vuosikymmenien parisuhde loppu ja tuntuu että ei enää jaksaa aloittaa alusta enää kenenkään kanssa,kysynkin:onko muita samoin ajattelevia?
Kyllä yksinkin voi elää kun oppii yksinolon viimeinkin,vaikka onhan sitä parisuhteessakin todella yksin jos ei suhde enää toimi.
Kyllä yksinkin voi elää kun oppii yksinolon viimeinkin,vaikka onhan sitä parisuhteessakin todella yksin jos ei suhde enää toimi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllähän sitä voi elää yksistään ihan hyvää elämää. Saa päättää omista asioistaan eikä tarvitse kärvistellä huonossa suhteessa. Mutta onhan tämä tämmöinen elämä aika arkista. Ja aika tylsää on tehdä kaikkea vain itseään varten. Täytyy myöntää, että joskus kyllä tekisi mieli halata muutakin kuin puuta;)
halata Halloweenibileissä, jos pääset tulemaan?
enpä saa järjestettyä. Jospa järjestäisin oman Halloveenin eli kulkisin tuolla kaupungilla "Saa halata" -lappu kaulassa. Semmoinenhan villitys nyt on maailmalla. Eli ei mene ihan oman hupsuuden piikkiin;)
ja kuinka kauan se kesti....
Mulla on kestäny ..vielä,,,40v.mut ittessänikö lie vika kun on niin tätä,,,
ei me riidellä mut ei puhuta eikä pussata..TÄLLÄISTÄKÖ SE MUILLA ON KUN ON PITKÄÄN YHDESSÄ....
VASTATKAA KEN KEHTAA.
se nyt vaan niin että elämä ei ole kauniita ja rohkeita, salkkareista tietookaan. kivampiha sitä on elää omaa elämäänsä yhdessä. yksin olo ei ole tottavie mitään herkkua. ei ketään kenelle sanoo huomenta, kenelle hyvääyötä. yölla kun herää voi jutella toisen kanssa. ainakin mun kaveri herää ja kysyy "näitkö pahaa unta"?. silloin sen ainakin huomaa kun on kriisiä elämässä. Sairautta vakavaa sisarusparvessa. varmaa kukaan ei ole täydellisesti ns. oiken elävä. jossain liippaa yhteen välillä ja otetaan verbaalisesti yhteen, onneksi vain verbaalisesti. täytyy hyväksyä toinen, toisenkin täytyy hyväksyä sinut.
ei onni tule etsien, se tulee eläen. Uusi rakas tulee jos on tullakseen.Surutyö pitkän suhteen loppumisen vuoksi vaatii myös aikaa.Anna aikaa itsellesi.Tee asioita joista olet aiemmin vain haaveillut.Aika parantaa haavat pitää paikkansa
ja tiedät itsekin.
Aika ei paranna koskaan "syviä haavoja" eikä varsinkaan jos niitä on paljon ja toisten ihmisten aiheuttamia.
Se on myös pötypuhetta, että uusi rakas tulee.
Jos haluaa löytää rakkauden sitä pitää etsiä, ei onni tule kenenkään ovelle kolkuttelemaan, niin se on.
koskaan?
Yksinäisyys on sitä kun herää yksin päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, tarviiko jatkaa?
Turha sellaiselle ihmiselle on tuputtaa päiväkävelyjä ja kirjallisuuspiirejä, ei sellainen vie sitä yksinäisyyttä pois kotinurkista.
eron, kuolemantapauksen, "karkaamisen",lapsien lähdön tai jonkun muun jälkeen, se on välillä ahdistavaa.
Ihmisellä ei ole hyvä olla yksin!
Jos haluaa kumppania hakea, täytyy uskalaa ja myös ottaa hitaasti lähestyminen.
Nuorena hypättiin sänkyyn kenen kivan kaverin kanssa heti ravintolaillan jälkeen, nykyään se ei enään onnistuisi(vihkivala).(ja on siinä kyllä muutakin..heh)
Vaikka koti olisi tyhjäkin ja melko äänetön, niin on se kiva tietää että toisessa huoneessa on joku (lämpöinen)
Sinun pitäsi elää se pieni "suruaika"loppuun ja tutkiskella luuraako joku jossain:)
On paljon ihania ihmisiä odottamassa Rakastaan, ne pitäis vain "vainuta"
uskalsin unohtaa kaikki menneet pahat asiat ja luottaa johonkin.
Miten kävikään, taas sattui tielleni uusi "kusipää" ystävällisen naispaholaisen avustamana.
Ei kehenkään voi luottaa enää, maailma on täynnä petollisia, katalia oman edun tavoittelevia ihmisiä.
Saiskin se paljon ennustettu maailmanloppu tulla jo.
kaikki ole petollisia, kyllä rehellisyydellä, avoimuudella, ystävällisyydellä ja hitusella intuitiota pitäis erotta ne jyvät akanoista:)
tässä yhdistysten luvatussa maassa perustaakin yksinäisten- ja eronneitten yhdistys??
P.s. ei kaikki eronneet välttämättä ole yksinäisiä..
ihminen jonka ei luultavasti ole tarvinnut asua ja elää päivääkään yksin.
sillä kun käy työssä niin mikäs sen mukavampaa kun elellä yksin.
Ei tarvii siivota kun omat sotkut eikä riidellä kenenkään kanssa.
Minä olen eronnut ja meni kyllä vuosia toipua erosta mutta nyt haluan elää ihan itselleni eli asua yksin mutta läheisiä on silti lapsien myötä elämässä koko ajan.
Eli elän yksin mutta en ole yksinäinen.
oikeastaan en ole s a a n u t elää yksin..no joo, leikki sikseen.
Olen elänyt yksin, kun mieheni oli ulukomailla so. neuvostovenäjällä töissä, - paitsi että olin kolmen lapsen yksinhuoltaja sen aikaa..
En tarkoittanut irviä, enkä vähätellä yksinäisten ongelmia; aivan tosissani olen sitä mieltä että joku sellainen maan kattava yhdistys olisi tarpeen.
Olen minä niin monta kertaa lukenut tätä palstaa; tiedän että yksinäisyys on suuri ongelma jo meidänkin ikäluokassa, mutta ajatelkaa mitä se on vanhuksilla jotka eivät voi itse korjata omaa tilannettaa...odota vaan että joku muistaisi..
täällä Stadissa on joitain tuollaisia "yksinäisten" kerhoja ja sitten on ainakin yksinhuoljille yhdistyksiä ja tapaamisia, on kerhoja eri ikäryhmille ja "vanhempien tansseja" vaikka mitä!
Ensin pitää vain käydä se "surutyö" ja sitten ulos Elämään:)
Yksikin minun ystavättäreni kissansa kanssa.
Hän käy kuukausittain risteilyillä, kuuluu jos jokinmoiseen yhdistykseen ja tekee vapaaehtoistyötä.
Ikää Hänellä on 76! Arvostan Häntä suuresti!
kyllä tosijuttu että surutyö pitää tehdä ja silloin on useimmin ja haluaakin olla yksin.
Vasta sitten voi aloittaa ns.alusta eikä menneisyys piinaa ainakaan ikävällä tavalla.
eivät halua kulkea risteilyillä tai kuulua kaikenlaisiin yhdistyksiin.
Tosiasia on, että yksineläjät ovat kautta aikojen
saaneet kokea jonkin asteista halveksuntaa ns. perheellisten taholta varsinkin naisten.
kolminkertainen hurraa-huuto, aina meitä mollataan, ja ketkä eniten..?
ole kenenkään hyvä olla. Kukaan vaan ei tule kolkuttamaan ovelle ja tuo ovi tahtoo olla niin painava sisältäpäin avata......
ihminen voi milloinkaan tuntea oloaan niin yksinäiseksi kuin todella huonossa parisuhteessa.
Jos itsestäsi ja omasta elämästäsi kirjoitit, ehdotan, että annat ajan kulua ja annat elämälle tilaisuuden johdatella eteenpäin. Eihän sitä koskaan voi tietää, mitä hyvää huomenna voi olla tarjolla - pitää vaan uskaltaa tarttua hyvältä tuntuviin mahdollisuuksiin.
Luin äskettäin ajatelman, jonka tekijää en juuri nyt muista, mutta lainaan sen silti tähän: "Kaikilla ihmisillä on luontainen kyky kuolla, mutta kaikki eivät uskalla elää."
Toivotan sinulle ja kaikille (meille) muillekin elämisenrohkeutta.;)