-Hei Laurikainen, neuropsykologi Sami Laine tervehti neuropsykiatrian johtavan lääkärin apulaista Niilo laurista, heidän kohdatessa osasto kolmen ovella.
-Terve Sami, eikö korttisi toimi, Niilo tervehti avaten sairaalan oven.
-Miten sen Käpäläisen tytön kanssa kävi, Niilo kysyi Samin avatessa hönelle oven.
-Menehtyi viime tiistaina, Sami kertoi Niilon tarkistaessa menikö ovi varmasti lukkoon.
-Niinkä siinä sitten kävi. Mitä mahtoi tytön mielessä liikkua, Niilo kysyi retorisesti. -Niin nuorena, niin turha kuolema. Säliksi käy tytön vanhempia.
-Etkö tiennyt..., Sami ihmetteli, muistaen samalla Niilon olleen viikon lomalla.
-Tuski kumpi teist, jota kansa lääkkäreiks puhhuu, ossas sannoo kui Käpäläis flikka ekstas pillereihi,sairaalan johtava lääkäri Siiri Saarimaa kysyi miesten takaa. -Käpäläläisflikka huoltolappuses seisso ja issol; Lääkkehi ei saa antaa enne kui potilas on tutkittu.
-Tuo on ikävä tieto, Niilo sanoi vakavana. -Heti huomenna otan asian puheeksi ja asia tutkitaan pohjia myöten.
-Mitä sinä mukka sa aikasaks, et yht mit. Et eres häränsilmää tankkii, vaik pellin all piilos vee kasi, Siiri torui Niiloa kääntyen Samin puoleen. -Kulkukorttin jäljet kerto, et Niilo käys tääl ses samma ilta ku Käpäläisflikka ekstas.
-Siinä on oltava jokin sekaannus, Niilo huudahti harmistunena Siirin syytöksestä, toivoen samalla Siirin häipyvän nopeasti. Mieluummin kokonaan. -Kuten tiedät, olen ollut koko viimeviikon lomalla, enkä käynyt täällä kertaakaan.
-Ol tääl naamiaisii. Eikkä kukka kertonna mulle, vaik olin jok päivä tääl töis, Siiri sanoi silmissään jäätyneet salamat. -Käpäläläisflikkan isä ainaski tyytyväin, ku flikka ekstas, ei kukka puhu ennä mittä. Flikkan isä sull paikan juoni, vaik ootki yks määly.
-Juuri minä sanoin, etten ole täällä ollut, Niilo puuskahti vedoten solariumissa hankkimaansa rusketukseen.
-Sulla sitte hyvä klaarinki, mite kulkukorttis jälki rekisteris, sama aikka ku Käpäläiflikka ekstas, Siiri kysyi vihaisena. -Eikkä hättä, kulkulpas on poikki ja sä ol ulkkona ni kaua ku polse tutkii. Et piä rääviläpes kertaluokka soukeamal.
-Saatanan ämmä, Niilo kirosi Siirin poistuttua. -Olisi vain pysynyt siellä pohjoisessa.
-Minua odotetaan, Sami kertoi vilkasten kelloa. -Pitää mennä.
-Terve Sami, eikö korttisi toimi, Niilo tervehti avaten sairaalan oven.
-Miten sen Käpäläisen tytön kanssa kävi, Niilo kysyi Samin avatessa hönelle oven.
-Menehtyi viime tiistaina, Sami kertoi Niilon tarkistaessa menikö ovi varmasti lukkoon.
-Niinkä siinä sitten kävi. Mitä mahtoi tytön mielessä liikkua, Niilo kysyi retorisesti. -Niin nuorena, niin turha kuolema. Säliksi käy tytön vanhempia.
-Etkö tiennyt..., Sami ihmetteli, muistaen samalla Niilon olleen viikon lomalla.
-Tuski kumpi teist, jota kansa lääkkäreiks puhhuu, ossas sannoo kui Käpäläis flikka ekstas pillereihi,sairaalan johtava lääkäri Siiri Saarimaa kysyi miesten takaa. -Käpäläläisflikka huoltolappuses seisso ja issol; Lääkkehi ei saa antaa enne kui potilas on tutkittu.
-Tuo on ikävä tieto, Niilo sanoi vakavana. -Heti huomenna otan asian puheeksi ja asia tutkitaan pohjia myöten.
-Mitä sinä mukka sa aikasaks, et yht mit. Et eres häränsilmää tankkii, vaik pellin all piilos vee kasi, Siiri torui Niiloa kääntyen Samin puoleen. -Kulkukorttin jäljet kerto, et Niilo käys tääl ses samma ilta ku Käpäläisflikka ekstas.
-Siinä on oltava jokin sekaannus, Niilo huudahti harmistunena Siirin syytöksestä, toivoen samalla Siirin häipyvän nopeasti. Mieluummin kokonaan. -Kuten tiedät, olen ollut koko viimeviikon lomalla, enkä käynyt täällä kertaakaan.
-Ol tääl naamiaisii. Eikkä kukka kertonna mulle, vaik olin jok päivä tääl töis, Siiri sanoi silmissään jäätyneet salamat. -Käpäläläisflikkan isä ainaski tyytyväin, ku flikka ekstas, ei kukka puhu ennä mittä. Flikkan isä sull paikan juoni, vaik ootki yks määly.
-Juuri minä sanoin, etten ole täällä ollut, Niilo puuskahti vedoten solariumissa hankkimaansa rusketukseen.
-Sulla sitte hyvä klaarinki, mite kulkukorttis jälki rekisteris, sama aikka ku Käpäläiflikka ekstas, Siiri kysyi vihaisena. -Eikkä hättä, kulkulpas on poikki ja sä ol ulkkona ni kaua ku polse tutkii. Et piä rääviläpes kertaluokka soukeamal.
-Saatanan ämmä, Niilo kirosi Siirin poistuttua. -Olisi vain pysynyt siellä pohjoisessa.
-Minua odotetaan, Sami kertoi vilkasten kelloa. -Pitää mennä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tulla joku kohtaus sopivaan paikkaan - sen myötä kun teksti hioutuu sujuvammaksi.
epähuomiossa olen käyttänyt sanaa "sujuvammaksi" väärässä paikassa. Kiinnitin huomiota murteeseen, jonka lukemisessa piti hidastaa.
Joten ollakseen oikein, piti kirjoittaa pikemminkin niin, että kun kohtaus on noin lyhyt ja repliikeissä murre elävöittää, tuon verran voi hidastaa lukiessaan.
... kyllä osaakin olla sekavasti kirjoitettu, varsinainen sanonko mä, no antaa mennä... NEURO!
En siis hurraa, mutta johonkin tällainen teksti sopinee kuin nyrkki silmään.
Juu.
Ja nyt en sitten edes tiedä, pitikö yleensä lainkaan kommentoidakaan tekstiä, mutta sotkeennuinpahan taas tähänkin.
Juu.
kovasti, mutta vähemmän murretta olisi helppo lukea. Että jotenkin murteen kirjoitusasua pitäisi voida parantaa, että olisi helppolukuisempaa.
Tuossa periaatteena oli se, että kyseinen henkilö oli asunut vähän siellä ja täällä.
Siinä ohessa jäänyt eri murteita kielen päälle, esim. määly (tyhmä) ja häränsilmä tankissa (esim V8-kone, mikä viritetty ja kaasua painaessa syntyy pyörre tankissa [samankaltainen mitä tulee, kun ottaa täydestä lakuaarista tulpan pois ja veteen tulee pyörre]).
siis "määly" ja "häränsilmä tankissa" on tampereen murreta.
...ihan ammattitaidottomana toki:
Olen lukenut ohjeen, että kirjoittajan tulee lukea dialogi ääneen, itsekseen, jotta huomaa, toimiiko se. Varmaan toki näin teitkin (?).
Kerrot joka kohdassa (kun joku jotain on sanonut) kuka sanoi ja millä tunteella. Kuitenkin jotkut kirjailijat eivät kerro sitä ollenkaan ja jotkut vai silloin tällöin, jotta ei tarvitse kaukaa katsoa, kumpi nyt puhui.
(Tarkoitan tässä maailman tunnetuimpia kirjailijoita.) Sinunkin tyylissäsi on huonoja puolia (kuten varmaan kaikissa vaihtoehdoissa).