Meidän vauvamme,13kk, on alkanut terrorisoida minua ja isoveljeään 5v. Yritettiin eilen leikkiä isomman kanssa ja vaukki tuli jatkuvasti vetämään oikein rajusti hiuksista. Kyllä vauvakin olisi saanut olla mukana, ei siinä mitään, mutta kun härösi jatkuvasti minua ja veljeään. Veti tukasta, tai oikeammin nojautui hiusteni varaan ja hyppi, raapi, yritti sorkkia silmiä ym... Ihana vauva, mutta miten olette saaneet vauvan uskomaan? Selkäni on erittäin kipeä jatkuvasta vauvan pois hakemisesta millon mistäkin ja sylissä pidosta,,,,huohhh. Ei ollut ennen tällainen.
Muo kiusaa pikkuinen vauva
.....................
8910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vauva vaan taapero ja sosiaalinen ihminen!!! Hän haluaa myös osansa huomiosta keinolla millä hyvänsä, jos saa huomiota hiuksista vetämällä ja kiusaamalla niin ottaa sen sitten sillä.
Lapsen tulisi saada huomio aina positiivisen kautta ja negatiivisesta taas jäädä huomiotta näin yleistäen.
Puuhailetko taaperosi kanssa kahdestaan mitään? Vai onko teidän välinen kanssa käyminen aina kieltämistä ja estämistä? Jos on niin ymmärrät varmaan sitten itsekin jo missä ongelma piilee...
En normaalisti vastaa näin vihaisiin mutta menkööt =)
En siis sanonut että kiinnitän näihin tilanteisiin huomiota, kun esim joudun hakemaan vauvan pois kellarin ovelta. Otan hänet pois se siitä. Se vain tuntuu rasittavalta tehdä se monta monta kertaa peräkkäin.
Kyllä, vauva saa huomionsa positiivisella kanssakäynnillä, kirjoitin muistaakseni että selkäni on kipeä kun pidän häntä sylissäkin aika paljon. Ei ole ennen ollut tällainen.
Itse ajattelin vauvan kokeilevan mitä äiti mihinkin reagoi, saattoi jopa olla että vauva olisi myös halunnut pelata kun näki että me pelaamme.En tullut ajatelleeksi,et kyseessä olisi suoranainen negatiivisuuskierre, mutta kiitos mielipiteestä, aina on hyvä saada erilaisia mielipiteitä =)
Jotenkin olen ajatellut parin lapsen äitinä, että lapset saattaa olla tuollaisia ilman että vuorovaikutuksessa olisi mitään sen kummempaa häiriötä. Ei nyt vain satu tulemaan mieleen että miten menettelin esikoisen kanssa vastaavassa tilanteessa, hän kun oli kovin erilainen.
Jos muilla on keinoja miten vaukin uskomaan niin kiitos tännepäin! (ei niitä taida kamalasti ollakaan,kun on niin pieni)
***
Ei kiitos mitään täydellisten äitien nootteja kun en jaksais toista sivua perustella miten ja miksi teen mitäkin ;)
Hyvät viikonloput kaikille!
ihan oikeasti ystävällisesti, ei ole tarkoitus haastaa riitaa.
Täytyy kyllä myöntää, että kuulostaa jotenkin todella, todella omituiselle, kun kutsut yli vuoden ikäistä vauvaksi ja jopa pikkuiseksi vauvaksi.
Hän ei todellakaan ole enää vauva, vaan haluaa olla mukana kaikessa tekemisessä missä isompikin sisarus. Ehkä ongelmana onkin se, että kohtelet häntä kuin vauvaa?
Ymmärrän kyllä, että perheen sisällä voi tulla tavaksi kutsua kuopusta "vauvaksi" pitkäänkin, mutta nyt kirjoittelet kuitenkin toisille aikuisille ihmisille, joten tuo vauvattelu särähtää vähän pahasti korvaan.
Ja sitten tuohon ongelmaasi. Tuollaisiahan ne pikkuiset ovat. Ei vuoden ikäinen välttämättä ymmärrä, milloin toista sattuu ja mitä kaikkea on soveliasta tehdä. Sellainen esikoisesikin varmasti oli, mutta silloin ei ollut toista sisarusta, joten pienen opettaminen ja ohjaaminen oli helpompaa.
Sanoit, ettei keinoja varmaankaan ole paljon, kun vauva on niin pieni. Mielestäni jo reilu vuoden ikäiselle (nuoremmallekin) voi hyvin alkaa opettaa sosiaalisesti hyväksyttäviä käytöstapoja, esim. ei saa vetää toista tukasta jne. Sanot vaan, että ei saa tehdä noin ja näytät vaikka jotain muuta mitä sen sijaan voi tehdä.
Minkä ikäistä sitten mielestäsi voi alkaa opettamaan?
"kiusaa" ja "terrorisoi".
Lapsi alkaa jo siinä iässä kokeilla rajojaan tai sitä miten hän saa äitiä pompotettua; kyllä, näin se vaan on, usko pois. Toisaalta siinä on myös huomion kipeyttä tai oikeastaan mustasukkaista kilpailua, kumpi saa enempi äidin huomiota hän vai esikoinen.
Hänelle pitäisi myös alkaa äänensävyillä ja painotuksia alkaa osoittamaan mitä asioita ei saa tehdä, esim. vetää toisia tukasta, ei kun ei ole enää sentään 1/2v tai sitä pienempi; On siis aika alkaa jo asettamaan SELVIÄ rajoja, sillä jos niitä ei nyt aleta asettamaan, niin kohta tilanne on jo todella kaaosmainen, eikä kannata odottaa siihen pisteeseen että alkaa itse hermostumaan, esim. juuri jatkuvaan "pois hakemiseen"...
Olin itse juuri sellaisella luennolla, jossa kerrottiin että jos lapselle ei jo ihan pienestä pitäen osoiteta selkeitä rajoja, niin on suuri vaara, että hänelle kehittyy vaikea luonnehäiriö, kun hän hakee kuitenkin ja kaipaa niitä rajoja, koska rajat merkitsevät myös turvallisuutta ja vakautta lapselle ja sitä että hänestä välitetään, myös siten että hänelle on olemassa selkeä auktoriteetti, joka on toisaalta samalla auktoriteetti ja puolustaja myös "uhkia" vastaan; esim. niin että komentaa ja toruu veljeä jos hän kohtelee pienempäänsä kaltoin. Mutta kyllä pientäkin on korkea aika alkaa opettamaan kieltäviin reaktioihin ja torumiseen, viimeistään siinä vaiheessa, jos hän yrittää alkaa pitämään etuoikeutenaan terrorisoida muita lapsia. "Oikea aika" on silloin kun tilanteet alkavat niin vaatia toimimaan...
juuri tulin lukemaan palstaa!
Eli tämä kuvailemani päivä oli yksi ainuimpia kertoja kun näin kävi. Muuten on tyytyväinen ja kiltti.
Kieltoja en varsinaisesti ole käyttänyt vielä, olen meinannut että niitä ehtii sitten myöhemminkin. Kun otan jostain paikasta pois (tällä hetkellä yksi paikka jonne ei mielellään saa mennä) niin en sano mitään tai sitten jotain tyyliin "mennään ennemmin katsomaan tuota..."
Ehkä voisin alkaa pitämään niitä rajoja enemmän silmällä. Minusta on tullut aika paljon lepsumpi tän toisen kanssa mitä olin ekan.. myönnettäköön!
Mitä tuohon mustasukkaisuuteen tulee, olen sitä mieltä, että se että pelaan ja puuhaan muidenkin kanssa kuuluu yksinkertaisesti elämään. Puuhailen tietty hänenkin kanssaan, mutta puhailen myös muiden kanssa. Hän kuitenkin on vieressä koko ajan ja vaikka kuinka yrittelee niin kyllä minä vaan pelaan ja touhuan loppuun saakka,ellei tosi-hätä ole kyseessä. JA kyllä se esikoinenkin välillä mustis on kun puuhaan pienen kanssa. Elämä on semmosta.
Meni vähän pitkäksi mutta pähkinänkuoressa, en ole vielä kokenut tilannetta ylivoimaiseksi, mutta huono idea ei ole se että alkaisin käyttää jo rajoja. Kiitti viestistäsi ja oli mielenkiintosta kuulla siitä luennosta!
noitten pikkuisten kanssa. Siihen auttaa vain ja ainoastaan lempeä kieltäminen uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Niinhän he oppivat.
Seuraavan kerran kun lapsi tukistaa tai repii, kiellä, ota lempeästi kädestä kiinni ja silitä tai taputa sillä itseäsi. Kerro ettei saa repia vaan pitää silittää/taputtaa nätisti. Siitä äiti tykkää. Hymyile ja myhäile ja näytä vaikka vähän liioitellen miten mukavaa sinusta on kun silitetään. Ja tee niin aina kun lapsi koittaa repiä tai raapia. Aina hellästi, mutta päättäväisesti. Ja silitä ja taputa paljon lastakin kertoen mitä teet, esim: äiti silittää, eikö tunnu mukavalta? Pian lapsi silittää ja taputtaa itsekin mielellään. Ja aina kun lapsi tekee niin, muista osoittaa lapselle paljon positiivista huomiota, että lapsi oppii, että se on mukavampi keino hakea huomiota kun repiminen. Kyllä se siitä.
Ja nyt kun lapsi on jo noin iso, hän liikkuu jo taitavasti ja on kiinnostunut ympäristöstään. Tarvitset vain paljon kärsivällisyyttä opettaaksesi hänelle, minne ei saa mennä ja mitä ei saa tehdä. Haet hänet pois uudestaan ja uudestaan ja kiellät lempeästi. Huuto siitä tulee aina välillä, mutta muista silloin olla lapsen tukena. Pienetkin pettymykset ovat valtavan suuria noin pienelle lapselle, ja hän tarvitsee sinua oppiakseen käsittelemään tunteitaan.
Ja yritä suhtautua vauvaan positiivisemmin. Hän ei terrorisoi eikä häröile, vaan on vain pieni eikä osaa kaikkia ihmismaailman sosiaalisia kommerverkkejä vielä. Sinun tehtäväsi on pikkuhiljaa opastaa häntä niissä asioissa.
Hyvää syksyä ja jaksamisia!
Sieltä se näkee mitä te 'vapaat' ihmiset puuhailette, mutta ei pääse repimään hiuksia eikä rikkomaan pelejä jne. Ja laita sille sinne kehään omia leluja. Jos heittelee ne reunan ylitse pois, niin nakkaa takaisin, säästyy selkäkin. Ja voithan antaa sille jonkin käytöstä pois otetun pelilaudan (ILMAN nappuloita ja noppia, ettei syö niitä) ja selittää, että se on nyt 'vauvan' oma peli. Tai sitten voit vaihtoehtoisesti ottaa taaperonkin mukaan sinun ja isomman lapsen leikkeihin.