Heips. Saimme reilu psri kuukautta sitten kaksi 4v kissaa lapsiperheestä allergian takia. Eli kuulemma tottuneet lapsiin. Toinen kissa on suorastaan ihana, se ei lasta säikähdä ja on muutenkin seurallinen. Toinen kissa taas on vain parvekkeella päivät eikä tule sisälle kuin vasta kun lapsi on nukkumassa. Eli päikkäreiden ja yön aikana. Kerran suljin parvekkeen oven että se ei menisi sinne taas kokopäiväksi mutta se sitten vain luimisteli sohvan alla ja mulkkasi sieltä. joten laskin sen parvekkeelle taas.Voiko se sitten olla talvellakin kaikki päivät parvekkeella? Parveke on lasitettu. Antaisin sen pois mutta en halua erottaa näitä kissoja kun ovat koko elämänsä yhdessä olleet ja olemme muutenkin kiintyneet niihin.
Talvi parvekkeella?
Hitsi....
2389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
totu ja kun pidät huolen ettei lapsi pääse kissaa pitelemään ainakaan omatoimisesti.
Kissa on voinut olla tottunut edellisen perheen lapseen, mutta uusi ympäristö ja uudet ihmiset saa sen varuilleen. Pari kuukautta on vielä aika lyhyt aika kissan sopeutua.
Minkä ikäinen sinun lapsesi on? Voisitteko opetella antamaan kissalle yhdessä esimerkiksi herkkupaloja tai leikittää?
Feliwaystä saattaisi olla kissalle apua.
http://www.vetcare.fi/index.php?id=86
Tokkopa kannattaa pitää talvella kokopäivää parvekkeella. Virtsatulehdus voi iskeä kissalle helposti. Järjestä talveksi parvekkeelle lämpimät olot ja aluset kissoille, jos siellä yhtään viettävät aikaa.
Kissoillakin on niin erilaiset luonteet, meillä toinen kissa ei halua tulla lähelle tai syliin laisinkaan.Vain vanhin lapsemme saa ottaa syliin ja tehdä mitä vaan, tämän kosketuksen hyväksyy, muitten kohdalla väistelee ja "luimistelee". Ja takuulla ei olla sille kissalle pahoja oltu.
Toinen kissa taas on kaikkien kanssa kaveria, melkein...jos minä olen paikalla, silloin se tepastelee perässä, minne ikinä liikunkin.
Keskenään ovat kissat kavereita, välillä kyllä tappelevatkin.Mutta sillonkun kissoista "viileämpi" oli yksin, se oli niin suruisan ja apean oloinen, kuin olisi herännyt elämään kun uusi kissa tuli taloon. Kyllä ne kissatkin oman lajikaverinsa tarviaa.