , miten ihmistä , myös vikaan joutunutta pitää lähestyä. Älä lannistu, ota edelleen yhteyttä.
Nyt, rakas Ämmä, olemme samoilla linjoilla!
Noin olen ajatellut ja pyydän Voimia jatkaa lähestymisyrityksiäni!
Jospa se oikea tyyli ja muotoilukin siitä kirkastuisi! ;D
Joten lukekaa kaikki sieltä. Oli tyhjentävästi kirjoitettu.
Asioista keskustellaan kasvokkain eikä nimimerkkien kera netti ja lehtipalstoilla.
W.W. kirjoitti,että kaksi (hänen sukulaisiaan) kirjoitti omalla nimellään. Sisällöltään ne kirjoitukset olivat kaikkea muuta kuin rakentavia :(
tästä linkistä http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/post.php?cat=9&fid=3&pid=15&page=1
oli ihan sitä ihteään! Ei mitään virkaa. Oli varmaan kaivanut piirongista parikymmentä vuotta vanhan kirjoituksen. Kaikkihan me tiedämme, ettei mitään oikeaa keskustelua sallita eikä kukaan yksinkertaisesti uskalla riskeerata "taivaspaikkaansa". Mätä koko pesä, mutta sen kaikki tiedämme miksi.
Osaitko mitenkään määritellä, mitä tuo 'rakentava' tarkoittaa. Mitä keskustelussa rakennetaan?
Ai niin nyt muistan. Tuota sanaa käytetään esim. sellaisista tekemisistä, joita vl ei halua tehdä. 'Ne eivät rakenna uskoa!'
Siispä keskuslun eiveeällän kanssakin pitää rakentaa vl:n uskoa! Jos keskustelussa on jotain vl-vastaista tai -kyseenalaistamista, niin keskustelu ei rakenna vl:n uskoa? Vaan panee ehkä pahimmillaan veeällän ajattelemaan asiaa toiselta kannalta ja ehkä tuo jopa epäilyksen siemeniä. Siispä se ei rakenna vaan repii hänen uskoaan?
Tuotako Aimo tarkoitti?
En ikinä pysty keskustelemaan veeällän kanssa tuolla ehdolla?
kun hän kirjoitti kirjeen Olavi Voittoselle tällä palstalla eikä tilannut audienssia kohdatakseen Johtajan "kasvoista kasvoihin" http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027512421
tieto vl:istä, sillä olinhan itsekin yli 30 vuotta mukana, ihan aidosti. Mutta kun tuli tämä kososlaisuus, josta minä onneton en tiennyt mitään. Miksi sinä meidät kaltoinkohdellut unohdat? Ei meidän tarvitse turvautua kuulopuheisiin, koska suvussa on vieläkin vl:iä. Toivon, että Jumala antaa mahdollisimman monelle voimia irtaantua noin tunnottomasta porukasta, jolle oikea ja väärä eivät merkitse mitään.
tieto vl:istä, sillä olinhan itsekin yli 30 vuotta mukana, ihan aidosti. Mutta kun tuli tämä kososlaisuus, josta minä onneton en tiennyt mitään. Miksi sinä meidät kaltoinkohdellut unohdat? Ei meidän tarvitse turvautua kuulopuheisiin, koska suvussa on vieläkin vl:iä. Toivon, että Jumala antaa mahdollisimman monelle voimia irtaantua noin tunnottomasta porukasta, jolle oikea ja väärä eivät merkitse mitään.
Olen toki lukenut kirjoituksen. Se oli sellaisen kirjoitus, joka ei tiedä, mitä vl-kansa ajattelee. Se oli kaunisteleva kirjoitus.
Tälläkin palstalla on moni vl valittanut sitä, ettei uskalla suutansa avata seurakuntailloissa, muuten kuin yhtyäkseen alustukessa esitettyihin mielipiteisiin. Jos on vastaan, niin kysyjä vaiennetaan, kehotetaan tekemään parannus vääristä käsityksistä. Se siitä avoimuudesta. Siksi palsta on suosittu myös vl:ien piirissä, että täällä uskaltaa sanoa, mitä ajattelee.
Se oli myös sellaisen kirjoitus, joka ylimielisyydessään asettelee ennakkoehtoja käydylle keskustelulle. Niiden pitäisi olla "rakentavia". Luehan x-vl:n kirjoitus ja hänen käsityksensä "rakentavuudesta". Olen samaa mieltä.
Siis kirjoitukseen ei vastata, jos ne eivät ole "vl-uskoa rakentavia"? Se oikeuttaa täydellisen hiljaisuuden? Siis vain vl-myönteiset kirjoitukset ovat "rakentavia" ja ansaitsevat vastauksen?
On muuten palstaetiketin vastaista yrittää paljastaa kirjoittelijoitten sukulaissuhteita, ihan yhtä huonoa käytöstä kuin nimien paljastusyritys:(
Kuka täällä nyt nimistä on puhunut. Tai sukulaissuhteista. AH tosin on nimeltä mainittu, mutta häntä ei kai voi siinä suhteessa ohittaa? Eikä sululaisista ole puhuttu yhtään mitään.
Nimimerkki "Aimo vastaa" kirjoitti:
Wanhawaimo vastasi hänelle:
>>>On muuten palstaetiketin vastaista yrittää paljastaa kirjoittelijoitten sukulaissuhteita, ihan yhtä huonoa käytöstä kuin nimien paljastusyritys:(
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029117189
Ei tuossa viestissä ole mainintaa mistään sukulaisuussuhteista. Oliko WW maininnut jossakin muussa yhteydessä sellaisesta?
Sinäkö sen asian vetäisit omasta päästäsi?
En tiennyt että he ovat sukulaisiasi. En ole vissiin selvännäkijä.....
Ennenkuin moppilaiset häippäsivät täältä omalle palstallensa, jotkut heistä valittivat, ettei tällä palstalla pysty käymään rauhassa rakentavia keskusteluja. Jossakin takaraivossani ihmettelin, mitä kummaa heidän mielestään olisi pitänyt rakentaa. Oliko se sitten tuota samaa? Heidän uskoaanko olisi pitänyt rakentaa?
Tuo 'rakentavan' keskustelun vaatiminen on mielestäni yleensäkin vähän arveluttavaa. Siinä se vaatija asettelee tosiasiassa ennakkoehtoja, että keskustelun tulee sitten olla hänen omaa mieltänsä rakentavaa. Vaikka repivämpi keskustelu räväyttää monesti esille sen syvällä piilossa olevan totuuden. Sitäkö pelätään? Miksi ei haluta yksinkertaisesti vain totuutta etsivää keskustelua?
Koska en keksi tuolle 'rakentava'-sanalle muuta merkitystä, niin käytän sitä siinä tarkoituksessa, jossa oletan vl:n sitä käyttävän.
Teen sen erinäisten ja monien käytönnön esimerkkien valossa. Olen kuullut tuon sanan sensatakertaa vl:n suusta. Milloin mikäkin oli vältettävää sen vuoksi, ettei se 'rakenna uskoa'!
Nyt sitten vaaditaan rakentavaa keskustelua. Miten sanan merkitys olisi nyt tässä yhteydessä muuttunut toiseksi? En jaksa uskoa.
Se on selvä ehto keskustelulle ja se estää keskustelua! Toinen voi aina vedota siihen, ettei keskustelu ole rakentavaa ja lopettaa.
Mitä siitä seuraa? Toinen jää nuolemaan näppejään ja pettyneenä huomaa tulleensa hylätyksi jopa keskustelukaverina, ihmisenä?
Todella voi epäillä järjenjuoksuasi. Luetun ymmärtäminen on varsin heikkoa:(
Suotta kummastelin, anteeksi. En tosin ymmärrä vieläkään, mutta antaa olla, ettei tule riitaa.
Tai siis nyt minä sen ymmärrän että Pietilä ja Katajarautio ovat sukulaisiasi, kun x-vl ohjasi linkillä siihen viestiin. Mutta ilman sitä ohjausta en olisi tajunnut. Katso vaikka itsekin! Ellet tietäisi asiaa itse etkä muistaisi viestiä, jossa nimet ovat, vaikea siitä on viisaankin tajuta....mutta ei sillä nyt väliä.
niin se olet sinä
"jos joku
on ylimielinen 15.9.2007 klo 23.20
niin se olet sinä"
Ja ei mitenkään edes väärä. Totuus on aina valheen yläpuolella. Ja vain totuus voi voittaa, sillä yksikään valhe ei ole Jumalasta.
Jopas
Kiitän siitä, että toit vanhan ketjun näkyville.
Mukava oli lukea omia tekstejä jälkeenpäin. :)
x-vl
Joo, minustahi.
Mukava "nähä" sinnuva.
En ole unohtanut Sinua. ;)
Ihan hyvää kuuluu ...
x-vl
...........................
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
-----------------
;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;
Miksi tartut johtajan vaatteisiin?
Kysy ja mittaa tarkasti itseltäsi millaista vastausta, hyväksyntää tai tulosta etsit.
Onko niin että olet itse muuttunut niin ettet sovellu ryhmään vai koetko että seurakunta ja ohjaus on muuttunut itsellesi sopimattomaksi?
Voinhan vastata, vaikka viestisi ei ollutkaan minulle tarkoitettu oikeasti.
Tuota vaatteisiin tarttumista en tajua eli siitä päättelen, että vastasit jollekin toiselle. Kenelle?
Viimeisiin kysymyksiin jokaiseen vastaan 'KYLLÄ'. En halua olla sellainen vl, jollainen on pakko olla, jos meinaa 'uskovaisen' nimeä kantaa. Ulkonaisesti se voisi olla mahdollistakin, mutta sydämeni ei olisi mukana.
Täsmennä.
Ymmärrätkö elämää?
Mitä pitäisi täsmentää? Omia tavoitteita, tuloshaaveita, mitta-asteikkoja? Mitä ihmettä?
Ymmärränkö elämää? Siltä osin luulen jotain tajuavani, kun tunnen sitä omakseni. Jos olen 'elämän' ulkopuolella sivullisena, en tajua. Kun saan elämäni osat kohdalleen, niin sitten. Tunnen kuitenkin olevani Tiellä ja menossa eteenpäin...!
Minusta nämä oikeassaolemiskeskeskustelut ovat pääsääntöisesti turhia. Jos jollekin asialle on tilausta niin tarvettakin on, mutta totuus on aina erämaavaellusta, jossa keitaat ovat harvassa.
Mielestäni on kutakuinkin turha mittailla jonkun sanomia tai sanomattajättämisiä, sillä se että me olemme elossa ja saamme vaeltaa sekä kokea elämää kanssaihmisten kera, on suuri ihme ja kiitoksen aihe. Se on aivan normaalia että on vaillinaista tietoa ja epävarmuuta elämän "suurien asioiden" tiimoilla, mutta niitä vain on olemassa niin kauan kuin totuus riittävästi valkenee, ja se kyllä paljastuu jokaiselle joka etsii kiirehtimättä ja ymmärtää oman paikkansa.
opponent.
Jos olet vl, niin voitaisiinko me, siis minä ja sinä kokeilla ns. rakentavaa jatkokeskustelua tässä ja nyt? Vaikka alku ei sitä ehkä olekaan?
Aloitan tuolla otsikollasi. Olen kuullut ko. sanonnan: paljon porua/melua, vähän villoja. Minulle tulee mieleen se, että ollaan keritsemässä lampaita eli keräämässä villoja. Eikö lammas ole lauhkea eläin ja tykkää tuosta keritsemisestä? Mutta villojen kerääjä pitää melua tai itkee? Villoja kertyy vain vähän!
Siihen verraten nämä meikän keskustelut ovat kyllä juuri tuota. Minulle ei ole vielä suotu sitä armolahjaa, että olisin niin vähäpuheinen kuin sinä. Mutta pyytelen sen perään...
Toinen aasia, mikä tulee villasta mieleen, on villakoira. Mikä on villakoiran ydin? Miten sieltä paljojen villojen seasta löytäisi itse koiran?
Ehkä sinä olet sen löytänyt? Miksi muuten puhuisit noin minulle?
Jos et ole vl, niin tämä oli turha kokeilu. ;(
Arvotat asiantuntioita heidän arvonsa mukaan?!
Ikäisenäsi olen saanut muutamia erikoisia näköaloja jotka ovat antaneet vastauksia vakaviin ja hyvin varhaisesta "viattomuudesta" asti syntyneisiin kysymyksiin.
Arvostan vakavaa ja aitoa vaellusta, joten en halua olla kampittamassa sellaisen vaellusta vaan tukea häntä, kuten monia läheisiä vl sukulaisiani.
Eli ymmärrän Jumalanlapseusuden merkitystä.
Ymmärrän tai tiedän suunnilleen mistä tässä kaaoksessa on oikein kyse, eli keskustelut menee täällä aivan väärillä raiteilla, joten perusteita löytämiselleni saattaisi ola.
Se että olen evp. on mittaamanasi arvoton asia (?) ja tyrehdyttää kaiken keskustelumahdollisuuden?
Lisäksi olen täällä epäsäännöllisesti joten en kovin säännöllisesti ehdi seuraamaan enkä edes arvosta yleistä keskustelutasoa.
Tarkoitin keskustelua nimenomaan tässä ketjussa, jonka itse aloitin. Olisin testannut, pystynkö edes pienen hetken olemaan vl-mielessä rakentava.
Mutta en ymmärrä viestiäsi! En osaa jatkaa.
Missä kaksi, kolme tahi enemmän ovat rakentavasti samaa mieltä, he ovat korkeamman ohjauksessa.
Voiko "sisäisiä ohjaajia" olla vain yksi tai enemmän, voi olla enemmän.
Onko sisäisessä rakennustyössä johdonmukaisuutta kuten ulkoisessa yhteiskuntarakentamisessa. Kyllä, vaikka siihen ei yleisesti uskotakaan.
Onko henkisen rakennustyön näkeviä olemassakaan, on heitä.
Onko Jumalanlapsi matkalla tai rakentaja, on. Onko sitten olemassa edelliseen verratttavia aikuisia, on olemassa.
Onko siis kasvun ja muutoksen mahdollisuutta ihmisellä, on.
Kasvun tapahtuessa on vain nöyrästi rukoiltava ja odotettava vastauksia elämäänsä ja valvottava juuri henkisen alueen kenttäänsä. Kasvu tapahtuu ajattelun, tahdon ja tunteen alueilla, eli se on juuri nimenomaisesti uskonaluetta, sillä ajattelu ei saa viekoitella tekoihin jne.
"Olisin testannut, pystynkö edes pienen hetken olemaan vl-mielessä rakentava." Kertooko tuo lauseesi sinulle mitään :)
"Mutta en ymmärrä viestiäsi! En osaa jatkaa". Ei ole välttämättömyys jatkaa kanssani ollenkaan, mutta sanoisin että kannattaa miettiä syvästi mitä olet etsimässä tai hakemassa sillä auvoisa menneisyys ei palaa takaisin ja omat muutokset on tunnistettava sekä tunnustettava.
Elämä vaikeuksineenkin on mielettömän hieno ja monimutkainen juttu, jota enkelitkin himoitsevat, sanoo oppo.
Tunnen, että kasvua tapahtuu. Minulla on ollut jostakin syystä kärsivällisyyttä odotella, mitä se merkitsee kohdallani.
Mutta muuten juttelusi menee viheltäen ohi ymmärrykseni. Nostan hattua kunnioituksen osoituksena teksteillesi!
Hyvää matkaa!
Milloinkahan aiempi viestini saavuttaa sinut?
Jos sitä ei tulekaan, niin toivotan Hyvää Matkaa tälläkin...
Taisi olla ironiaa tuo otsikkosi, ja lisäksi armeliaasti hyvästet minut, mutta en ole hyppäämässä täältä vielä millekään asemalle, mutta muuten poistun jos vaadit.
Tarkoitan sanoa sitä että sisäinen tunne ja ohjaus muuttuu.
Mm. eräät tilanteet ja kouksetkin ovat tavallaan myös niitä tapahtumia jossa olisi tajuttava että tärkeä ajanjakso on auttamatta muuttumassa. Se että jos itse muuttuu niin ei kaiken muun tarvitse muuttua, kuten täällä sankoin joukoin jatkuvasti vaaditaan ja vaahdotaan. Paluuta entiseen ei kenelläkään ole.
Kuten Paavalikin kirjoittaa ja vaatimalla vaatii nimenomaisesti kasvua "kovemman" ruuan perään. Lue vaikka sanatarkasti hänen tekstejään.
"Tunnen, että kasvua tapahtuu. Minulla on ollut jostakin syystä kärsivällisyyttä odotella, mitä se merkitsee kohdallani".
Valitettavasti aistin lauseessasi katkeruutta ja toivottomuutta, sekä ison kysymysmerkin.
Miten kasvu näkyy kohdallasi ja onko se tuonut tullessaan kysymyksiä tai vastauksia?
Mitä kyselet itseltäsi, sillä "Kristustietoisuus" pitäisi tuoda juuri muutoksia ja kasvunmahdollisuuden itsetietoisuuteen?
Arvailusi ja vihjailusi ei tunnu oikein 'rakentavalta' minusta.
Armeliaat hyvästit ehkä ovat minun tyyliäni, mutta poistumisvaatimusta en ole muistaakseni esittänyt.
Tarkoitatko, että oman muutokseni myötä jättäisin nämä asiat sivuun ja 'unohtaisin'. Ehkä sinun oma toivomuksesi on se, että minä poistun palstalta? Eihän minulla ole sen jälkeen mitään asiaakaan, kun ei tarvitse kirjoitella vl-opetuksen entisistä eikä nykyisistä painotuksista. Niistä, jotka häiritsevät minunkin arkipäivääni. Miten saan NE poistetuksi elämästäni?
Kun viittaat mahdolliseen katkeruuteeni, niin se on oikeastaan viimeinen pisara, jonka jälkeen sanainen arkkuni on tyhjää aivan täynnä. Ehkä piripinnassa ja ylitsevuotavainenkin?
En ole rajoittamassa sananvapauttasi, en totisesti, enkä tukahduttamassa ylitsevuotavaa maljaasi, päinvastoin hyvä muukalainen. Toivon ettet säikähtänyt sitä että tarrasin nimimerkkiisi, joka voisi olla minunkin. Aistin että olet rehellisin mielin keskustelemassa, tai väittelemässä asioista, jotka kuitenkin tulevat ilmeisimmin päättymään aikanansa pattitilanteeseen ja kyllästymispisteeseen, jos ennustan lukuisten esimerkkien mukaisesti.
Itse suhtaudun kutakuinkin positiivisesti sukulaisteni ja jokaisen kilvoituksiin. Kuitenkin luulen, ettei mikään paatosryhmä tule saamaan minua mukaansa, eli en ole uskontovastainen vaan kaikkea muuta.
Ihmettelen käytännön tasolla yleisesti vallitsevaa dualismia joka hallitsee syvästi hartaidenkin ihmisten elämää, eli voidaan puhua pilkuntarkasta teologian hienosäädöistä mutta arki ja elämä ovat aivan toista. Arkea ei mielletä teologian ja uskonnollisuuden piiriin kuuluvaksi vaikka koko elämänsektori pitäisi olla itsekasvatuksen ja tarkkailun piirissä, koska itsekin olemme Sanan mukaan sen alla.
Itseäni lähinnä surettaa uskonnollisten periaatteiden sanamuotojen hedelmättömäksi jäävä vatvominen, kun ei yleisemmin edes tiedetä miksi eletään, ja mihin ja miten pitäisi tavoitteet asettaa. Suuret ja suuremmat kysymykset jäävät vain joutavanpäiväisten mitättömyyksien varjoon.
Jos kysytään että mitä uskolla tarkoitetaa niin konkreettista vastausta ei tule joka olisi lähellekään oikea. Kuitenkin tyhmä, vaillinainen ja puhtaasti naivi, itseään korjaava, totuutta janoava, ja elämää sekä ikuisuutta etsivä usko on oikeampi kuin pelkkä viisas oppi, jos se jää teoriaksi.
Oikeaoppisuudesta väitetään niin täällä kuin muillakin tasoilla, mutta vastausta ei näillä palstoilla liiemmin tule ilmenemään. Juuri tässä on se jakomielisyys joka halkaisee elämän kuuteen arkipäivään ja yhteen sunnuntaihin ja samassa painosuhteessa.
”Arvailusi ja vihjailusi ei tunnu oikein 'rakentavalta' minusta”.
En ole tarkoituksellisen ylimielinen enkä vihjaile mitään. On vain vähän rajallista mitä täällä voi tai kannattaa sanoa.
Taas vanhoillisuudesta tai muiden periaatteista en osaa kiinnostua, sellaisenaan, vaan ihmisen elämästä kuitenkin voisin vaihtaa joskus jonkin lauseen ja kokemuksellista kertomaa, koska se on aihealue joka on lähellä itseäni ja josta raamatukin runsaasti kertoo, vaikka ne koetaan tänään yleiseksi ”mitättömyydeksi” ja epärationaalisiksi, elämälle vieraaksi asiaksi.
terveisin opponentti
Minun sanainen arkkuni on tyhjä. Maljani on ylitsevuotavainen tyhjyyden paljoudesta. ;)
En minäkään ole kenenkään vaellusta ja kilvoitusta noteeraamassa. Kukin saa kiusata itseään niin kuin tahtoo, vaikka masokismiin saakka. Kunhan tekee sen vain omaksi 'ilokseen', eikä sotke siihen muita eikä vaadi muita 'iloitsemaan' kanssaan! Taivaspaikan toivossa tai sen menettämisen pelossa.
En pidä Raamattua elämälle vieraana. Sieltä on vain löydettävä Elämää koskevat ja kannustavat asiat. Ei farisealaisten kalkittuja hautoja ja niiden kiilloitusta eikä omien viitantupsujen oikeita asetteluehtoja!
Mielestäni Kristuksen mieli ei ollut takertua sellaisiin epäolennaisuuksiin, eikä Hän edellytä sitä meiltäkään.
...esitti nähdäkseni Kalevan haastattelussa rakentavana pidettävää kritiikkiä SRK:n käytäntöjä kohtaan erityisesti mitä tulee hoitokokouksista käytävän keskustelun vaimentamiseen. Kritiikin hän esitti omissa nimissään ja omassa persoonassaan. Miten SRK tähän reagoi? Vastaanottiko se kritiikin "rakentavassa" hengessä vai oliko seurauksena rangaistus kritiikin esittäjää kohtaan?
No, me tiedämme kuinka asiassa kävi. Kannattaako siis ihmetellä miksi vaikeat asiat otetaan mieluummin esille nimimerkin suojasta?
Tunnen vl-maailmaa sen verran, etten yhtään ihmettele varovaisia toimintatapoja.
Monella on kokemusta siitä, miten vähäinen epäilyskin muhii isoksi hengelliseksi ongelmaksi vl-seurakunnassa. Ja voi raukkaa sitä ihmistä, johon tuo kohdistuu! ;(
viemään keskustelun "lehtien palstoille". Hautamäki paheksuu sellaista, mutta itsekin sortuu samaan tänään 15.9.2007.
niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.
Sillähän on nimikin. Farisealaisuus.
Täsmälleen näin. Se uskovainen joka rohkeasti ja rehellisesti esittää kriittisiä käsityksiä SRK:n joistakin menettelytavoista, joutuu voimakkaan rangaistustoimenpiteen kohteeksi. Vieläpä puheenjohtajan hymyjen kera.
Kukapa sellaista kohdalleeen haluaisi? Ihminenhaluaa suojella itseään.
Siitä syystä rauhanyhdistysläisessä kristillisyydessä ei vallitse sananvapautta eikä avointa keskusteluilmapiiriä.
mutta silti et tiedä mitään
Käväisin SRK:n sivuilla, mutta uudesta puheenjohtajasta ei ole valokuvaa. Kuka laittaisi O.V:n kuvan sivuille hymyjen kera?
Niin minäkin olen puhunut vl-hymystä, millä tarkoitan sitä hymyä, joka nousee vl:n huulille silloin, kun 'epäuskoiset' kysyvät tai sanovat jotain 'naurettavaa'. ;(
Mietin yhä itse tuota rakentava-sanaa.
Yritin passuutella sitä omaan elämääni, milloin käyttäisin samaa sanaa keskustelun ennakkoehtona.
Jos juttelen sellaisen ihmisen kanssa, joka on vaikka ateisti tai jopa vihamielinen kristinuskolle, suostunko edes keskustelemaan?
Keskustelu ei tule varmasti olemaan kannaltani katsottunan rakentavaa, jos rakennan sillä vain omaa uskoani ja vakaumustani. Kieltäytynkö siitä? En, luultavasti.
Mutta jos toinen kiusaa ja rassaa, käyttää valtaansa vedoten uskonkysymyksiin, niin sitten vaikenen. Se ei johdu siitä, ettei keskustelu rakentaisi minun omaa uskoani, vaan mielestäni SE EI RAKENNA IHMISTEN VÄLISTÄ NORMAALIA VUOROVAIKUSTA. Se ei ole tasavertaista keskustelua! Sellaiseen en mene mukaan.
Mutta kuten taas kerran saan todeta, vl käyttää tavallisia suomalaisia sanoja omiin erikoistarkoituksiinsa tai keksii niitä lisää.
Onko ne hämäämistarkoituksessa valittu vai onko heidän ajattelunsa ja maailmansa oikeasti niin erilainen, ettei vl-sanoja sen vuoksi voi tajuta? Toivotonta?
rakentavaa keskustelua silloin, kun hän vähän pelkää. Pelkää omien henkisten tai psyykkisten turvarakennelmiensa rikkoutuvan, jos keskustelu on hallitsematonta.
Jos turvana on ikiaikojen Jumala, ei kai sitä voi mikään ihmisten välinen keskustelu järkyttää? Jos ihmisten välinen normaali vuorovaikutus särkyy, niin mitä sitten? Voihan sitä kumpikin osapuoli antaa mielessään anteeksi 'tuolle hirvitykselle'.
Haluaisin silti yrittää hyvä x-vl.
Täällä palstalla se vain on niin vaikeaa.
Täällä asiallinen (rakentavakin) keskustelu on lähes mahdotonta. Aina on erilaisia provoja ja muita häiriköitä.
Olisitko kiinnostunut sähköpostilla käytävästä keskustelusta?
Vastasin vähän ylempänä tuohon.
Kai se oli sinun viestisi?
Mitenköhän ymmärtäisin sp-viestisi, kun en tajua niitä täälläkään?
Voihan rakentavan keskustelun vaatimuksen taustalla olla pelko. Vielä selvemmin se voisi olla epävarmuus ja oman heikkouden tunne. Turvallisuuden ja pysyvyyden varmistaminen, koska muutos on meistä pelottavaa?
en ollut mukana aikaisemmin.
Kuten sanoin, voisin yrittää,
jos haluat.
Kalle
Minä olen väsynyt vänkäämään veeällien kanssa Jumalan Valtakunnan rajoista. Jos vl tunnistaa ja sanoo minut sen ulkopuolella olevaksi, niin keskustelu on minulle erittäin raskasta ja epämieluisaa.
Voit tutkiskella itseäsi, millä tyylillä lähestyt meikäläistä. Haluan, että keskustelu on myös minulle rakentavaa. Eikä tehdä vain sinun hiekkalinnaasi tai -kakkuasi! En jaksa enää olla vain talkoolainen toisen rakennustyömaalla.
Osoitteeni on [email protected]
Ellet ylistä vl-uskoisia avoimessa tai suljetussa kirjeessäsi sinun on turha odottaa minkäänlaista vastausta SRK:n veljiltä.
SRK on sulkeutunut takaisin 70-luvun kuoreensa. Se pelkää ja karttaa julkisuutta. Hengellinen ylpeys on tallella SRK:ssa. Vääräuskoisten ja eriseuraisten kanssa ei keskustella.
Jos lähetät kirjeen, jossa anot armoa ja annat ymmärtää, että haluat löytää "Jumalan valtakunnan", niin vastauksia tulee.
Onhan meille niin monet kerrat vakuutettu, että ovi takaisin jumalanvaltakuntaan on auki yöt ja päivät. Jos meiltä löytyy katuvaa mieltä ja kyselyä autuutemme perään! Sen jälkeen kaikkoaisivat turhet kysymykset ja auvoinen unohdus ja anteeksianto hoitureille valtaisi mielen.
Sitä sitten voitaisiin kutsua Kristuksen mieleksi meissä! Siihen meitä on kehottamassa tällä jopa toisten hengellisten ryhmienkin jäsenet. ;(
Kyllä se tiedetään, että ei kannata jatkaa. Asetelmat eivät ole muuttuneet sitten 70-luvun! Tuon vuosikymmenen lopulla on julkisuudessa erittäin paljon "parjaavia" kirjoituksia. Niiden sanottiin olevan muutaman katkeran kososlaisen aikaansaannoksia. Niistä ei tarvinnut välittää, niille naureskeltiin vl-seurakunnassa.
Asetelmat ovat samanlaiset. Rakentavaa keskustelua ole olemassakaan, ilman toisen osapuolen nöyrää, alistuvaa asennetta!
keskustelu koetaan nakertavaksi keskusteluksi ja on vaan merkityksetön kielikuvalaina lirurgiaan, kuten vaikka tiimityö
Koska sanat eivät merkitse samaa kaikille, niin rakentavaan keskusteluun ja yhteisymmärrykseen on mahdoton päästä.
Sopu saavutetaan vain vallan kautta? Se jolla sitä on, saa päättää, mitä mikäkin on! ;(