Osaako kukaan kertoa minulle miten voin auttaa/olla/tehdä ystävälleni, joka kärsii vakavasta masennuksesta? Minulle on vasta hiljattain selvinnyt kuinka vakavasta masennuksesta oikeasti on kyse ja kuinka kauas lapsuuteen tämä masennus liittyy. Ystäväni on yrittänyt ensimmäistä kertaa kunnolla itsemurhaa tullessaan teini-ikään ja nyt kahdenkymmenen vuoden ikään saavuttaessa hän on juuri yrittänyt hukuttaa itsensä. Hän on ulospäin todella herttainen ja iloinen henkilö, joten aniharva tietää hänen ongelmastaan ja siksi olen vielä huolestuneempi hänestä, koska moni muu lisäkseni ei todellakaan tiedä tästä. Hän on nyt vihdoin viime keväänä mennyt psykoloogille juttelemaan ja syö masennuslääkkeitä. Hän ei voi olla paria tuntiakaan yksin, sillä silloin hänelle tulee kauhun tunne, alkaa vihaamaan itseänsä ja itkemään hysteerisesti.
Onko siis mitään, mitä voin tehdä hänelle, auttaa häntä, tai ihan mitä vain, sillä olen todella huolissani hänestä ja minä kärsin kun hän kärsii (sitä en tietysti näytä hänelle)! Yritän tietenkin olla hänen tukenaan kun hän sitä tarvitsee ja olen sanonutkin hänelle, että minulle saa soittaa ihan milloin tahansa! Mutta miten muuten tälläiseen asiaan kuuluisi suhtautua ja olla? Olenko vain kuuntelevana olkapäänä ja tavallisena juttukaverina? Auttakaa kiltti joku, asia on minulle todella tärkeä! Kiitos!!
Onko siis mitään, mitä voin tehdä hänelle, auttaa häntä, tai ihan mitä vain, sillä olen todella huolissani hänestä ja minä kärsin kun hän kärsii (sitä en tietysti näytä hänelle)! Yritän tietenkin olla hänen tukenaan kun hän sitä tarvitsee ja olen sanonutkin hänelle, että minulle saa soittaa ihan milloin tahansa! Mutta miten muuten tälläiseen asiaan kuuluisi suhtautua ja olla? Olenko vain kuuntelevana olkapäänä ja tavallisena juttukaverina? Auttakaa kiltti joku, asia on minulle todella tärkeä! Kiitos!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itse kärsinyt aika samanlaisesta oireilusta, ilman itsemurhayrityksiä tosin. Sekin oli todella lähellä keväällä.
Musta tuo että olet kaverin tukena ja hän tietää että voi luottaa sinuun ja apuusi on oikeen hyvä. Ja se on tuossa tilanteessa tosi tärkeää. Jos hän kärsii noin pahasti yksinolosta (tuttua minulle) niin pidä häneen säännöllisesti yhteyttä, viesteillä, puheluilla jne. Se auttaa siihen, ettei koe oloaan hylätyksi.
Jos hänellä ei vielä ole kunnon psykiatria niin siitä voisit puhua hänelle. Tuossa tilanteessa kunnon asiantuntija on parempi apu kuin yleislääkäri.
Hienoa että jaksat... mun kaikki ystävät eivät jaksaneet.
Esimerkiksi >
Saattamalla hänet jonkun harrastuksen pariin > josta hän voisi olla kiinnostunut > selviäisikö se yhteisten keskustelujen lomassa ?
Viemällä johonkin elokuviin, matkalle, luontoon ym. ym. hyvää harrastusta > siinä matkojen aikana selviää asiat paljon paremmin kuin kotiolissa ?
Mutta ennen kaikkea jokainen masentunut on itsensaä paras lääkäri ? > kaikki lähtee hänen omasta tahdostaan > mitään ei saa tuputtaa eikä määräillä.?
Jos määräämällä lähtee eteenpäin, läheisriippuvuus vain kasvaa> masentunut lopettaa
itse päättämästä asioistaan ja odottaa että muut päättävät minun puolestani ?
http://www.mielenterveysseura.fi/toiminta_paikalliset.asp?main=Paikalliset seurat&alue=Länsi-Suomi&tyyppi=Mielenterveysseura
Ps. olisiko psykoterapia kaikkein paras tässä tilanteessa > voisitko ottaa selvää ?
Jos ei pysty olemaan yksin edes paria tuntia, on mentävä baariin josta löytää kyllä lohduttajia (katoavat kyllä aamulla). Eikös se ole yleinen tapa? baarista voi aina raahata seuraa kotiinsa, jos ei yksin uskalla olla. Klassinen läheisriippuvuustapaus. Ei muutaku baariin!
Tarjoat siis toista riippuvuutta tilalle ja vielä yhdenyönjuttujen tuomia itsesyytöksiä ja itseinhoa, jo olevan ongelman lisäksi ja erittäin todennäköisesti kehittyvää alkoholismia?
Mahdatko itsekään olla ihan terve? No, se riippuu tietysti siitä, laskeeko itsensä "terveeksi", vaikka pää olisi täynnä erästä keltaista nestettä...
Ole ystävällesi se lämmin syli jota halata, anna läheisyyttä. Turvapaikka. Pyysin eilen parhaalta ystävältäni anteeksi kun olin hölmöillyt baarissa viikko sitten kun nuo lääkkeet ja alkoholi eivät oikein sovi yhteen. Siinä oli hyvä olla, turvallista. Eikä minun tarvinnut olla mitään muuta kuin oma rikkinäinen itseni.
Toinen mitä joskus tarvitsen on korvat jotka kuuntelevat ja mieli joka ei tuomitse tai anna ohjeita. Sanoja jotka kannustavat ja auttavat eteenpäin...
***
Särkyneille on puhuttava hiljaa ja sanoin, jotka eivät lyö, kuin tuuli, joka vaalii viljaa, kuin lempeä ja lämmin yö.
Särkyneitä on kuunneltava hiljaa, ei mielin jyrkin, ankarin, vaan katsein vastaanottavaisin ja kasvoin herkin, avoimin.
Särkyneille on olemassa suoja, sen hoivaan heikot kannetaan. Jo vierellä on avun tuoja, Hän murtui vuoksi kaiken maan.
Särkyneille soi Jumalamme tuuli, niin hellin herkin sävelin.Hän kaikki huokaukset kuuli. Hän hoitaa käsin siunaavin.
-Anna-Mari Kaskinen-
Kiitos asiallisten kommenttien lähettäjille! Soitin tässä pari päivää sitten vielä kriisipuhelimeen, sillä ystäväni on alkanut nyt viiltelemään itseään ja alkoholin kulutus on valtava. Sain sieltä pari neuvoa ja aion auttaa ystävääni esim. ainakin aluksi käymällä hänen kanssaan yhdessä juttelemassa ammattilaiselle jos hän niin haluaa.
Paljon voimia teille kaikille muillekkin!! :)