En sopivampaa palstaa löytänyt.
Äitini oli kuollessaan 85-vuotias.
Jäänyt askarruttamaan, kun ennen poismenoaan jo edellisestä päivästä alkaen hengitys oli jatkuvaa tuskaisaa puuskuttamista ikäänkuin ei olisi saanut ilmaa.
Maalaisjärkeni mukaan hän koko ajan hyperventiloi, jolloin hapen saantia pitää rajoittaa, jotta hiilidioksiidin osuus kasvaa. Hänellä kuitenkin koko ajan pidettiin maskia, jonka kautta lisättiin happea sen määrää ajoin suurentaen.
Eikö olisi pitänyt toimia päinvastoin, jotta hengityksen olisi saanut rauhottumaan?
Lähtö hänelle olisi tullut pian joka tapauksessa, mutta asia jäänyt mieleen sikäli, että olisiko lähtö ollut helpompi toisin toimien?
Äitini oli kuollessaan 85-vuotias.
Jäänyt askarruttamaan, kun ennen poismenoaan jo edellisestä päivästä alkaen hengitys oli jatkuvaa tuskaisaa puuskuttamista ikäänkuin ei olisi saanut ilmaa.
Maalaisjärkeni mukaan hän koko ajan hyperventiloi, jolloin hapen saantia pitää rajoittaa, jotta hiilidioksiidin osuus kasvaa. Hänellä kuitenkin koko ajan pidettiin maskia, jonka kautta lisättiin happea sen määrää ajoin suurentaen.
Eikö olisi pitänyt toimia päinvastoin, jotta hengityksen olisi saanut rauhottumaan?
Lähtö hänelle olisi tullut pian joka tapauksessa, mutta asia jäänyt mieleen sikäli, että olisiko lähtö ollut helpompi toisin toimien?
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyperventilaatiosta, vaan siitä, että hänen oli oikeasti vaikea saada ilmaa. Et kerro, mihin sairauteen hän kuoli. Esim. sydämen vajaatoiminnassa kertyy nestettä keuhkoihin ja se vaikeuttaa hengittämistä, samaten keuhkokuumeessa, keuhkoihin tai lähialueille levinneessä syövässä on usein vaikea hengittää. Uskoisin, että lisähappi helpotti äitisi oloa, koska useimmiten kuoleman hitaasti lähestyessä eri elimet, mukaanluettuna hengityselimet, alkaa pettää jolloin tulee hapenpuutetta.