Mikä teitä laihoja/norm.painoisia vaivaa, kun viitsitte roikkua täällä lihavien palstalla? Eikö teillä ole omaa palstaa, jossa voisitte "kehua" toinen toisianne? Mutta ei, tänne lihavuuspalstalle on päästävä päätä aukomaan ja jakelemaan "hyviä" neuvoja.
Luuletteko tosiaan, että lihavuus on niin yksinkertainen ongelma, että teidän älyttömillä neuvoilla lihava pääsee ylipainostaan? Ei voi sanoa kuin voi pyhä yksinkertaisuus!
Jos teitä lihavuus todella kiinnostaa ja vilpittömästi haluatte auttaa, ottakaa ensin selvää asioista. Lihavuus ei johdu läheskään aina "ahneudesta ruokaan", vaan siinä on mukana monia psyykkisiä tekijöitä. Se on teille tälläkin palstalla kerrottu moneen kertaan, mutta ei mene perille.
Yksinkertaisuudessaan voi sanoa, että kun syö liikaa, lihoo. Silti jää kuitenkinkin jäljelle kysymys: "miksi jonkun tarvitsee syödä yli oman tarpeensa"? Osaatteko vastata siihen? Se olisi oikea viisasten kivi, jos teillä on siihen valmis vastaus.
Teidän neuvonne keskittyvät valitettavasti joidenkin "syömisohjeiden" jakeluun, ja kun joku on kanssanne erimieltä, te suorastaan loukkaannutte ja tulette vihamielisiksi. Sitten alkaakin pirunmoinen haukkuminen.
Lääkärikin osaa antaa samat neuvot, paremmatkin kuin te, mutta monen kohdalla unohdetaan psyykkinen puoli kokonaan. Silloin tulos on -0.
Myös lihavalta itseltään ei varmasti puutu ravinto-opillista tietoa, mutta jotain, joka liittyy psyykeen, sitä puuttuu. Onko se sitten turvattomuutta, yksinäisyyttä, arvottomuuden tunnetta, huonoa itsetuntoa ym. Siihen ei riitä pelkkä ruokaohjeiden jakelu. Edes lääkäriltä. Moni syö juuri em. mainittuihin asioihin eli käyttää ruokaa "lääkkeenä" ahdistavaan olotilaan.
Mikään asia, edes lihavuus, ei ole niin yksinkertainen kuin se voi tiettämättömästä näyttää. En kuitenkaan ihmettele tämän palstan laihojen/norm.painosten "avun" tarjoamista, koska jopa lääkärikunnasta moni antaa yhtä "yksinkertaisia" ohjeita.
Silloin kun on kysymys ruuan käyttämistä "lääkkeenä", oikea lääkäri on psykiatri. Lihavan itsensä on vain ylitettävä kynnys ja tilattava aika psykiatrille, että pääsee kierteestä eroon. Ensin on kuitenkin tiedostettava itse syyt, jotka ovat juuri noita aiemmin mainittuja. Sitä ennen kaikenlaiset painonpudotukset ovat turhia, johtavat vain kierteeseen, jossa paino laskee, nousee, laskee, nousee... Lopputuloksena on melkoisesti enemmän kiloja kuin enismmäistä "laihdutuskuuria" aloitettaessa.
Joten hoikemmat kirjoittajat, olisitteko ystävällisiä ja lopettaisitte ymmärtämättömät kirjoituksenne, joilla saatte aikaan monelle ainoastaan pahan mielen. Ette tekään ole täydellisiä, jokaiselta löytyy niitä heikkoja kohtia, kaikki vain ei näy päälle päin niin kuin lihavuus.
Mikä tarve teillä on projisoida omia ongelmia lihaviin? Paremminkin tähän sopii psykologian termi transferenssi. Miettikääpä sitä.
Luuletteko tosiaan, että lihavuus on niin yksinkertainen ongelma, että teidän älyttömillä neuvoilla lihava pääsee ylipainostaan? Ei voi sanoa kuin voi pyhä yksinkertaisuus!
Jos teitä lihavuus todella kiinnostaa ja vilpittömästi haluatte auttaa, ottakaa ensin selvää asioista. Lihavuus ei johdu läheskään aina "ahneudesta ruokaan", vaan siinä on mukana monia psyykkisiä tekijöitä. Se on teille tälläkin palstalla kerrottu moneen kertaan, mutta ei mene perille.
Yksinkertaisuudessaan voi sanoa, että kun syö liikaa, lihoo. Silti jää kuitenkinkin jäljelle kysymys: "miksi jonkun tarvitsee syödä yli oman tarpeensa"? Osaatteko vastata siihen? Se olisi oikea viisasten kivi, jos teillä on siihen valmis vastaus.
Teidän neuvonne keskittyvät valitettavasti joidenkin "syömisohjeiden" jakeluun, ja kun joku on kanssanne erimieltä, te suorastaan loukkaannutte ja tulette vihamielisiksi. Sitten alkaakin pirunmoinen haukkuminen.
Lääkärikin osaa antaa samat neuvot, paremmatkin kuin te, mutta monen kohdalla unohdetaan psyykkinen puoli kokonaan. Silloin tulos on -0.
Myös lihavalta itseltään ei varmasti puutu ravinto-opillista tietoa, mutta jotain, joka liittyy psyykeen, sitä puuttuu. Onko se sitten turvattomuutta, yksinäisyyttä, arvottomuuden tunnetta, huonoa itsetuntoa ym. Siihen ei riitä pelkkä ruokaohjeiden jakelu. Edes lääkäriltä. Moni syö juuri em. mainittuihin asioihin eli käyttää ruokaa "lääkkeenä" ahdistavaan olotilaan.
Mikään asia, edes lihavuus, ei ole niin yksinkertainen kuin se voi tiettämättömästä näyttää. En kuitenkaan ihmettele tämän palstan laihojen/norm.painosten "avun" tarjoamista, koska jopa lääkärikunnasta moni antaa yhtä "yksinkertaisia" ohjeita.
Silloin kun on kysymys ruuan käyttämistä "lääkkeenä", oikea lääkäri on psykiatri. Lihavan itsensä on vain ylitettävä kynnys ja tilattava aika psykiatrille, että pääsee kierteestä eroon. Ensin on kuitenkin tiedostettava itse syyt, jotka ovat juuri noita aiemmin mainittuja. Sitä ennen kaikenlaiset painonpudotukset ovat turhia, johtavat vain kierteeseen, jossa paino laskee, nousee, laskee, nousee... Lopputuloksena on melkoisesti enemmän kiloja kuin enismmäistä "laihdutuskuuria" aloitettaessa.
Joten hoikemmat kirjoittajat, olisitteko ystävällisiä ja lopettaisitte ymmärtämättömät kirjoituksenne, joilla saatte aikaan monelle ainoastaan pahan mielen. Ette tekään ole täydellisiä, jokaiselta löytyy niitä heikkoja kohtia, kaikki vain ei näy päälle päin niin kuin lihavuus.
Mikä tarve teillä on projisoida omia ongelmia lihaviin? Paremminkin tähän sopii psykologian termi transferenssi. Miettikääpä sitä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
myös eräät lääkkeet ja sairaudet.
Tiedän sen.Eikä esim. diabeetikko ei voi tehokkaasti pikalaihduttaa,vaikka kykyä on.
Nyt taas hyviä neuvoja,joita en tarvitse elämäni hallinnassa.KIITOS...
Minusta on sama,mitä muut ajattelee ulkonäöstäni,sillä aviopuolisoni pitää minusta tälläisenäkin.
Pääasiana hallitsen mieleni tasapainon ja elämääni tyytyväisyyden =)
Voi voi kuinka paljon on ihmisiä, jotka etsivät rehevää kumppania.
Herran jestas mikä tunko on, jos olet rehevä. Ei ainakaan seuran eikä kumppanin puutteessa tarvitse olla, kun vain on sinut oman itsensä kanssa.
Näin sen koen ainakin omalla kohdallani.
Taipumus lihavuuteen on helposti periytyvää sukupolvelta toiselle: ravinto- ja liikuntatottumukset, hidas aineenvaihdunta, ruumiinrakenne...
Joku syö saman verran ja "yhtä epäterveellisesti", ja liikkuu yhtä vähän, eikä liho - kiitos nopean aineenvaihdunnan. Toisille hoikkana pysyminen vaatii jatkuvaa pinnistelyä ruokailun ja liikunnan suhteen.
Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa terveyteensä. Itsekin olen jo puoli vuotta pudottanut painoa. Samalla kun paino kevenee, itsetuntokin paranee.
On varmasti niin että jotkut ylipainoiset ovat henkisesti sairaita ja tarvitsevat apua. Heitä ei kuitenkaan ole läheskään kaikki, vaan suurin osa on vain laiskoja tämän asian suhteen. Ei tarvita mitään terapeutin apua. Sen todistaa jo se että useat lihavat viimein laihduttavat omin avuin. Naurettavaa yrittää tehdä lihavasta psyykkinen ongelma peitelläkseen sitä ettei vaan viitsi nostaa persettään penkistä, vaikka onkin henkisesti tasapainoinen ihminen. Ei pelkästään lihavat syö liikaa ja huonosti. Ihan samalla lailla minäkin syön välillä huonosti, mutta minä myös skarppaan ja pidän asian aisoissa. Lähes jokainen lihava varmasti kykenisi samaan kun vain jättäisi turhan itsesäälin ja tarttuisin toimeen. Kyse on kuitenkin suurimmaksi osaksi henkisesti terveistä ihmisistä.
Etpä taida tietääkään kuinka moni lihava syö ahdistukseensa? En väittänyt, että kaikki, enkä väitäkään, mutta yllättävän moni käyttää ruokaa "lääkkeenä". Myös moni hoikka.
Moni tarvitsee terapeutin apua päästäkseen ongelmiinsa käsiksi ja saa turvallisen ihmisen kanssa niistä keskustella. Terapiassa nousee esiin asioita, joita ei ole itse osanut ajatellakaan, vaan tarvitaan todella pitkäjänteistä työtä päästä asian ytimeen. Nyt ei puhuta viikosta eikä kahdesta, vaan 1-3 vuotta kestävästä ajanjaksosta, joka ei ole helppo tie päästä asioihin käsiksi. Syömishäiriöihin ei ole olemassa, ainakaan vielä, lääkettä, jota ottamalla "parantuu".
"Naurettavaa yrittää tehdä lihavasta psyykkinen ongelma peitelläkseen sitä ettei vaan viitsi nostaa persettään penkistä, vaikka onkin henkisesti tasapainoinen ihminen." Edellinen on sinun mieleipiteesi, kaikella kunnioituksella, mutta otapa asioista ensin selvää ennen kuin esität "faktana" asioita, joita ne eivät ole.
Kiinnostaisi tietää, miksi aliarvioit toisten ongelmia? Jos sinulla ei tällaista ongelmaa ole, ei se tarkoita, että ei muillakaan ole, ovat vain laiskoja. Siis mikä on sinun ongelmasi? Ylimielisyys, narsistisuus, toisten alentaminen, että oma minä tuntuisi vahvemmalta? Johonkin sinäkin tätä palstaa tarvitset, ehkä itsesi tsemppaamiseen?
Se, että tunnustaa ja tunnistaa omat ongelmansa, ei ole itsesääliä. Se on alku sille, että tulevaisuudessa voi paremmin niin psyykkisesti kuin fyysisesti.
Miksi käytät itseäsi esimerkkinä, oletko jonkunlainen verokki, johon kaikkia muita verrataan? Jos ei täytä sinulle asetettuja vaatimuksia, on itsesäälissä rypevä lihava, joka ei "viitsi" nostaa persettä penkistä. Jos sinä joskus masennut, onko se vain laiskuuttaa? Syömishäiriöiden takana on ensin aina masennus.
Lähes puolet kansasta on ylipainoisia ja ehkä n. kolmannesta voi sanoa peräti lihavaksi.
Että niinkuin kolmasosa kansasta on ahdistunutta? Eikä jaksa sen takia liikkua?
Ja paskan marjat sanon minä. Suurin osa noista on pelkästään laiskoja ja saamattomia.
Ja ahdistuneenakin voi liikkua, ja se jopa helpottaa ahdistusta. Vai onko kaikki ahdistuneet lihavat NIIN ahdistuneita etteivät sen takia voi liikkua?
Ja paskan marjat sanon minä. Ahdistukseen ja moisiin syihin vedotaan vain siksi koska useimmat lihavat ei halua sanoa että ovat pelkästään laiskoja.
Jos nyt sitten esittäisit oiken tieteellisesti osoitettua faktaa siitä miten paljon lihavuus johtuu muusta syystä kuin siitä ettei viitsitä nostaa persettä penkistä. Ainakin viime vuotinen UKK-instituutin tutkimuksen mukaan liikkumisen väheneminen on yksi olennainen syy lihavuuden lisääntymiseen. Liikkumisen väheneminen johtuu alati teknistyvästä yhteiskunnasta.
Elikkä yhteiskunta teknistyy => liikkumisen tarve vähenee => lihominen lisääntyy => lihavat ahdistuvat niin etteivät nosta persettä sohvalta.
No olipa siinä ketju. Josko kertoisit miksi liikkumisen tarpeen väheneminen lisää ahdistusta niin paljon ettei jaksa korvata vähentynyttä liikkumista vapaaehtoisella liikunnalla? Vai onko sittenkin niin että tuo "ahdistus" on pelkkä keppihevonen jolla voi ratsastaa, ahdistuksen diagnosointi kun on parhaimmillaankin pelkkä veteen piirrettty viiva.
Sinunlaisellesi ihmiselle on turha selittää yhtään mitään. Miksikö? Olet tehnyt omat johtopäätökset asiasta, että on ihan sama vääntäkö sinulle rautalangasta selityksen tai on selittämättä.
Jos asia kiinnostaa, osaat varmaan googlesta etsiä tietoa, sieltä löytyy. Syömishäiriöissä on aina ensin masennus, lievästä vaikeaan eli syömishäiriöt yleensäkään eivät ole pääsyy, vaan seurausta eli oire masennuksesta. Syy masennukseen on varmaan jokaisella omansa.
Kun ihminen on tarpeeksi masentunut, hän ei pysty astumaan kotiovesta ulos tai tekemään muutenkaan mitään. Masennuksestakin löytyy tietoa netistä, kun vain viitsii etsiä.
Masennus ja alavireisyys ovat kaksi eri asiaa. Jokainen on joskus pettynyt, vihainen, tuntee olonsa surkeaksi ym. mutta se ei vielä ole masennusta enempää kuin ahdistusta. Masennus ja ahdistus eivät häviä "reippaalla lenkillä".
"Vai onko sittenkin niin että tuo "ahdistus" on pelkkä keppihevonen jolla voi ratsastaa, ahdistuksen diagnosointi kun on parhaimmillaankin pelkkä veteen piirrettty viiva." Toivottavasti sinä porskuttelet elämäsi läpi joutumatta masennuksen ja/tai ahdistuksen kouriin. Silloin vasta pystyt erottamaan "normaalin" alakuloisuuden diagnosoidusta masennuksesta ja/tai ahdistuksesta. Toisaalta sinun olisi hyvä "kokea" mitä on olla masentunut, niin tietäisit kuinka vaikeaa on lähteä kotoa minnekään tai saada tehdyksi yhtään mitään. Sinun ja monen muun ymmärtämättömän pitää varmaankin ensin saada tutustua omakohtaisesti masennukseen, niin ehkä silloin "paskan marjat" muuttu ymmärrykseksi niin itseä kuin muitakin kohtaan.
Luuletko, että Kela myöntää terapiakorvauksia pelkän laiskuuden takia? Voin vannoa sinulle, että ei. Kyllä siinä on oltava ensin laillistetun psykiatrin lausunto mukana, että Kela lähtee kustantamaan kenellekään yhtään mitään terapioita. Sinulla ei taida olla asiasta mitään tietoa, joten lähde sinä vaikka sille "reippaalle lenkille" selvittämään "kaikkitietävää päätäsi".
"Että niinkuin kolmasosa kansasta on ahdistunutta?" Miksiköhän ihmiset käyttävät tänä päivänä niin paljon mielialalääkkeitä? Siksikö, että olisi vielä mukavampaa vai siksi, että siihen on todellinen tarve? Tiedätkö edes mitä mielialalääkkeet ovat?
Kumpi on "hullumpi", se, joka hakee apua vai se, joka kieltää ongelman olemassaolon?
Sinä siis laittaisit puoli suomea terapiaan? Itse suosittelisin kuntoilua, koska sieltä se terapia löytyy. Arkipäiväinen masennus lähtee kyllä ilman ihmeempiä psykologisia analyysejä. Huonon lapsuuden eläneet mm. voivat olla asia erikeen.
"Kiinnostaisi tietää, miksi aliarvioit toisten ongelmia?"
Minä ehdotan tikun poistamista sormesta pinseteistä, sormen poistamisen asemesta.
"Johonkin sinäkin tätä palstaa tarvitset, ehkä itsesi tsemppaamiseen?"
A. Maailman pelastaminen
B. Ajanviete
Arvaa noista.
"Miksi käytät itseäsi esimerkkinä, oletko jonkunlainen verokki, johon kaikkia muita verrataan?"
Kun on kyse ylipainosta, laiskuudesta ja ahdistuksesta, niin mielestäni minä olen hyvä vertailukohde koska en ole mitään noista. Eli jotain olen tehnyt paremmin kuin ne jotka ovat jotain noista.
"Syömishäiriöiden takana on ensin aina masennus."
Minä olen kyllä samaa mieltä kuin tuo alempi kirjoittaja. Pääsääntöisest ylipaino ja liikkumattomuus masentaa ihmisiä ja sen myötä tulee syömishäiriö.
se ei ole pelkästään lihavien vaiva. Minä tiedän ihan tarkalleen miltä masennus tuntuu, on siitä omakohtainen kokemus ihan mielisairaalan avoimelta osastolta (jonne lähipiirini pakotti minut) ja kahden viikon pillerihumalasta. Sitten niihin tottui. Puhumattakaan mielialalääkkeiden muutamien vuosien käytön vaikutuksista ja niiden lopettamien jälkeisistä pysyvistä tai hitaasti poistuvista haitoista.
Enkä lihonut masennuksen takia kilon kiloa. Ja tiedän myös että itsensä liikkeelle kiskominen on tuskallista mutta se on pakko tehdä jos haluaa ulos jengalta.
Ja kokemuksesta tiedän sen, että liikunta auttaa alakuloiseen olotilaan. Mitä kovempi rääkki, sen enemmän adranaliinia ja sen parempi olo. Mutta laiskoillehan ei moinen käy, voi kauhistus!
Kuten sanoin, kolmasosa kansasta on lihavia, ja on aivan varmaa ettei heidän kaikkien vaiva johdu masennuksesta. Mutta se on niin helppo esittää laiskuus masennuksena, vaikka kysymys on pelkästään alavireisyydestä. Ja kun sitä aikansa ruokkii niin kas, alavireinen laiskuus muuttuu kuin muuttuukin masennukseksi.
Väitän että lihavuus ei johdu masennukseta, vaan pikemminkin päinvastoin, masennus seuraa lihavuutta. Kun ei alunperin viitsitä tehdä asialle mitään ja jossain vaiheessa ollaan jo niin pitkällä, ettei ihan pienellä ponnistelulla laihdutakaan, niin sitten aletaan masentumaan ja mässäämään. Ja siinä vaiheessahan sitten aletaan uskottelemaan itselle ja muille että lihavuus johtuu masennuksesta, vaikka asia on kyllä ihan toistapäin.
Kyllä lihavien masennuksen voi kategorisoida samaan luokkaan kuin alkoholistien ja huumeiden käyttäjien masennuksetkin: itse aiheutettua ja olisi voinut hyvin ennakoida. Tosin nuo ryhmät ko. ongelmista selvittyään myöntävät olleensa itse syypäitä sattuneeseen, mutta lihavien en ole pahemmin huomannut niin tekevän. Heidän mielestään syy on aina jossain muissa. Vaikkapa lapsuudessa.
Hetikö lähdit lenkille, kun sinut vietiin hoitoon? Ja olo helpottui? Hienoa! Nyt on siis keksitty yksinkertainen tapa masennuksen hoitoon.
Sinun kokemuksesi masennuksesta, sen syystä ja seurauksista on "vain" yksi monien joukossa. Siitä ei voi vetää kaikkia masentuneita koskevia päätelmiä.
Tuosta vaan hatusta väitit minua ymmärtämättömäski ja tietämättömäski ja neuvoit etsimään googlesta tietoa masennuksesta.
Ja nyt kun tiedänkin siitä jotain sellaista joka ei sovi sinun valmiiksi pureksittuun kaavaasi niin sitten alat pilkkaamaan "onpa hienoa kun nyt keksit lääkkeen masennukseen" ja "kokemuksesi on vain yksi monien joukossa". Eikös olekin kiva pilkata m u i t a kunhan ei itse tai lihavat joudu tulilinjalle.
Kerropa mistä sinä omat päätelmäsi sitten teet? Onko sinulla joku tilasto tai tutkimus tai teetkö sen vain sillä perusteella että muutama lihava ystäväsi on sanonut sinulle olevansa masentunut? Tai että sinä vain "tiedät" asian olevan niin? Kerro nyt ihmeessä mihin väitteesi perustat.
Mainittakoon että hoitoon menin ahdistuksen takia, ja minut painostettiin sinne siksi että sillä saatïin suojeltua eräitä kusipäitä ja se sai lähipiirin huokaisemaan helpotuksesta. Hommat saatiin lakaistua maton alle ainakin toistaiseksi. Varsinainen masennus iski vasta jälkeenpäin, ja se vaivaa vieläkin joskus.
Enkä käynyt lenkillä silloin, harrastin kyllä muuta liikuntaa. Mutta sen tiedän että (raju) liikunta toimii tänään, minua riivaavat asiat nimittäin eivät ole kaikki poistuneet ja joku päivä ne puhkeavat kukkaansa uudestaan. Mutta nyt fyysinen rasitus auttaa huomattavasti pitämään itseni kuosissa. Asialle löytyy kyllä ihan lääketieteellistäkin näyttöä, mutta lihavia ahdistaa jo pelkkä ajatuskin liikkumisesta. Voipi jäädä jopa joku Salattujen Elämien osa näkemättä. Voi miten masentavaa!
Pitää vain todeta, että sinä se vasta tyhmä olet jos väität että kaikki lihavat ovat masentuneita ja useimmat vieläpä pahimmalla mahdollisella tavalla. Mutta kun eivät ole. Useimmat lihavat eivät ole koskaan olleet oikeasti masentuneet, he vain luulevat niin kun elämä joskus tuntuu kurjalta. Mutta se riittää keppihevoseksi jotta saa syyn lojua sohvalla sen sijaan että tekisi asialle jotain.
Ja sitten kun sitä juttua aikansa kierrätetään eikä viitsitä tehdä asialle mitään kun se vielä olisi mahdollista niin sitten voi kyllä ihan oikeastikin masentua (ja sitten he vasta todella huomaavat mitä o i k e a masennus on). Ja sitten astuu kuvaan laisiasi "ymmärtäjiä" jotka eivät oikeasti ymmärrä syistä ja niiden seurauksista mitään mutta suhtautuvat puolueellisen subjektiivisesti saamattomaan lihavuuteen.
Kyllähän minä tiedän että hulluille on turha puhua, mut tässä nyt vähän kuitenkin. Hankippa sinä elantosi siivoojana 30v. Synnytä ja kasvata lapset siinä samalla (ja paremmin kuin sinut on kasvatettu). Hoida asiasi ja elämäsi lihavuudestahuolimatta. Tule sitten puhumaan laiskuudesta! Ei sinun ahkeruuttasi todista se jos käyt tyhjän perässä juosta hölkyttämässä niinkuin köpsät kautta aikojen on tehneet. Ottaisit vaikka kirjan käteen välillä, mutta kai sinun on yritettävä juosta karkuun niitä pääsi sisällä olevia mörköjä. Sääliksi käy :/
Turha siinä on muille huutaa ja räkyttää, jos olet omaan elämääsi katkeroitunut!
Luuletko että muut ovat sinulle jotain velkaa siksi, että olet elänyt elämäsi huonosti? Turha sun on kehuja ja olantaputuksia odottaa, jos alat muille räyhäämään! Meinaatko, että muiden pitäisi potea huonoa omatuntoa, jos sun elämäs vähän haiseekin? Kuka käskee olla siivoojana koko elämän? Olisit hankkinut koulutuksen, vaihtanut työpaikkaa, vaihtanut paikkakuntaa tai mitä tahansa. Ei kukaan pakota sinua tekemään mitään mitä et halua.
Niin, minä olen yksinhuoltaja ja hankkinut koulutukseni siinä samalla lapsia kasvattaessa. Minulla oli kurja lapsuus, kurja exä, enkä ole päässyt elämässäni helpolla, silti ei ole valittamista. Kuntoillakin ehdin oikein hyvin, hoitaa asiani ja elämäni. Ihan itseäni saan kiittää tai syyttää siitä, miten asiani ovat. Ei tulisi mieleenikään alkaa huutelemaan muille katkeruuttani.
"Hoida asiasi ja elämäsi lihavuudestahuolimatta."
"Ei sinun ahkeruuttasi todista se jos käyt tyhjän perässä juosta hölkyttämässä"
Lihavuus on siis ongelma, mutta ongelman poistaminen (liikuntaa harrastamalla) on sinusta turhan perässä juoksemista ?!
Olen sen verran kouluja käynyt että voin tehdä muutakin kuin siivota. En siis laiskotellut nuorempanakaan ja käyttänyt aikaani pelkästään sohvalla töllötintä vahdaten.
Se, että harrastan liikuntaa, tarkoittaa myös sitä että pidän itsestäni huolta. En siis nykyäänkään vetelehdi laiskanlinnassa ja harrasta pelkästään telkun katsomista. Mielummin nostan kuntoani ja mittaan sitä viikottain kamppailemalla mies miestä vastaan eräällä urheilusalilla. Kaiken tämänki ajan tietysti joku käyttää telkkarin töllöttämiseen sohvalla löhöillen.
Hyötyajoa ajan lähes joka kuukausi n. 200 kilometriä polkupyörällä ja sillä kuljen sateesta ja muista keleistä piittaamatta. Vaikka autokin olisi, mutta se on ajoihin joihin polkupyörä ei riitä, esim. ison tavaran kuljettaminen tai muksun vieminen uimaan tai ratsastamaan. Tietysti voisin ajaa kaikki matkat autolla niin ehtisi löhöilemään sohvalla enemmän.
Luen myös paljon. Nyt on menossa Carl Hiaasenin Koirankuria. Taitaa olla kolmas Hiaasen kuukauden sisällä. Lukiessani löhöän sohvalla, en juuri muuten.
Työelämästäni en viitsi mainita muuta kuin että se ei ole fyysisesti kovin raskasta. Muuta niinpä ihmisen tarvitsema liikunnan tarve pitääkin hoitaa vapaa aikana. Toki voisin valittaa väsymystä ja masennusta ja lojua illat sohvalla telkkua katsellen.
Jos ahkeruus kuvaa tätä toimintaa mielestäsi väärin, käytä sitten sanaa aktiivinen. Ja kas kummaa, en ole yhtään lihava, vaikka syönkin ihan reippaasti enkä valikoi sitä mitä suuhuni laitan.
Ja sitten tulee joku sinunlaisesi ja sanoo minua tyhjän perässä hölkyttäjäksi. Phyh!
Kyllä sinä olet "hyvä" ihminen. Lisää samanlaisia, niin meillä "huonommilla" olisi vielä kurjempaa.
Sekin on hienoa, että luet. Oletkin varmaan ainoa tällä palstalla, joka lukee. Hurraa vain sinulle ja itsetyytyväisyydellesi. Älä ikinä muutu.
liikkumaan,toisille maksetaan kun työkseen liikkuvat.
mutta se on joka lantin arvoista ja yksi pienimmistä kuluistani.
Suurin osa liikunnasta kuitenkin tapahtuu ilmaiseksi, vaikka tietysti voi aina laskea varusteiden hankinnan kulut ja niiden uusimisen. Mutta ne eivät tuntia kohden ole kummoiset.
Mutta siksi käyn töissä ja ansaitsen, että voin käyttää rahaa siihen mistä saan mielihyvää. Ja kysymys on kuitenkin tavattoman pienistä summista.
Istutko sinä vain kotona vain siksi että rahaa ei kuluisi?
Mainittakoon, että minulla on usein mahdollista liikkua myös työaikana, ja toisinaan teenkin niin.
Jotkut syövät ahdistukseen ja jotkut vaan mussuttavat sen enempää ajattelematta, myöhemmin kyllä yleensä havahtuu kamalaan läskimahaan ja alkaa laihduttaa, ellei ole jo niin "vanha" ettei seksi enää kiinnosta.
itseään lihottaisi,ahdistus syöminen on juuri sitä tiedostamatonta mättämistä.
Ihminen voi tulla riippuvaiseksi kaikeasta mikä aiheuttaa mielihyvää,kuten esim.viina,huumeet,seksi,joillakin se on ruoka.
Miksi joku valitsee mieluummin huumeet tai alkoholin,sitä tuskin kukaan tietää?
Eikä ruokariippuvuus ole mitenkään vaaraton,vakavimmissa tapauksissa mässäily voi johtaa kuolemaan,tai elämänlaadun merkittävään heikkenemiseen.
Kumpi olisit mieluummin,narkomaani vaiko sairaalloisen lihava?
että lihavuus on etupäässä psyykeen ongelma,mutta jos soitat mielenterveystoimistoon,ja kerrot että haluaisin päästä psykologin juttusille että saisin laihdutettua.
Ei kuule onnistu.
Suomessa täytyy tippua aivan pohjalle että saa apua.
Olisi viisaampaa hoitaa syitä,eikä aina vain seurauksia.
Auttavia tahoja löytyy muualtakin kuin mielenterveystoimistosta. Syömishäiriöön on mahdotonta saada sieltä terapiaa 1-2 kertaa viikossa 1-3 vuotta. Siellä kirjoitetaan ja uusitaan reseptejä, koska resurssit ovat niin vähäiset.
On olemassa myös syömihäiriöpoliklinikka, kuuluu HUSsiin, mutta sielläkin hoidetaan pääasiassa anorektikkoja ja bulimikkoja.
Sitten on vielä yksityiset lääkäriasemat, joissa useissa on myös ainakin yksi psykiatri. Muutama kerta ensin psykiatrin kanssa keskustelua, sitten psykiatri voi kirjoittaa lausunnon Kelaan psykoterapian tarpeesta, ja jos hyvin käy terapia-anomus hyväksytään vuodeksi kerrallaan. Jos vuosi ei riitä psykiatri kirjoittaa uuden lausunnon, jonka Kela toivottavasti myöntää. Kaikkiaan on mahdollista saada kolme vuotta Kelan tukemaa terapiaa. Jos Kela puoltaa terapiaa, se korvaa yli puolet terapiakuluista.
Käyn itse kolmatta vuotta Kelan tukemassa terapiassa ja olen saanut valtavasti apua. Ilman sitä, en olisi se ihminen, joka olen tänä päivänä eli olen tavallaan löytänyt oman itseni. Sen myötä myös kokonaan uusia, positiivisia puolia itsestäni, oppinut pitämään puoleni, oppinut sanomaan ei, en kanna koko maailman murheita hartiollani, en edes kaikkien tuttujenkaan. Osaan rajata itseni toisten ongelmien ulkopuolelle, osaan sanoa, etten ole kenenkään sylkykuppi. Tiedän omat rajani ja pidän niistä kiinni, sillä minullakin on oikeus onnellisuuteen.
Olen oppinut myös ymmärtämään menneisyyttäni, antamaan anteeksi. Jos ei pysty antamaan anteeksi, se syö valtavan määrän energiaa, jonka voisi käyttää muullakin tavalla. Olen päässyt tasapainoon, jota minulla ei ole ollut koskaan ennen tätä terapiaa. Vasta nyt minä olen minä. Eikä se tarkoita, että kävelisin toisten yli, mutta en myöskään anna toisten kävellä minun ylitseni.
Jokainen sentti ja euro, joka näiden jo yli kahden ja puolen vuoden aikana olen maksanut omasta kukkarostani, ovat joka sentin arvoisia. Kerrottakoon vielä, että en todellakaan ole ökyrikas, ihan tavllinen tallaaja, mutta omalla kohdallani terapia on ollut ainut auttava keino. Ennen ahmin päivittäin, nykyään todella harvoin.
Tiedän, että tämä tulee olemaan omalla kohdallani koko elämän aikainen opettelu, mutta terapiassa olen saanut siihen parhaat eväät. Enää minua ei huoleta tulevaisuus, vaan olen onnellinen, melko tasapainoinen ihminen enkä vaihtaisi osiani kenenkään kanssa. Itse olen joutunut tekemään kovan työn terapiassa, mutta ei siinä tarvitse olla "ihan pohjalla", että on mahdollisuus Kelan tukemaan terapiaan.
Terapiassa todellakin itse tehdään työ, terapeutti on apuna ja ohjaajana ja tämä yhteistyö kantaa pitkälle.
Kylläpä sitä ollaan taas aggressivisia. Pari asiaa tuli mieleen kirjoituksestasi.
1.
En voi ymmärtää sitä, miksi tällä palstalla niin uskomattoman usein penätään tietoa siitä, miksi normaalipainoiset/laihat ihmiset käyvät tällä palstalla. Miten se voi ärsyttää niin paljon? Onko Suomi 24:ssä oma salainen ylipainoisten kerho, jolle tämä palsta kuuluu, jonneka ei kukaan normaalimitoissa oleva saisi eksyä tai ainakaan ilmoittaa olemassaolostaan? Onko tämä "vihataan normipainoisia"-kerho? Vai "Ollaan vihaisia maailmalle ja vedotaan masennukseen"-kerho?
2.
Kun ottaa huomioon, kuinka suuri osa suomalaisistakin on joko lievästi ylipainoisia tai sitä painavempia, jopa sairaalloisesti liikalihavia, on yksinkertaisesti mahdotonta että enemmistö heistä olisi siinä kunnossa masennuksen vuoksi. En esimerkiksi itse tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi lihonnut lihavaksi masennuksen vuoksi. En sanoisi niinkään, että kyse on puhtaasti laiskuudesta, mutta jotain sinne päin. Nämä ihmiset ovat yksinkertaisesti väsyneitä töiden jälkeen, ja palkitsevat itseään parilla oluella, pussillisella karkkia jne jne. Kun töissä on raskasta (vaikka se olisi ihan yhtä raskasta kuin muillakin), ei sitten jakseta tehdä mitään illemmalla ja katsotaan telkkaria herkkuja syöden. Olen itsekin ollut samassa jamassa, mutta tiedostin kyllä tasan tarkkaan ettei tapani johtuneet alakuloisuudestani vaan juuri päinvastoin. Kun minun olisi pitänyt lähteä iltalenkille, istuin tv:n ääressä syöden ja tuntien takaraivossani selittämätöntä tunnetta elämän ohitse lipumisesta. Kun nousin ylös ja lähdin kävelemään, tuli uskomaton onnen tunne, johon todella jäi koukkuun. Ei sen liikunnan edes tarvitse olla mitään rääkkiä, vaan rauhallinenkin kävely tuntuu ihanalta.
Mielestäni liikapainon pääongelmat ovat seuraavassa järjestyksessä: 1. väsymys --> itsensä palkitseminen 2. virheelliset ruokatottumukset 3. herkuttelu 4. masennus.
Tästäkin saat varmaan sätkyt, enhän minä, normaalipainoinen, saisi avata suutani täällä.
Ai niin, selonteko melkein unohtui: minä käyn tällä palstalla siksi, että minua kiinnostaa, millaisia ajatuksia ylipainoisilla ihmisillä on tällaisessa hoikkuutta ja kauneutta ihannoivassa yhteiskunnassa. Näköjään aika negatiivisia.
Kaikki lihavat eivät kuitenkaan ole psykiatrin tarpeessa. Itse yrität nyt väittää, että lihavuus johtuu aina henkisestä heikkoudesta tai henkisistä ongelmista.
Itse ainakin suuttuisin tuollaisesta olettamuksesta, koska olen lihonut parin vuoden aikana fyysisen sairastumisen johdosta. En päässyt liikkumaan kuten ennen, mutta jatkoin syömistä samaan tahtiin. Lihoin ja jatkoin syömistä.. Nyt käyn sitten katkeraa taistelua kertyneitä läskejä vastaan, kun olen parantunut, mutta kilot jäivät.
Minä ainakin olen lihonut syötyäni liikaa kulutukseeni nähden. Olisi pitänyt muuttaa ruokailutottumuksia samalla kun liikunta jäi, mutta en vaan viitsinyt. En syö suruun, enkä iloon, syön vaan hyvää ruokaa koska se on hyvää.
Ok, sovitaan sitten niin, että minä olen se ainoa, jonka lihavuus johtuu lapsuudessa tapahtuneista asioista. Minä olen se ainoa, joka on tarvinnut apua syömishäiriöönsä, jonka nimi on BED eli binge eating disorder. Minä olen siis eräittäin harvinainen tapaus 5 miljoonan suomalaisen joukossa. Ehkä sen takia olenkin saanut Kelan korvaamaa terapiaa jo kolmatta vuotta.
Minä olen se ainoa suomalainen joka söi eli ahmi ruokaa kuin lääkettä ja lihosi. Minä olen ainoa, jolla masennus olin ensin, jo lapsesta saakka, sitä seurasi ahdistuksenpoisto ahmimalla.
Olen siis erikoistapaus. Mitäpä se minulle kuuluukaan miten kukakin on kilonsa kerännyt. Minä välitän vain itsestäni ja siitä, että olen paranemisen tiellä jo pitkällä. Mutta niille asioille, joita minulle tapahtui lapsuudessa ja nuoruudessa, en voinut itse mitään. Löysin ahmimisen keinona unohtaa edes hetkeksi asiat, joita en halunnut ajatella, saati, että niitä olisi koskaan tapahtunutkaan.
Varmaan olen arvioinut täysin väärin, että muillakin voisi olla samanlailla.
mutta kannattaisi laittaa se herne nenän sijasta suuhun. Huudat, ettei saisi yleistää lihavien olevan laiskoja ja mitä lie aloituksessasi kirjoitit. Minä taas en halua että yleistät kaikkien lihavien olevan henkisesti sairaita. Olet kai sitten hieman hölmö ja katkera.
Mitä jos ihan vaan sovittaisiin, että olemme lihavia eri syistä? Emme kaikki samasta syystä.
Kirjoitin aloituksessani, että "lihavuus ei johdu läheskään aina ahneudesta ruokaan". En siis kirjoittanut, että kaikki lihavat ovat "henkisesti sairaita", mitä sillä sitten tarkoitatkin.
Kaiva vain se herne omasta nenästäsi ja lue uudelleen ja ajatuksen kanssa mitä kirjoitin aloituksessani, äläkä tulkitse kirjoitustani oman menneisyytesi kautta.
Taidat olla itse "viisas ja ymmärtäväinen". Iloitse siitä, sillä sellaisia ihmisiä on aivan liian vähän
oletko todella niin laiska, että vaarannat terveytesi vain kun et VIITSINYT muuttaa ruokailutottumuksiasi? mitähän siihen olisi aikaa mennyt että selvität kalorienkulutuksesi ja niiden vähennystarpeen? 5 minuuttia koneellanäpyttelyä? en nyt ihan käsitä. onko siis pelkkä hyvä ruoka tärkeämpää kuin terveys? vai oletko sittenkin niin koukussa hyvän ruoan aiheuttamaan mielentilaan, että syöt terveytesi uhallakin?
niin, ja kun nyt vastaat tuohon aloitusviestiin että se on vähän väärin, niin en ihan pysy kärryillä. aloitusviestissähän ei missään välissä väitetty ainoaksi oikeaksi syyksi jotakin psyykkistä ongelmaa. ja psyykkinen ongelma ei aina ole jokin kuolemanvakava mielisairaus, vaan se voi olla jotain suht pientäkin. tällainen lievempi ongelma voi olla esim. hiukan vinoutunut suhde ruokaan, ruuan käyttö lääkkeenä. käsittäkseni aloittaja halusi vain tuoda esiin sen, että lihavuuden syitä pohtiessa pitää ottaa muutakin huomioon kuin pelkät kalorimäärät. aloittaja korjatkoon, jos tulkitsen väärin hänen kirjoituksiaan.
ja näin loppuhuomautuksena, en usko että ihan "oikeaa" masennusta (en nyt puhu ajoittaisesta alakuloisuudesta) voi syntyä vain ja ainoastaan lihavuuden seurauksena. toki lihavuudesta voi seurata itseinhoa, itseluottamuksen vähenemistä ja syrjäänvetäytymistä. mutta jos muuten ihmisellä on pää kunnossa, kestää lihavuuden masentumatta. väitän siis, että lihavuus ei ole masennuksen pääsyyllinen koskaan vaan osasyyllinen joskus. ei varmaan ihan terve ihminen masennu siitä, että on lihava. terve ihminen tod. näk. ajattelee että "voi hitto, olenpa lihonut, täytyypä parantaa elinatapojani." lihavuus on varmasti kyllä laukaisevana tekijänä masennukselle, mutta perimmäiseksi syyksi siitä ei ole. käytän jyrkkiä sanoja "koskaan" ja "ainoastaan" mutta toki löytyy varmaan maailmasta 1 tapaus, jolla lihavuus ainoana syynä on aiheuttanut masennuksen. tietty sellaisen ihmisen pitää melkein ajatella, että hoikkuus on hänen elämänsä ainoa tavoite tms.
Sovitaanko me, jotka olemme kokeneet tai koemme lihavuuden omakohtaisesti hiukan monimutkaisempana asiana kuin laiskuutena ynnä muuna hirveänä luonteen kieroutumana, että jätetään vastaamatta näiden omaa, melko sairaannäköistä egoaan pönkittävien ortorektikkojen saarnoihin? Lihava tuntee itsensä ihan kyllin kurjaksi ilman näitä perskärpäsiä ja siitä kurjaksi itsensä tuntemisesta pitää juuri päästä eroon, että voisi laihtua. Että mitä jos vaietaan "väärät valistajat" pois tältä palstalta, jotta päästäisiin antamaan vertaistukea, mistä on todellista apua? Sovitaanko niin yhdessä? Tulkaa mukaan ja boikotoikaa, otetaan palsta omaan haltuun niin saadaan hommaan muutakin kuin tuollaista typerää rähinää, mitä piti mielipahakseen lukea edeltä.
Tulkitset kirjoitustani aika lailla niin kuin sen tarkoitinkin. En tosiaan väittänyt jokaisen lihavan kärsivän psyykenongelmista ja niilläkin tarkoitin masennusta, en esim psykoosia.
Minulla kuitenkin diagnosoitiin keskivaikea masennus, johon liittyi bulimia tyyppinen ahmiminen.Eli minä todellakin käytin ruokaa "lääkkeenä", kun halusin sammuttaa ajatukset. Ei kukaan varmaan syö itseään tainnoksiin pelkästään siksi, että ruoka on hyvää. Joku tekee sen viinalla, joku ruualla.
Nyt olen siis jo pitkällä paranemisen tiellä, voisiko sanoa loppusuoralla. Kiloja on näiden, kohta kolmen vuoden aikana, lähtenyt noin 20 ilman sen kummempaa "kuuria". Se on pudonnut, kun suhtautuminen ruokaan on muuttunut.
Tiedän myös, että en ole ainoa, joka on käyttäytynyt samalla tavalla, mutta en toki väitä, että kaikkien lihavuus johtuisi masennuksesta.
Sen verran tuosta psyykkisestä puolesta lihavuuteen sanoisin, että ei se ole "hullu", joka apua hakee, vaan se, joka kieltää koko ongelman.
ja koska sinä et tiedä, mitä muuten kävin läpi, niin parempi olla arvostelematta. Sitäpaitsi minulla on vain alle 10kg lievää ylipainoa (painoindeksin mukaan) joten ei tässä vielä terveys ole vaarassa.
En ole koukussa ruokaan, vaan pidin ruokailutottumukseni ja ruoan määrän samana, kuin ne olivat ennen sairastumista, jolloin harrastin erittäin paljon liikuntaa. En ole koskaan syönyt epäterveellisesti, ainoastaan paljon koska olen kuluttanut paljon.
Missä kohtaa minä olen arvostellut sinua? Kerroin vain omia kokemuksiani, joiden luulen olevan muutaman muunkin kokemus.
Miksi minä arvostelisin sinua sen takia mitä olet käynyt läpi? Ei tulisi mieleenikään. Se, että kirjoitin "ei se ole "hullu", joka apua hakee, vaan se, joka ei hae", ei tarkoittanut sinua. Ylipäätänsä vain ihmisiä, joilla ei ole hyvä olla, mutta apuakaan, eivät huoli.
Omasta tuttavapiiristäni löytyy hyvä ystävä, joka psykoosiin sairastuttuaan oli psykiatrisella osastolla pitkän aikaa, mutta ei se meidän ystävyyttämme ole muuttanut. Voisin sanoa, että mielumminkin olemme lähentyneet. Sellaista aihetta ei olekaan, josta emme voi keskustella, mukaan lukien mielenterveys.
vaan otsikolle: häh? Kirjoittanut: 25kg liikaa.
Natriumglutamaatti eli E-621 on todistettu aiheuttavan ahmimista.
Sitä löytyy melkein kaikissa teollisissa säilykkeissä.
Säilöntäaineet varastoivat rasvoja kehoon jopa niin
tehokkaasti että hautausmailla ruumiit ei maadu.
Jos haluat laihtua niin syö hyvin ja onnellisena
luomuruokaa
ja liiku kohtuudella,
niin kehosi aineenvaihdunnan tasapaino palautuu ja
lisäinekyllästetyt rasvavarastot katoaa.
Jos nyt vielä kerran sinullekin vastaan, että masennukseni, joka siis oli masennus, ei johtunut myöskään "säilöntäaineista", vaan lapsuudessa ja nuoruudessa koetuista asioista. Se oli siis aivan oikea masennus, ei "pientä alakuloa".
Syön jo nyt luomuruokaa mitä kaupasta löytyy ja nykyään löytyy jo kahvista alkaen luomua. Toivottavasti en ole niin "balsamoitu" jo elävänä, että en sitten kuolleena maadu.
Vielä pieni huomautus noista säilöntäaineista, että sinun juttusi perusteella, kaikkien pitäisi olla lihavia, koska säilöntäaineita on lähes kaikissa elintarvikkeissa. Kohta varmaan alat kauppaamaan jotain "vastalääkettä" lisäaineisiin.
Ärsyttää nämä "yhden asian perässä juoksijat", kuten nyt nämä säilöntäaineet. Mitähän seuraavaksi keksitään mistä lihavuus johtuu?
Vielä pieni huomautus tuosta masennuksesta, että sinun juttusi perusteella, kaikkien masentuneiden pitäisi olla lihavia.
Jos vastaus oli minulle tarkoitettu, niin vielä kerran, en ole missään kirjoittanut, että kaikkien lihavien pitäisi olla masentuneita.
En ole edes väittänyt sinun kirjoittaneen että lihavat olisivat masentuneita.
Olisit lukenut sen mitä edellisessä viestissä sanoin siitä mikä pitäisi olla juttujesi lopputulema.
Kerrankin joku puhuu asiaa!
Stressi valvominen jatkuvat vetkuttelu
kelvottoman työnantajan osalta eivät paranna tilannetta tekee mieli syödä koko ajan.
On monia syitä lihavuuteen, osa on jopa saanut perimässään arvokkaan geenin - pärjäisi vähemmällä ruualla kuin toinen. Joskus sillä olisi ollut suuri arvo, enää ei. Haiman toimintaa on myös tutkittu rutosti ja matalaglygeemisen ruuan merkitystä. Oli kerran viikon lomamatkalla ystäväni kanssa; söimme surin piirtein saman verran, hän enemmän (minua paljon pienempi ja sirorakenteisempi). Hän totesi viikon jälkeen laihtuneensa, minä taas lihoin: mielestäni söimme paljn, hänestä vähän. Hän lisäksi lipitti jatkuvasti olutta matkan aikana.. että niin.
läskit ovatat kammottavia olioita!!! mua oksettaa kun katselen uimahalleissa läskejä ihrakasoja hyi helvetti .ne pitäs laittaa pakko hoitoon eikä antaa ruokaa koulussa hakata liikuntatunneilla liikkumaan!!!oma vika lihavuus hyi helvetti mitä mätisäkkejä