Musta on tärkeää antaa anteeksi eikä vain antaa vaan myös unohtaa. Jokainen tekee virheitä ja on toisen "armon" varassa.
mikä merkitys on anteeksiannolla,
onko mitään?
171181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
vaikka on joku väärinkäsitys tai muuta sallaista anteeksi annettavaa tapahtunut. Hyvä aina selvittää asiat. Minusta on kuitenkin joitakin suuria asioita, joita ei voi antaa anteeksi, esimerkiksi luottamuksen pettäminen. Minä olen aika huono antamaan anteeksi suuria asioita. Tosin ihmiset eivät usein edes pyydä anteeksi, jolloin tulee vaikutelma, etteivät he välitä mitään. Minusta anteeksi antaminen tarkoittaa, että on oikeasti sydämessään lakannut tuntemasta vihaa tai muuta negatiivista tästä asiasta ja aidosti suhtautuu tähän ihmiseen kuin sitä asiaa ei olisi tapahtunutkaan. Se ei ole helppoa todellakaan.
tästäpä taitaa juurikin olla kyse,kun antaa anteeksi,mutta jos toinen ei ole pyytänyt anteeksi ja silti mielessään antaa itse, jotta voi itse jatkaa elämäänsä, ettei pilaa sitä negatiivisuudella, niin silloin ei ole kyse siitä että suhtautuisi tähän ihmiseen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaan siirtää tämän ihmisen tavallaan pois omasta elämästään, eikä anna hänen toimiensa enää vaikuttaa omaan elämään. Mutta jos toisella on ryhdikkyyttä anteeksipyytämiseen, pitää jossain määrin tapahtuma unohtaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä, tosin monesti ei enää halua olla tämän hlön kanssa tekemisissä, mutta tietääpähän molemmat ettei ole odotettavissa kummankaan puolelta vihanpitoa, mikä on tärkeää sekin.
Nimenomaan noin, vihantunteita ei kannata märehtiä, siitä on paljon haittaa itselle. Asian ydin on juuri tuo, että siirtää kyseisen ihmisen pois elämästään. Tuohon pitäisi aina pystyä, ainakin ajan kanssa.
koska anteeksipyytämisen ja antamisen kautta palautetaan inhimilliset välit takaisin, vaikka suhteen laatu olisikin muuten muuttunut. Jos vain "unohdetaan", niin asiat jäävät huonosti ja painavat kuitenkin mieltä.
Mutta joissakin ihmissuhteissa, joissa osapuolet tuntee toisensa hyvin, niin "unohtaminenkin" voi olla yksi tapa hoitaa anteeksiannot. Se kuitenkin toimii vain tietynlaisissa suhteissa, joissa tuosta on tullut molemmin puolin hyväksytty tapa toimia.
anteeksi, kuinka moni tietää millaista on antaa anteeksi. Kaikkea ei voi eikä pidäkkään antaa anteeksi, sanat on niin helppoja, anteeksi, rakkaus, niitä kyllä huudellaan ja pyydellään.
Ei kaikille ole helppoa huudella anteeksi yms. Joillekin se on vaikeaa, ainakin minulle ja silloin myös tarkoitan sitä!!
pyydetään tärkeissä asioissa anteeksi niin harvoin, että on pakko yrittää antaa anteeksi omin voimin.
niin mihin se johtaa? jos suhteesta on kyse,niin joudut koko ajan joustamaan lisää, jossain vaiheessa on parempi viheltää peli poikki, sillä tietynlaiset hlöt ei koskaan oma-aloitteisesti rupea pyytelemään tai korjaamaan virheitänsä, muutaman vuoden päästä saatat olla katkera kun annoit liikaa periksi ja sovittelit toisen tekemisiä, tärkeissä asioissa ei pitäisi päästää toista liukenemaan jos toinen ei pysty tai halua, niin anna anteeksi omalla tavallasi ja sano näkemiin, toivottavasti ei tavata enää.
Ei kaikkea tarvitse anteeksi antaa ja silloin on hyvä lopettaa, jos siltä tuntuu!! Ehkä on parasta kummallekin osapuolelle!
Tärkeää on myös pystyä unohtamaan toisen tekemät "virheet", huolimattomuus, huomaamttomuus ja kaikki muukin.
Tietenkään ihmsten suhteen ei pidä olla armoton. Jokainen tekee virheitä. Jokainen myös tietää tehneensä niitä, ja siinä on usein vaikeampi paikka se vastapuolen anteeksiannon ja "armon" vastaanottaminen.
Sillä anteeksiantaja voi hyvällä omalla tunnolla tuntea itseensä kunnon ihmiseksi, hyväksi kumppaniksi ja tehneensä oikein. Siinä on sitten kiva sen syyllisen osapuolen yrittää pitää kiinni itsetuntonsa rippeistä ja muuttaa tapojaan, kun tietää olevansa toisen "armon" varassa, ja toinen on hyvyyttään antanut kehnolle anteeksi.
Minä arvostan sitä, että loukattu osapuoli uskaltaa näyttää loukkaantumisensa ja olla vihainen. Ei siitä mikään rikki mene. Ennemmin niin, kuin että käyttäydytään fiksusti ja "annetaan anteeksi".
Ongelman määritelmään kuuluu, että se on pulmallinen, hankala, vaatii ponnisteluja. Patenttiratkaisut on näennäisratkaisuja.
Tämä mielessä olen itse aikeissa ruveta korjaamaan rakoilevaa suhdettani. Olen ollut se oikein toimiva osapuoli pitkään. Näen miten se toinen kärsii siitä. Siinä minun anteeksiannot ei auta yhtään, se on otettava rankimman kautta nyt ja itkettävä ja sovittava. Helppohan mun olis taas vain antaa anteeksi, kun olen yhä vaan niin umpirakastunut...
että osaa anteeksipyytää, ennenkuin voi pohtia anteeksiantamista. Oman itsensä kannalta tosin monestikin pitää omassa mielessään "antaa anteeksi" ja unohtaa, mikä ei tietysti ole sama asia kuin teon hyväksyminen, vaan onpi edellytys että voi jatkaa omaa elämäänsa ja jättää tietyt asiat taakse. Sitten jos toinen oikeasti anteeksipyytää virhettänsä, on parempi anteeksi antaa ja sovinto tehdä, jotta suoraselkäisyys lisääntyisi.
pettämistä, tahallista loukkaamista, jatkuvaa valehtelua niitä en anna anteeksi.
auki
Selaimen ikkunaa päivittämällä saattaa näkyä älytön määrä ja aivan viime minuuttien aikana kirjoitettuja ketjuja.
Ketjun aloitus saattaa olla päiväkausia myöhemmin tehty kuin siihen tulleet vastaukset. Aloitus voi olla juuri nyt tehty, vastaukset viikon takaa!!
tapahtunutta vehkeilyä oman tyttöystäväni kanssa en ole voinut antaa anteeksi. Tästä on jo "muutama vuosi", mutta sinne meni "ystävyys". Kuvioon kuuluu vielä se seikka, että ystäväni on myös exäni 90-luvulta....krooh. Ja muutama muukin lisämauste sopassa on ollut. Oma ohjenuorani on, että ystävien tyttöystävät ja puolisot ovat rauhoitettuja. Piste.
Tämä keskustelu osui minuun, koska mietin juuri päivällä voisinko sopia riitani erään ystäväni kanssa. Olemme tunteneet vuosia, mutta riita oli melkoisen iso ja sen yhteydessä tuli sanottua paljon muutakin, tosin asiaa mutta kuitenkin.
Emme kuitenkaan osanneet lopulta käsitellä kaikkia asioita ja sopia riitaamme, ja olemme olleet pitämättä yhteyttä melkein vuoden. Asia on kuitenkin kiusallinen, sillä törmäämme toisiimme ohimennen varsin usein. Lisäksi olen todella ikävöinyt häntä, sillä hän on ollut kauan aikaa elämässäni.
Tänään törmäsin häneen taas kesän jälkeen ja ryhdyin ajattelemaan, voisinko ottaa häneen yhteyttä ja voisimmeko sopia riitamme. Koen, että asia on tavallaan loppuunkäsitelty, koska molemmat ovat sanoneet sen mitä sanottavana on enkä usko että riidanaihe tulee enää koskaan toistumaan. Uskoisin, että voisimme todellakin jatkaa puhtaalta pöydältä vain sopimalla, että kaikki on anteeksi annettu ja unohdettu. Minun kohdallani niin on, hänestä en tiedä... Riita satutti pahasti, mutta menetettävää ei taida enää olla, vaikka tekisinkin asiassa aloitteen.