teosofia
teosofia (< kreik.), oppi, jonka mukaan ihminen mietiskelyn ja mystisten ja okkultististen kokemusten kautta voi saada tietoa jumaluudesta ja kosmoksesta. Nyk. teosofialla tarkoitetaan tav. saks.-ven. Helena Blavatskyn ja yhdysv. Henry Olcottin 1875 perustaman Teosofisen seuran oppia, jossa on vaikutteita mm. Intian uskonnoista. Teosofit katsovat edustavansa sitä totuutta, joka on kaikkien uskontojen takana. Jumaluus on persoonaton. Olevaisuus koostuu tasoista, joista alin on aineen taso. Karman lain alaisena ihminen kehittyy jälleensyntymien kautta, ja tavoitteena on perimmäisen ykseyden oivaltaminen. Suomen Teosofisen Seuran perusti 1907 Pekka Ervast, ja siihen kuuluu n. 500 jäsentä. Teosofisesta liikkeestä on saanut vaikutteita mm. Rudolf Steinerin kehittämä antroposofia ja Suomessa Pekka Ervastin 1920 perustama Ruusu-Risti-seura, joka perustuu teosofista seuraa selvemmin krist. ja suomalaiskansallisiin vaikutteisiin; siinä on lähes 1 000 jäsentä.
teosofia (< kreik.), oppi, jonka mukaan ihminen mietiskelyn ja mystisten ja okkultististen kokemusten kautta voi saada tietoa jumaluudesta ja kosmoksesta. Nyk. teosofialla tarkoitetaan tav. saks.-ven. Helena Blavatskyn ja yhdysv. Henry Olcottin 1875 perustaman Teosofisen seuran oppia, jossa on vaikutteita mm. Intian uskonnoista. Teosofit katsovat edustavansa sitä totuutta, joka on kaikkien uskontojen takana. Jumaluus on persoonaton. Olevaisuus koostuu tasoista, joista alin on aineen taso. Karman lain alaisena ihminen kehittyy jälleensyntymien kautta, ja tavoitteena on perimmäisen ykseyden oivaltaminen. Suomen Teosofisen Seuran perusti 1907 Pekka Ervast, ja siihen kuuluu n. 500 jäsentä. Teosofisesta liikkeestä on saanut vaikutteita mm. Rudolf Steinerin kehittämä antroposofia ja Suomessa Pekka Ervastin 1920 perustama Ruusu-Risti-seura, joka perustuu teosofista seuraa selvemmin krist. ja suomalaiskansallisiin vaikutteisiin; siinä on lähes 1 000 jäsentä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ANTTI KEMPPAISEN seurapuheet
Kirjoittanut: sanan rieska
Kun aamulla herään ja suunnistan postilaatikolle hakemaan päivän lehden, niin ulkona on oikea koiranilma. Tuulla meuruvaa ja sade piiskaa hetkessä märäksi.
On vielä hämärää. Siinä tulee mieleen, että tänäänhän on seurapäivä ja rauhanyhdistyksellä on ohjelmaa pitkin päivää iltamyöhäiselle asti.
Kunpa saisi olla vain sisällä lukemassa jotain mukavaa kirjaa ja kuunnella tuulen ulvomista nurkissa, kuin lähteä vyöräymään rauhanyhdistykselle, jossa on tungosta ja istumapaikoista ajoittain pulaa.
Mutta pakkohan sinne on mennä, kun on tavaksi tullut ja niin tälläkin kertaa.
Sisälle tullessa kuuluu heti saarnaajan nuotilleen kulkeva ankara puhe, joka saa mielen apeaksi. Naulakot on niin tupattu täyteen, että on viisainta asettaa päällystakki naulakon päälle mytyksi, ettei käy niinku joskus on käynyt, että takkisa on löytänyt polettuna naulakon alta.
Vapaata istumapaikaa ei löydy kuin ihan edestä, mutta sinne en mene, koska etupenkki on ahdistava paikka istua. Pälyilen eteisessä, kunnes puhe loppuu ja uusi alkaa. Väliajan virrenveisuun aikana poistuu nuorisoa sen verran, että uusien tulijoiden on helppo löytää istumapaikka.
Kuuluttaja sanoo:... virren jälkeen palvelee veljemme ANTTI KEMPPAINEN Tyrnävältä.
Kohta puhujanpönttöön astelee vast´ikään 60 vuotta täyttänyt tuiman näköinen mies, jota en muista kuulleeni aikaisemmin, mutta silti hänen nimensä kuulostaa tutulta.
Pian selviää vieruskaverilta, että puhuja on lähtöisin Suomussalmen pitäjästä ja että tunnen hänen sisaruksiaan.
Heti alettuaan puhumaan hänen olemuksensa ja puhetyylinsä herättää kiinnostukseni.
Tällä kertaa minua ei nukuta, vaan kuuntelen herkällä korvalla. Mitä pidemmälle puhe etenee, sitä kiinnostavampaa se on.
Antin puhe on kansanomaista ja äänensävy on kokonaan toista, mitä muolla vl-saarnaajilla tuppaa olemaan. Antin puhe on rauhallista, ei kiihkomielistä, eikä itkunsekaista.
Välillä ajattelen, että vastaakohan tämä puhe tosikkomielisten henkeen ollenkaan.
Puheen sävy muistuttaa ennemminkin yliopiston professorin luentoa tai vapaakirkon sananjulistajaa, kuin lestadiolaista saarnaa.
Antilla on sana hallussa. Hänen puheensa ei ole takeltelevaa. Hän ei sorru samojen asioiden ja fraasien toisteluun, niinkuin monilla puhujilla on johtuen varmaan siitä, että kun ei ole oikein mistä puhua, niin puhe kääntyy vain samojen liturgioiden toisteluun, mihin kuulija väsyy ja alkaa nukkumaan.
Puhujalla on koko ajan suupielet naurun virneessä, mikä ei ole ollenkaan huono asia, vaan
kun seuraan seurapenkissä istuvain ilmeitä, naurun vire on tarttunut lähes jokaiseen.
Itsellänikin vetää suuta hymyyn ja ajattelen, että tässäpä vasta hyvä puhuja, tällaista puhujaa on mukava kuunnella.
Puhujan sanoma vastaa henkeeni, sillä sehän pitää minua koko ajan hereillä ja kuuntelen tarkasti.
Antti selittää sanaa niin ymmärrettävästi, ettei minulle jää mitään epäselväksi tai että tarvis alkaa itse spekuloimaan puheen sisältöä.
En tiedä, mitä Antti tekee maallisena työnään, mutta Tyrnävän uskovat varmaan tietää.
Antti ehtii kertoa monenlaista tarinaa elämänsä varreltaan ja ottaa esimerkkejä käytännön elämästä. Antti kertoo saaneensa parannuksen armon v. 1968 kotikylässään kauniina kesäisenä päivänä. Vuonna 1967 Antti kertoo kihlautuneensa, siis vain 20 vuotiaana.
Antilla on kolme sisarta, eikä yhtään veljeä.
Yksi hänen sisaristaan kirjoittelee täällä keskustelupalstalla vaikituisesti.
Parannuksen armon saamisesta Antti kertoo lisää. Hänen Oskari pappansa oli myös tullut uskoon ja lähtenyt käännyttämään myös naapurin Hilma emäntää.
Milloinkahan Antti on asetettu puhujan tehtävään, olis mukava tietää. Ihmettelemme Antin puhetyyliä penkissä, että eikö hänelle ole annettu huomautusta tavanomaisesta saarnatyylistä poikkeamiselle. Olen aina luullut, että lestadiolaisella puhujalla täytyy olla tietty puhetyyli, jotta voisi kelvata puhujaksi.
Näin ei kuitenkaan näytä olevan, kun ANTTI KEMPPAISTA kuuntelee.
Antti osaa ottaa kuulijansa. Hän puhuu ja viittilöi kädellään koko ajan. Silmälasinsa hän ottaa silmiltään vähän väliä ja heiluttelee niitä kuulijoihin päin. Silmäillessään raamattua hän asettaa lasit taas päähän ja kun luo katseensa yleisöön, ottaa ne jälleen pois.
Antti ei voivottele, eikä sano olevansa huonosti onnistunut matkamies. Hän ei puheensa lopuksi pyydä seuraväeltä edes siunausta, niinkuin aikaisempi puhuja teki.
Mites on, saako puhujaa kehua, niinkuin minä tässä nyt teen, vaan miten pitää suhtautua erilaiseen puhujaan?
Koska Antin puhe oli niin mukavaa kuultavaa, käyn välillä kotona ja päätän tulla uudestaan kuuntelemaan Anttia.
Jos Anttia ei olisi ollut, en olisi innostunut lähtemään seuroihin kahta kertaa saman päivän aikana.
Kova tuuli jatkuu ulkona ja kun astun rauhanyhistyksen ovesta ulos, tempaa tuuli lätsän päästäni. Yhtä köpelösti kävi sille tupakoitsijalle, jonka askin tuuli vei käsistä.
Anna mennä vaan, huusin miehelle!
Kukaan ei tiedä, kuinka pitkään Eeva ja Aatami ehtivät olla paratiisissa ennen syntiinlankeemusta.
Jos miehelle luotiin nainen Eeva kaveriksi sinne paratiisiin, niin mitä varten nainen, eikä samaa sukupuolta olevaa miestä.
Ja olisko he vain kahdestaan saaneet elää paratiisissa halki ikuisuuksien ilman, että heille olisi koskaan syntynyt lapsia.
Kyllä tämä on sitten mieletöntä. Rakastelivatko nainen ja mies paratiisissa, vai mistä he olivat onnellisia. Eikö heillä kenties ollut lisääntymiskykyä ja vasta syntiinlankeemuksen jälkeen heille Jumala teki lisävarusteena lisääntymiskyvyn, naiselle munasarjat ja miehelle siittiötuotannon.
Ja oliko eläimet kanssa samanlaisia lisääntymiskyvyttömiä ennen syntiinlankeemusta.
Aika kinkkisiä kysymyksiä.
Eivätkö Aatami ja Eeva olisi vanhentuneet koskaan paratiisissa, vaan ainako he olisivat pysyneet nuorina ja nätteinä, niinkuin taiteilijat heidät kuvaavat.
Oletteko koskaan ajatelleet, millaista olisi synnitön elämä.
Kuvitellaanpa, että Aatami siellä paratiisiissa olisi kiivennyt jollekkin korkealle vuorelle ja vahingossa pudonnut kalliolta alas rotkoon.
Eikö hän olisi voinut satuttaa mitenkään itseään ja olisiko painovoimaa siellä ollutkaan.
Olisiko hän vain leijaillut tyynesti alas.
Eikö he olisi kehittyneet koskaan ja alkaneet rakentaa taloja ja autoja.
Mihin heidän saasteensa ja jätteensä joutuivat.
Koska paratiisissa oli myös petoeläimiä,ns. lihansyöjiä, miten he pärjäsi, sillä monet eläinlajit eivät voi syödä kasveja, vaan liha, jonka saavat tappamalla muita eläimiä.
Ja linnut, pitihän niidenkin syödä paratiisin matoja.
Mutta palataanpa siihen lisääntymiseen.
Ilmeisesti Aatami ja Eeva rakastelivat, mutta heille ei silti syntynyt lapsia, kuin vasta syntiinlankeemuksen jälkeen Jumalan luodessa heille lisääntymiskyvyn ja sanoipa vielä, että kivulla sinun pitää synnyttää lapsia.
Sen ymmärtää hyvin, että kun maapallolla oli vain kaksi ihmistä, Jumalan täytyi sanoa, että lisääntykää ja täyttäkää maa, mutta siinä hötäkässä Jumala ei hoksannut tarkentaa, ettei sitä nyt tarvitse ihmisiä joka neliömetrillä olla.
Ja nyt sitten lestadiolaisuudessa väitetään kiven kovaa, että Jumala tarkoitti tällä sanonnallaan sitä, jotta se kans pitää lisääntyä ja urakoida niin paljon kuin kerkiää.
Ja kun vielä sanotaan, että Jumala on sodat siunannut maailmaan sitä varten, jotta ihmismäärä ei liikaa paisuisi. Jumalan sanotaan myös siunaavan kulkutaudit, maanjäristykset, rutot, nälänhädät, vedenpaisumukset ja vaikka minkänäköiset luonnonmullistukset vain sitä varten, että ihmiskunta ei liikaa paisuisi.
Kun ihmisiä tulee liikaa, myös pahuus ja kaikkinaiset ongelmat lisääntyvät.
Näin lestadiolaisuudessa opetetaan, että Jumala antaa lapsia ja Jumala ottaa, vaikkapa liikenneonnettomuuden kautta.
Jo Nooan aikana Jumalan piti puuttua ihmismäärään ja tuhota rupusakki pois vedenpaisumuksella.
Jatkuvasti läpi historian Jumala järjestää kaikenlaisia luonnonmullistuksia ja varsinkin sotia, jotta liikaväestö karsiintuisi pois.
Mutta tämä ei näytä riittävän, sillä ihmismäärä senkun jatkaa lisääntymiswtään.
Jumalakin alkaa olla voimaton rajoittaa ihmismäärää.
Autetaan me itse itseämme ja rajoitetaan ihmismäärää, se on Jumalankin tahto, ei tolkuton lisääntyminen. Uskokaa tämä huviksenne.
Mielipiteeni tanssista ja häistä
Aikoinani, ollessani maailmassa, ulkona Jumalan valtakunnasta, harrastin paljon tanssimista ja se oli mukavaa. Olin silloin vielä naimaton ja kumppanin etsiminen kovassa hakusessa.
Tanssi oli todella hyvää liikuntaa, ei päässyt ylimääräisiä kiloja karttumaan.
Ravintolatansseissa en käynyt, vaan ns. parempien piirien ja kesäisin lavatansseissa.
Nyt en ole voinut käydä enää pariinkymmeneen vuoteen, johtuen tietysti, siitä, että kuljen uskovaisten kirjoissa.
Mutta kaipuuta silti olisi.
Puoliso ei ole suostunut edes oman pirtin lattialla pyörähtelyyn vaikkapa jouluisen tonttumusiikin tahdissa.
Silloin, kun lapset oli pieniä, pyörittiin piiriä ja hypittiin NISSE-polkan tahtiin.
Sekin loppui lyhyeen, kun tosikko puoliso suhtautui torjuvasti.
Sekin harmi piti niellä, vaikka kyse oli kaikkea muuta kuin syntisestä menosta.
Kun olen ollut yksin kotona, olen joskus harrastanut liikuntaa panemalla grammarin soimaan ja tanssahdellut kaarmistuoli parinani pirtin lattialla.
Kolmen vartin pyörähtelyn jälkeen on hiki irronnut, mikä vastaisi kymmenen kilometrin kävelylenkkiä.
Liikuntaa ei lestadiolaisuudessa tanssin muodossa hyväksytä vähimmässäkään määrin ja se on kyllä iso harmi.
Hurjassa nuoruudessani kävin kerran Mormoonikirkon piirin pyöriäisissä, jonne minut kutsui eräs työpaikallani vaikuttanut mormoniuskova.
No, oliko mukavaa, kysyi mormotyökaveri seuraavana työpäivänä, mitä pidit tanssiaisistamme?
Hyvät oli tanssit ja liikuttavaa oli, kun pidettiin sitten hartaustilaisuus tanssin rytkeiden jälkeen.
Niin, ja olihan hyvännäköisiä tyttöjäkin!
Mutta muista, ettei ne tytöt välitä sinusta, ennenkuin liityt seurakuntaan.
En minä koskaan liittynyt, mutta tanssiminen kirkossa oli kyllä erikoinen kokemus.
Itse muuttaisin uskontojen menoa kyllä radikaalisti, mutta eihän sitä voi.
Seuroissa käymisessä joutuu istumaan liian paljon, itse asiassa ainaista istumista ja kuuntelemista.
Hiukan virikettä tuo joulu, itsenäisyys ja kevät juhlat äitienpäivineen. Silloin rauhanyhdistyksen etuosa muuttuu näyttämöksi, jossa esitetään hauskaa ohjelmaa leikkeineen ja lauluineen.
Mutta kouluissa eivät lapset saa osallistua näytöksiin, joissa kalskahtaa nimi nukketeatteri.
Kaikki, mikä on teatteria, on syntiä.
Minua surettaa omat lapset. He ovat joutuneet kieltäytymään monista näytöksistä, joita kouluilla on esitetty.
Sitten nämä lestadiolaislapset ovat saaneet tyytyä luokassa istumisiin, joissa heidän on pitänyt jotain koulutehtäviä tehdä, kun taas muut ovat saaneet nauraa ja iloita elokuvista tai näytelmistä.
Omana kouluaikanani ei ollut tälläistä, vaan kun kouluihin tuli elokuvien näyttäjä, kaikki mentiin katsomaan ja kyllä se oli sitten mahtavaa.
Kylillä kierteli elokuvien näyttäjiä taloissa. Ne olivat maksullisia. Niissä ei uskovaiset tietenkään käyneet.
Aivan naapuritalossakin oli silloin elokuvia ja naapurin emäntä kävi päivällä sanomassa, että tulkaa nyt hyvät naapurit kerrankin katsomaan, pääsette ilman maksua.
Vanhempani eivät haksahaneet kertaakaan koukkuun.
Kun illala vyöryi kyylän väkeä elokuviin, puhelivat vanhempani, että siellä on helvetin ovet avoinna.
Sitten näistä uskovaisten häistä:
- ne ovat enemmän tai vähemmän menneet yksitotisemmiksi.
Olen alkanut jo kyllästyä häihin, koska niissä on "taso" laskenut jyrkästi.
Ennen notkuivat pöydät herkuista, mutta nyt ollaan menty pihimpään suuntaan.
Ruoka on yksinkertaista arkiruokaa ja pötyä ei pöydissä ole entiseen malliin.
Vanhemmat ei enää laita yhtä komeita häitä kuin ennen. Myös ohjelmapuoli ja häärituaalit ovat muuttuneet lähes toisenlaisiksi.
Ainoa perinne, mikä ei ole muuttunut, on tupakointi. Edelleen, jos on kysymyksessä tupakoiva morsiuspari tai toinen, tai vanhemmat, sikarisauhuttelu pihalla jatkuu.
Itse en ota vastaan tarjottua sikaria, koska siitä lähtee sellainen kissanpaskan maku suuhun, joka kestää kolme päivää.
Häissä on seurapuhe, joissa puheen pitäjä muistuttaa, että lapset ovat Herran lahjoja ja niitä ei saa estää. Omissakin häissäni oli paljon sellaista, mitä ei olisi ulkopuolisen tarvinnut sanoa, ikäänkuin emme itse tajuaisi oman elämämme päälle mitään.
Huvittavinta oli häälahjaksi saatu valtavan iso kattila, isoin mitä kaupasta löytää ja saatesanoiksi oli pantu: "Ja muutaman vuoden kuluttua perheenne aamupuurolla", viitasi siihen, että meille toivotetaan isoa perhettä, jolloin iso puurokattila on oikein osuva häälahja.
Ja musiikkipuolen tietysti pitää olla siionin laulun ja virsikirjan tuotantoa.
Kerran poikani esitti maailmallisen musiikkikappaleen pianolla ja se herätti pahennusta. Sen jälkeen ei poika ole halunnut soittaa missään mitään.
Ei edes piirileikkejä uskovaisten häissä ole enää, niinkuin ennen oli, vaan jäykkää istumista seurapenkin tapaan.
Sisareni häissä oli joskus 1970 luvulla piirileikkiä. Piirileikin vetäjä ei tosin ollut uksovainen, mutta osaisi opettajana vetää porukan mukaan. Kyllä siinä naurua piisasi, kun uskovaiset ja epäuskoiset pyöri piiriä pirtin lattialla laulun tahdissa... on neidolla puna paula, kun piirihin käy, käs vartensa kultansa solmii hän, sen, käsi vartensa kultansa solmii hän näin... jne.
Moppi kävi täällä poistelemassa
Kirjoitin tänne aamulla otsikolla: Olisko tässä perää ja nyt on kyllä Moppi ollut asialla, sillä jos se olisi ollut Eniro, se olisi poistanut koko tämän avauksen.
Sinä olet selvästi joutunut ajojahdin kohteeksi ja koska nyt ei ole kirjoituksessasi mitään valonarkaa asiaa, se on saanut jäädä, mutta sinulle tulleisiin kommentteihin on kyllä kajottu, eikä ihmekkään, sillä esitin oletuksen, että Enirolle maksetaan jonkun toimesta siitä, että se poistelee kiusalliset kirjoitukset.
Joku SRK.ssa tai yksittäinen tosikko vl.lukee ja raportoi ylläpitoon, joka sitten lahjottuna poistelee, kun mainostuloja ei muuten tule tarpeeksi.