Hei. Tiedän sairautena epilepsiasta mutta tää toinen puoli: Töissä pärjääminen mietityttää, eli siis naapurillani on epilepsia ja hyvässä kunnossa on, elää ihan normaalista ja käy viihteillä niin kuin muutkin ja näissä tilanteissa ei anna epilepsian tulla esteeksi, ja ihan hyvähän se onkin, mutta sitten kun puhutaan toimeentuloista yms näistä, hän ilmoittaa ettei epilepsiaa sairastavat voi töissä olla! Rupesin miettimään kun en tunne kun tämän yhden kannan niin kertokaas nyt että käyttekö töissä? Anteeksi jos loukkaan kysymykselläni, joka on "suora" mutta oikeesti jäin miettimään pitääkö hänen väittämä sitten paikkaansa? Kiitos jos muutaman kommentin vastaatte ja vähän suurpiirtein jos töissä olevia on, minkämoista työtä teette? (Haluan vain tietää , en loukata ketään.) Syyn minkä takia tän ehkä laitoin, on hänen vetoomuksensa elää "sohvaperunan" elämää ja kykyä saada naapurit passaamaan häntä. Joka ei näin pitämmän päälle ole kivaa.
Callup
Tietämätön!!
442801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Virkeä työeläkeläinen.
En ihmettelekään että naapurit katsoo kateellisena.
Yöllä tulee kohtaukset ja päivällä
fressinä pihalla ja naapurien kiusana :))
joten eipä ihme moinen kysymys.
Sairaus on silti ja se ei ole välttäättä ainut
sairaus, naapureille ei tarvitse olla tietotoimisto
ja kertoa omia juttujaan, eli pohtikoon rauhassa.
Toimeentulo:
Minulle tämä tilanne on hyvä, teen myös jonkin verrankin töitä, nimittäin on olemassa tuloraja
kunhan ei vaan sitä ylitä niin ei kosketa myöskään eläkeprosenttiin.
Eli ansioni on paremmat kuin aiemmin ansiotyössä.
Jos kohtauksia tulisi päivällä, olisin kaikista töistäni pois ja lisäksi masentunut varmaan ja köyhä.
kuinka pärjään taloudellisesti, jos käy huonosti.
Mulla epi on sekundaarinen yhden muun jutun vuoksi.
Olen töissä jossa maksetaan aika hyvin, mutta jos joudunkin pitkälle sairaslomalle ja ehkä sairaseläkkeelle, niin osaako joku antaa esimerkkilaskelman paljonko mulle jää käteen? Velkaa on vielä aika reilusti.
Kukaan sanoa kuinka hyvin pärjäät jos eläkkeellekin joudut
ehkä kelalla suuntaa voivat laskea eläkkeen määrästä tässä vaiheessa.Myöskään et kertonut sinun realisoitavissa olevaa varallisuutta tuloja ym.Työeläkettähän maksetaan töissä olleelle sairaseläkkeelle joutuneelle.
antavaa laskelmaa voit tehdä Kelan nettisivuilla, siellä on laskuri ns. perustapauksille, ainakin siis sairauslomatapauksille. Ehkä siellä oli jotain muutakin vaihtoehtoja. Olen itse sitä pyöritellyt kun asia on ahdistanut silloin tällöin. Itse kun en ole virallisessa työsuhteessa vaikka olenkin vuosia käynyt normaalisti töissä (yliopistomaailman kiemuroita) tilanne olisi katastrofaalinen, siksi on pakko pysyä työkykyisenä vaikka mikä olisi.
Velkaa on täälläkin niin paljon, että pyörryttää...
Kuka luulet olevasi?
Että kehtaat täällä episivulla lakaa kysymään toisen omaisuudestsa. Sillä ei ole mitään merkitystä. Eläke tulee työtulojen perusteella ja jos ihminen ei ole ollut töissä tulee eläke muiden perusteella. Kuntoutustukieläke on toimeentulotukea. Rakkaassa Suomen maassamme, ei sentään ihmisiä siten laiteta eriarvoiseen asemaan, että valalliset omaisuudet pitäisi hävittää ja ihminen jätettäisiin puille paljaille.
ymmärtää hiukan väärin? Henkilöhän kysyi kuinkahan pärjäisi ko. tilanteessa, mielestäni on ihan luontevaa ajatella silloin että tiukan paikan tullen saattaisi myydä jotain omaisuutta (siis sellaista "ylimääräistä", vaikkapa jotain perittyä). Itse ainakin tekisin niin, jos siihen mahdollisuus olisi sen sijaan että kituuttelisin parin sadan kuukausituloilla.
Lisäksi nimim. Sopeutukaa on palstan säännöllinen kirjoittelija, joka myös itse sairastaa epilepsiaa. Kuten minäkin.
Tottakai olet eriarvoisessa asemassa jos sinulla on esim kiinteistö osake talletuksia jne verrattuna siihen kuin kituuttaa vain 500e tuloilla.Kyllä rakkaassa maassamme laitetaan ihmiset varallisuuden mukaan eriarvoiseen asemaan esim.tukia haettaessa.Minulla itsellä mm asuntoosake sen voin tarvittaessa myydä, sillä rahalla pärjäisin jo loppuikäni kohtuullisen hyvin.
eli paljonko Kela maksaa sairauspäivärahaa ja mahdollista eläkettä, jos sellaiselle joudun? Suuntaa antava arviokin kiinnostaisi. En viitsi työllistää Kelan väkeä, kun siihen ei ainakaan vielä ole tarvetta. Kelan sivuilta en oiken saanut vastausta. Eli mikä on arvionne, jos työtuloni on n. 50 000 euroa vuodessa? Varallisuutta on yhtä paljon kuin velkaakin. Ei kai varallisuus vaikuta, vai?
aika täsmällisen laskeman soittamalla julkisen/valtion/yksityisen puolen eläkelaitoksiin (niissä kaikissa kun olen ollut töissä).
Ei tietenkään kukaan ulkopuolinen osaa sanoa mitä tulisit saamaan, siis jos tilanne siihen menee. Mutta todellakin, itse soitin läpi kaikki nuo yllä mainitsemani instanssit ja selvitin tulevaisuuteni näkymät työkyvyttömyyseläkkeen (kuntoutustuen) varalta.
Eläkkeestä en tiedä, mutta sairauspäivärahan voi mielestäni laskea alla olevasta linkistä. Sivun lopusta löytyy se linkki laskuriin, jonne voi syöttää omat tulonsa ja muut tiedot ennen laskentaa. Mutta ehkä olit tämän jo löytänyt.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/280302122630EH?openDocument
Hmm..itseasiassa linkki ei toimikaan noin suoraan. Klikkaa sieltä vasemmasta laidasta "laajenna", jolloin näkyviin tulee "sairauspäivärahan määrä" ja silloin se laskuri on siellä alhaalla.
http://www.tyoelake.fi/Page.aspx?Section=39062
http://www.tyoelake.fi/sitemap.aspx?Section=39160
http://prosentti.vero.fi/veropros_tietojen_syotto2007.asp
Jos voit niin tee jotain osa-aika töitä niin kartutat
eläkettäsi mukavasti, jos jäät työeläkkeelle.
Osa-aika töihin on paikkoja auki ja eläke prosenttisi ei muutu kunhan et tee valtavasti töitä.
Pääset lähes samaan tulotasoon tällä tavoin.
Osa-aika työt on tuplaantunut helsingissä ja
jopa halutumpia kuin kokopäivätyöt
tietyissä ikäryhmissä nuoretopiskelijat, keski-ikä, eri elämäntilanteet.(tänään uutisoitua)
Työkyvyttömyyseläkkeesi lasketaan tulojen mukaan ja siis kk on 50 000/12=n. 4 700 euroa kk? Oikeasti, jos tuollaista palkkaa saat, niin pitäs sun itse tietää, ellei työkyky ole mennyt aivan tosiaan.
Mutta siis oleellista on työssäolovuosien määrä ja palkka... eläkepalkka, joka voi olla muuta kuin tuo 50 0000 vuodessa, koska olet varmasti aiemmin tienannut vähemmän.
Yksityisellä karttuma aina 1,5 prosentti vuodessa ja julkisella ennen jopa 2,5 vuodessa... kansanedustajilla aivan muuta. Jos olet nuori, niin tuleva aika muodostaa prosenteissa suuren osan ja se on julkisella puolella ollut 0,8. Sun tulisi ottaa Tellen ohjeiden mukaisesti yhteyttä eläkelaitoksiin, jotka vakuuttaneet paikat, joissa olet ollut töissä.
Yrittäjillä on se vika, että monesti heillä maksu ollut minimi ja silloin eläke on pieni. Käsittääkseni Kelalta et tuolla palkalla tulisi mitään saamaan, mutta enpä olisi ekaa kertaa väärässä... ja kannattaa Kelallekin soittaa ja vaivata niitä... kai ne ainakin yrittää auttaa. Itsekin äsken soitin ja ei ollut mitään apua, mutta yritystä riitti:D. Nyt juuri tuli puhelu ja taas hermostui virkailija kysymyksiini... en ihmettele, jos joku ei viitsi heitä häiritä, koska hän sanoi, että päätöksen tehneelle virkailijalle ei saa soittaa, koska heillä on oltava työrauha... oikeastihan tämä tarkoittaa, että asiakas ei siis voi puhua henkilön kanssa, joka asiasta tietäisi ja puhuu erihenkilöiden kanssa, jotka ei edes voi asiasta mitään tietää ja voivat vedota siihe.
Hyvä Kela, heitä voltti!
Itse olin epin toteamisen jälkeen 3 kk sairaslomalla työstäni. Masennuskin silloin iski aika rankasti. Nyt olen vk töissä ja vk vapaalla, ikäni onneksi antaa siihen mahdollisuuden. Työni on ihmisten parissa, varsin raskasta sellaista ja viikon jälkeen olen aina väsynyt. Mulle työ sopii. Mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Käsittääkseni masennus on epiläisillä aika tavallinen seuralainen ja helppo väsyminen varsinkin henkisessä ponnistelussa.
Itse käyn töissä epilepsiastani huolimatta. Minulla on kuitenkin aika hyvä tilanne epilepsiani suhteen. Saan kohtauksen vain noin kerran kuussa ja saan lieviä kohtauksia.
Jos epilepsia on vaikea, se voi estää töissä käynnin. Lisäksi vaikea tilanne voi aiheuttaa esim. masennusta, joka voi estää itsessään työn teon.
Suurin osa epilepsiaa sairastavista voi kuitenkin käydä töissä. Vuorotyön ja muutaman erillisen ammatin harjoittamisen epilepsia kuitenkin estää.
K.S
on ollut aikaisemminkin puhetta, vähän taaksepäin selaamalla pitäisi löytyä viestiketjuja samasta aiheesta.
Mutta siis, käyn töissä ja epi melkoisen hyvin hallinnassa, isoja kohtauksia vuoden sisään kolme. Olen tosin ollut lääkityksellä vasta reilut puoli vuotta, joten eihän sitä koskaan tiedä mihin suuntaan tilanne kehittyy. Olen tutkijana yliopistomaailmassa ja ihan ok on mennyt. Viimeinen kuukausi lääkenoston seurauksena on ollut paha, kauaa en näin väsyneenä jaksa mutta oletan tilanteen korjaantuvan.
Valtaosa ihmisestä tällä palstalla, joilla kohtaukset pysyvät kurissa, taitavat käydä töissä.
Eipä tuo epi työntekoa haittaa, jos kurissa pysyy. Lääkkeet ja säännölliset elämäntavat edesauttavat työkyvyn säilymistä. Paha on tosin mennä sanomaan kenenkään tilanteesta yhtään mitään, mutta jos päällisin puolin on OK, ja ihmisten ilmoilla muutenkin liikkuu, niin mikäs työn teon estää? Tietenkin voidaan ajatella, että pääseekö edes työhaastatteluun asti, jos samalla viivalla on terveitäkin työnhakijoita. Sairaus jättää monesti pätevyyden varjoonsa.
Itse olen työelämässä, teen epäsäännöllistä vuorotyötä. Päivystysvuorossa liikkeelle lähdetään kelloon katsomatta. Eipä ole edes mieleen tullut lopettaa kokonaan työntekoa epin takia. Mutta epini on hyvin kurinalaisen elämän tuloksena oireeton, lääkkeitä toki käytän.
Omaan sairauteen voi suhtautua niin monella tavalla, toiset sopeutuvat siihen osana elämää ja toiset nostavat sen elämän tärkeimmäksi asiaksi, jonka ympärillä kaikki pyörii.
kesät töissä silloinkin kun sain kohtauksia. Toimenkuvani on vaihdellut paljon. Mm olin uimaohjaajani sekä urheiluohjaajana yhden kesän tuolloin minua ei oltu vielä leikattu ja näin ollen sain kohtaukisa kuukausittain. Kohtaukset eivät haitanneet mitenkään. Epilepsia ei ole ollut minulle mitenkään este työtekemiseen eikä opiskeluunkaan jota toisinaan verrataan työtekemiseen.
Oikeastaan nyt nopeasti tulee vain mieleeni joitakin poikkeuksia mitkä estäisi epileptikolla työnteon. Mm sellainen epilepsia joka on edennyt niin pahaksi että on tullut työkyvyttömäksi. Tietyt alat ei sovi epileptikoille.
suurin osa epileptikoista käy töissä, moni erittäin vaikeaakin epilepsiaa sairastava. Toisaalta joillakin kohtauskynnys on alentunut niin, että stressi, kiire ja työelämän vaatimukset muutoinkin saavat aikaan kohtauksen. Muuten, niin kuin naapurisi, voi elää ihan normaalisti.
Itse olen kuntoutustuella, töihin en pystyisi, kun 3 pv/vko menee sängyn pohjalla ja loput päivät "virkoamiseen". Kuitenkin toivon "päätyväni" työkykyyn! Pelottaa kylläkin, että kuka minut enää huolisi :(
Minä työeläkeläisenä kartutan 1,5% vanhuuseläkettäni tekemällä työtä.
Työnteko, mikäli vaan pystyy siihen on siis hyödyllistä.
Kysyt ja hämmästelet hyväkuntoista epileptikko naapuriasi?
Hän bilettää ja on hyvässä kunnossa ja vaikka mitä.
Linkki selittää paljon epistä ja ammateista.
Epilepsia on liitännäis oireineen ja muineen
lääkevaihdos aikoina aina hämmentävä eikä ole henkisesti ollenkaan helppo juttu. Kaikille ei lääkevaihtoja tarvitse tehdä jos lähtee menemään heti hyvin.
Naapurisikin voi olla vaikeahoitoinen ja saada paljon kohtauksia mutta olla sinun silmissäsi hämmästyttävän fressissä kunnossa päivällä ja yöllä aivan pölhökustaa ja ei ehkä pysty ja jaksa hoitaa vaimoaankaan enää kun on niin huumattu lääkkeistä.
Ei kannata olla kateellinen ja ihmetellä.
Tässä tässä sinulle faktaa.
http://www.epilepsia.fi/index.phtml?menu_id=161&lang=1
Kiitos vastauksista! Muutamalle varmaan jäi kuva että voisin karehtia, mutta en todellakaan vaan ihan sillä kun ite sairastin aivoverenvuoron plus paljon muuta jotka jättivät ikuiset rajat pärjäämiseen töissä. Kyllästyin vain olemaan kotona niin lähdin lyhennetylle osa-aika eläkkeelle ja naapuri vain vetosi niin ankarasti epin olevan esteenä. Kohtaukset hänellä on lääkityksenkin ansioista kurissa ja olemme kuitenkin melkein "bestis" kamuja ja siksi halusin vain tietää!! Juttelemme yleensä kaikesta.. Mutta kiitos kaikille ja oli kiva lukee ja huomata että oma asennoituinen se paras on=) Hyvää syksyä kaille vastanneille!!
Varmaan rakkain ystäväni sai kolme aivoverenvuotoa ja eihän hän pysty enää kommunikoimaan täysin. Joskus tuntuu, että hän myös keksii asioita ja valehtelee sen takia. Kamala kohtalo... onneksi selvisit hengissä!
*Nyt hävettää ja pyydän anteeksi*.
Heti raivostutti, kun kirjoitit sanan väärin:). Lisäksi aiheesi on todellakin aika ihmeellinen. Jos et halua auttaa häntä ja et varmaan autakaa, kun hän on mielestäsi sohvaperuna, niin älä auta. Ei sinun ole pakko auttaa naapuria! Helsingissä sellainen ei tulisi mieleenkään.
Itse en ole töissä, mutta opiskelen, mutta se käy kyllä työstä. Menisin töihin, mutta parit sadat haastattelut tössäävät armeijan käymiseen ja ainoa vaihtoehto on kyllä oma yritys, kun valmistuu ylemmästä. Tosin itselläni tilanne, että lääkäri sanoi, että pakko jäädä sairaseläkkeelle ja en hyväksynyt sitä ja tuli välirikko.
Eli en ole siis mielestäni sohvaperuna, vaikka en oikeastaan mitään teekään. Viina on itsellekin se aine, joka saa minut terveeksi ja en tiedä, että miksi niin on, mutta valitettavasti se poistaa lääkkeiden väsyttävän vaikutuksen. Tosin krapula on todellakin sitten paripäiväinen ja jos en lopeta tällaista ryyppäämistä, niin maksa pamahtaa varmasti, mutta siitähän olisi lähinnä hyötyä kaikille.
En oikein tajua, että miten sanot naapuriasi sohvaperunaksi, et varmaan tunne häntä niin hyvin. Itse et osaa edes otsikko-sanaa kirjoittaa oikein, joten aika vaikea arvostaa tuollaista. Sama kuin kirjoittaisit enään... ok. Tyhmyys ei ole synti, mutta alkaa se ottamaan päähän.
*Tyhmä kysymys, se saisi jäädä vastaamatta*.
Äläpäs nyt sekoita oikeinkirjoitusta ja ihmisen "sanomaa". Veljeni on todella älykäs ihminen, mutta kirjoittaisi varmasti todella huonosti, aivovammainen onnettomuuden jäljiltä kun on. No jaa, tuo "enään" on kyllä rasittavaa...
Vaikka itse olen se mitä olen (siis en yhtikäs mitään), en kyllä arvostelisi ihmisiä (sinua kylläkin muistaakseni joskus olen; alkaa ottaa päähän, ei alkaa ottamaan;) kirjoitus-/kielioppivirheiden perusteella!
Peace people, peace ;)
Käsittääkseni aloittaja nimenomaan kysyi neuvoa/mielipidettä siitä, kuinka tällaiseen "sohvaperunaan" tulisi suhtautua. Samoin myös etsi lisätietoa epilepsiasta, omalla tavallaan.
Vaan kyrjöitus päikka jössa vaan kyrjoitellään ja joz ei ymmärzä niin sitten ei.
Taallä vaam juytellään asiaa kuitenkin.
Varmaan puhutaan suurunpiirteim öikein.
Täälä on aikamoinen vapaus pikku virheistÄ
TÄ? HUUKO
Enää ei olla lukiosa.
suritus Taavi ;)Täällä Heslingissä satelee...Ja Puligin kahvi maistuu hyvältä. Nyt pitäis maksaa muutama laku...
Justjooluetämäjaihmettele,eihänsillläoleväliäettämitenjataimitäkirjoittaa.hellpoahanhantaällaiistaonlukea
Kyl se karkkihylly ja laku on kyllä hyvää:).
karkkihyllyjä?? Ohhoh! No ilmankos ;)
Edeltävässä viestissäni olleet mesierkit olivat kaikki minua kiusallisesti seuraavia "väärinlöyntejä", käsin kirjoittaessani en vastaavia virheitä tee.
90-luvun alussa asiakas hermostui, kun sai aina lakun, oli niin tarkka oikeinkirjoituksesta. Kouluttajana ollessani puolestaan kutsuin maileissani meidän kaikkien tietämää kahvinvalmistajaa "Puligiksi", en saanut hyvää palautetta. Suritus on yhdeltä Hankenin proffalta siepattu lapsus ;) Heslinki on taas ihan oman juttuni, joudun tarkistamaan tekstini useaan kertaan, kun kirjoitan osoitettani.
t. Telle from Finald ;)
Oikeasti olet tajunnut tai lukenut asian, että kaikkia kirjaimia ei lueta muutenkaan ja teksti tajutaan. Mitäs niitä kirjoittamaan... vai sanoin syöväni karkkihylyt;)... siis HYLYT!
t. Merellisestä kakasta hyllyjen seasta;).
mitä sinä et tiedä...........
minä en ainakaan ole kertonut naapureille
tarkkaa elämänhistoriaa
eikä se välttämättä sulle kuulu jos että
ole parhaita ystäviä
olen itse ollut töissä koulunkäyntiavustajana
aika kauan paitsi nyt sairas lomalla
varmaan olette hyviäkin kavereita kun suostut
passaamaan häntä.
minäkin mietin aikoinani kun mulla oli hyvä
tilanne päällä kun eräs työkaveri sai
kohtauksen kotona ei kuitenkaan ikinä
töissä niin hän oli viikon sairaslomalla
että onko se normaalia kaitpa hänen
tilanteessa
työasioista on ns.kiellettyjä vuorotyöt,auto
(ei ole korttia)ja kun olen koulussa niin
poikien tekninen käsityö porat yms.
Ja miksi pitäisikään tietää. Vaikutti niin tyhmältä, että turhahan tuollaiselle yrittää edes selittää.
Ok, mä olen nyt vähän juoppohullu ja siksi ärsyttää vähän kaikki ilman viinaa, mutta oikeasti minusta koko aloitus oli huono, todella huono jo etenkin kirjoitusvirheen takia.
Miten selittää vaikeita asioita tyhmälle? Ei se kannata.
Asia jäi vaivaamaan mieltäni, mitä me todellisudessa tiedämme toisistamme. Vai tiedämmekö mitään?
Joskus opiskeluaikoina huvittelimme arvailemalla ihmisille elämäntarinoita. Katselimme ihmisiä kadulla ja sepitimme heille elämän. Kuka oli onneton perheenäiti ja kuka kasinotaloudessa kaiken menettänyt peluri. Tuskin osuimme oikeaan yhdessäkään tapauksessa ja elämähän on ihmeellisempää kuin arvaisi.
Eräs tuttavani, jonka olin kuvitellut tuntevani hyvinkin, kertoi sairastavansa MS-tautia. Ällistyin, koska olin aina kuvitellut hänen elävän pumpulisessa lintukodossa vailla huolia ja murheita. Samaan syssyyn tuli ilmi aviokriisit ja taloudelliset huolet.
Totesin, ettei kenenkään elämä oikeasti ole kadehtimisen arvoista. Omasta elämästä taitaa sittenkin selvitä helpoimmalla, siihen on sentään jo tottunut..
minäkin harrastin nuorena naisenalkuna Tukholmassa Kungsträdgårdenissa: istuimme ystävieni kanssa puistossa usein työpäivän jälkeen. Siellä oli melkein joka päivä eräs erittäin surulliselta näyttävä nainen. Ajattelimme hänen menettäneen traagisesti rakastettunsa; eräänä iltapäivänä puhuimme hänen kanssaan ja kävi ilmi, että hänellä oli parantumaton syöpä. Kyllä karmaisi ja hävetti omat kuvittelut ja toisen elämän juonikäänteiden suunnittelu.
Kyllä sitä varmaankin aika paljon "salaa" (tai miksi kertoa koko elämänkaari kaikille?) muilta ihmisiltä. Minulla ainakin on ympärilläni sellainen "vanne": tätä lähemmäksi et tule. Kun on alunperin kotoisin perin pienestä kylästä, on vaikea uskoutua kenellekään. Jos kotikyläni juoruja on uskominen, minulla on lapsi (äitini oli pessyt tyynyliinoja ja ripustanut ne narulle kuivumaan, salamannopeasti lähti huhu, että minä piilottelen aviotonta lasta vanhempieni luona, koska ne tyynyliinat tulkittiin vauvan vaipoiksi).
Tosiaankin, emme paljon toisistamme tiedä! Ja kaiken lisäksi jotkut voivat ajatella, että sairastaminen on häpeä! Tarkoitan siis itse sairastavia.
Julkisivu on julkisivu, eihän ihan kaikkea tarvitse kaikille paljastaakaan. Siksi juuri olisi, ainakin mielestäni, tärkeätä olla hyppäämättä liian nopeisiin johtopäätöksiin.
Sun kirjoituksia on kyllä ilo lukea. Ei todellakaan tiedä toisesta ihmisestä ja hätäiset johtopäätökset ovat todellakin kutkuttavia ajatusleikkejä, jotka monesti menee harhaan.
Itsekin tiedän yhden uratykin, jolla on MS-tauti. Sinällään aivan valloittava, mutta ei hänestä sairaus näy ulospäin mitenkään, ei edes empaattisuutena tai ymmärtäväisyytenä. Hirveen pinnallinen ihminen on, vaikka vakava sairaus. Tosin hänellä se ei siis ole edennyt ainakaan vielä vakavaksi... voin vaan kuvitella, että kyllä hänelläkin on ollut pelko persiissä sairaudesta tiedettyään ja muistaakseni kertoi jotain, että sen takia tuli avioero... kun yksi asia menee päin mäntyä, niin palapeli alkaa hajoamaan.
En tiedä, että mitä tietoa callupin tekijä oikein haki. Minua ärsytti hänen aloituksessaan hänen halveksiva suhtautuminen kaveriinsa sohvaperunana ja sitten alkoi vielä moralisoimaan hänen juomista. Niin tuttuja itsellenikin ja tuollaiset asiat olen kuullut kyllä tyhmiltä, onneksi fiksut ei siihen ole syyllistyneet kuin korkeintaan vitsailemalla.
Siis joo... Laitoin ketjun alkuun aika tarkasti sen etten lähde panikoimaan mitenkään päin. Vaan mielenkiinnosta... ASIATTOMAT VASTAAJAT, ei nyt millään pahalla, vaik ketjun jatkaminen ja sopan keittämisellä saataisiin suuri puuro, niin eikähän nyt kuitenkin käyttäydytä asiallisesti, asialliseen kysymykseen ja asialliseen asiaan=) Sori... Sain alussa, josta kiitin, oikeitten ihmisten omia kokemuksia ja näkymyksiä, jonka kautta varmasti osaan suhtautua naapurini näkemyksiin paljonkin paremmin, ja ylläpitämään reilua kaveri suhdetta. Joten hakekaa lapsellista konhotusta jostain muualta... Arvostan suuresti ihmisiä jotka vastaavat asiallisesti, tälläsiin heittoihin en enenpää vastaile. Parempaakin tekemistä ihan varmasti löytyy. Toisille elämän arvot ja terveys kun on eri tasoisia. Harmi kun tälläisiä asian sivusta viestiä tulee, näyttää joillakin arvot olevan ihan hukassa!! Siitä huolimatta, HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE!
Kysymyksesi oli todella asiallinen ja asiaa, siis tiedonhankintaa! Me vanhat palstalaiset vain välillä lipsumme; en usko että kukaan mitään pahaa sinulle tarkoitti.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että asialliseen kysymykseen tulisi saada asiallinen vastaus. Toivottavasti todellakin jotakin sait meistä irti.
Samoin sinulle oikein HYVÄÄ SYKSYN JATKOA ;)
Nehän ovat erilaisia ja ei toisen arvoja voi noin vaan sanoa huonommiksi tai että ne olisi hukassa, jos ovat erilaiset kuin omasi.
Olisit kiitollinen asiattomistakin viesteistä, sillä varmasti nekin avasivat käsitystäsi, mikä jää varmaan aina vajaaksi. Oli aloituksesi jotenkin niin outo, että eihän tollasella kaverilla mitään se sinun sohvaperunasi tee. En minä ainakaan tekisi.
Tosin eihän sitä olisi kavereita, jos kaikesta vaatisi kavereiltaan samoja arvoja tai ajattelutapaa tai ARVOJA!
*Ei edes hanskat hukassa, mutta jostain syystä aloituksesi oli huono, muut viestisi oli asiallisia*.
Epilepsia on ja hyvin kurissa, edellinen kohtaus tullut kesällä 2003. Teen kolmivuorotyötä, jonka neurologini alunalkaen kielsi mutta muuttui sitten suopeammaksi kun kohtaukset jäivät pois. Lääkitys on jatkuvasti päällä.
Työskentelen nuorisopsykiatrisella osastolla jossa tehdään neljä yötä peräjälkeen, mutta meillä voi siinä puoli kahden maissa yöllä pistää pötkölleen ja heräillä sitten kuuden maissa aamulla, joten yövuorot eivät ole hirveän rasittavia. Olen perheetön, joten saan nukkua rauhassa seuraavana päivänä niin pitkään kuin nukuttaa.
Tilanne on siis minulla hyvä. Tiedän epileptikkoja, jotka ovat sairautensa takia eläkkeellä, kun saavat päivittäin useita kohtauksia; eihän silloin kykene missään työssä olemaan. Itse olen saanut alle 10 kohtausta koko elämässäni, ja ne olivat silloin kun sopivaa lääkitystä vielä haettiin. Nykyinen lääkitys vei kohtaukset mennessään.
Niimpä!
Kokemusta on, kun olin V kadulla Hesassa työkykytutkimuksissa, niin ihmettelinkin sitä, että ei hoitajat aina käyneet edes esittäytymässä, saati huoneessa katsomassa yöllä potilaita. Lääkkeet olivat huoneessa, jossa ovi oli auki, eli lääkkeet kaikkien saatavilla, kun hoitaja toisessa huoneessa luki lehteä. Se paikalla oleva. Yhdistäkää kirjoitukseni sellaiseen paikkaan, että päättäjät huomaa. Kertoessani omalle hoitajalle, hän toppuutteli minua, että kannattaa vaan olla rauhallinen. Sanoin että siitäkö, että en paljasta asioita. Itse hoitajana en ole voinut yöllä levätä, vaan on pitänyt siivota, jos ei ole ollut muuta tekemistä. Mitä tästä opitte. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Siksi hoitoni on ollut päin persettä. Älkää helvetissä nukkuko työaikana. Siitä ei makseta. Niin ja muuten. Hoitajat ja lääkärit käyttävät prenkkua aika tavalla. Epileptikot ei saisi sitä käyttää ollenkaan. Valitus poikki jos käyttää. Lääkkeet vaikuttaa hermostoon ja viina myös. Vaarallista. Ilo on muuten ollut lukea teidän ihania vitsikkäitä kirjoituksia. Olen nauranut. Vihastun tällaista lintsareista työaikana ja virheistä joita olen saanut ja saanut.
"Hoitajat ja lääkärit käyttävät prenkkua aika tavalla."
Lääkärien ja hoitajien brenkun käyttö vapaa-ajalla olkoon edelleenkin heidän yksityisasiansa. Jos käytön todistaa virantoimituksessa niin voi lienee soittaa poliisit paikalle mittarin kera?
"Epileptikot ei saisi sitä käyttää ollenkaan. Valitus poikki jos käyttää."
???. Kukaan ei ainakaan minulle ole edes suositellut saati ehdottanut absolutismia sairastumisen myötä. Kahvi ja teekin sitten lienee meiltä kielletty, vaikuttaahan kofeiinikin keskushermostoon.
ollaan taas sen kuuluisan "monimuotoisuuden" äärellä; epilepsiaa kuvataan jatkuvasti monimuotoiseksi, mutta siltä vaikuttavat lääkäreiden ohjeetkin. Minulle on sanottu, että n. 3 annosta/kerta on turvallinen (olen kyllä muutaman kerran siitä lipsunut). Samoin minua kehoitettiin välttämään kahvia (juon pari krt/vko).
Minua on yhden kerran tutkinut ihan selvästi humalassa ollut lääkäri, joka hihitteli ihan tyhmille jutuille. En jaksanut puuttua asiaan ihan oman huonon kuntoni takia, voimat eivät riittäneet: olin vain kiitollinen kun pääsin kotiin.
Yhtälailla kai näissä lääkäri-/hoitajapiireissä ongelmia esiintyy kuin muillakin aloilla. Tietenkin, jos on kielenkääntäjä (=minä), ei ole yhtä vaarallista olla humalassa työaikana kuin hoitajan tai lääkärin ;) Vitsi vitsinä, eihän työaikana pidä vetää. Ennen sairastumistani minulle soitettiin yöllä, että nyt olisi kiire käännös. Olin käynyt syömässä pitkän kaavan illallisen ja ihan pökkyrässä. Well, puhelimessa voi kuulostaa asialliselta, vaikka kunto ei sitä vastaakaan. Niinhän minä sitten keskellä yötä kääntelin menemään, onneksi aamulla oli pari tuntia aikaa tutkailla teksti läpi uudestaan.
Alkoholin nauttiminen ei vaikutuksiltaan lopu siihen että promilleraja näyttää nollaa. Kiitos Telle, että taas kirjoitit ja ymmärrät mistä on kyse. Kahden pävän päästä on väsynein, kun nautiskelee prenkkua. Se ei taas ole vaikuttamatta työelämässä. Varsinkin sosiaalisissa ammateissa näkyy nämä tulokset.Työmoraali on lipsunut pahemman kerran Sosiaali-ja terveysalalla. Älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä sanon. En ole kateellinen niille jotka maistavat. Olen eläkkeellä näiden hoitovirheiden vuoksi ja en voi sietää hoitajia enkä lääkäreitä, jotka eivät arvosta työtään ja sen myötä potilaita.Huippu oli kun erään sairaalan hoitaja istui jalkakäytävän reunalla odottamassa kulkuvälinettä tangat jalassa ja koko värkki näkyi toiselle puolelle tietä. Istuisi edes somasti, ettei tartte internetin välityksellä opettaa.
Ei alkoholi ole kiellettyä epiläisiltä, hillitön käyttö tuskin on suotavaa kenellekään. Mutta se on asia, jonka jokainen meistä päättää itse, valinnan vapaus on jokaisella täysi-ikäisellä.
Omalla kohdalla en suinkaan sylje lasiin, kesä meni mukavasti punaviinilasin kanssa grillin vieressä istuessa. Ja sen todistaa vaaka...
Neurologini mielestä ei pidä antaa epilepsian estää pieniä iloja elämästä, hänen mielestään on jopa suotavaa, että ottaa silloin tällöin lasin viiniä.
Kunnon kännin olen vetäissyt viimeksi juhannusaattona 1993, krapula oli hillitön, kohtauksia pari juhannuspäivänä. Sen jälkeen päätin, ettei se ole sen arvoista. Jos on pakko vetää nuppi turvoksiin, käytän mielummin kakkosnelosta, se on vähemmän tuskallista.
Muistelen kyllä huolettomia nuoruusvuosia tietyllä kaiholla, etelänmatkoillakin kuljettiin lähinnä baarista baariin. Nykyään sitten istuskellaan kakaroiden kanssa rannalla tai vesipuistoissa. Jos sitten eläkeläisenä taas tekisi kunnon kierroksia...
Poikkean juu monista epileptikoista sillä, että kannan shunttiletkua, olen kantanut vauvasta asti. Se hankaloittaa mulla asioita melkeinpä enemmän kuin itse epilepsia. Alkaa kovassa liikkeessä ja metelissä pää särkeä jne.
Oon koulutukseltani merkonomi, ja sen alan töissä nyt ei liiaksi olisi fyysistä rasitusta, mutta asiakaspalvelussa tietenkin on tärkeää että tietää ettei kohtauksia tule. Se on sitten itsestä ja omasta tilanteesta kiinni, onko tullut kohtauksia aikoihin ja mainitseeko millä tavalla sairaudesta jossain työhaastattelussa.
Lääkäri määräsi mut kesäksi (opiskelujen välinen kesäloma) sairaslomalle, että olisin saanut kelalta päivärahaa. Enpä saanut, koska en ollut kuulemma täysin työkyvytön. Joten näin, että minkälainen työ näköjään tuosta eteenpäin kelpaisi :D Valmistuttuani viime keväänä ajattelin nyt kokeilla kaikenlaista ja päädyin kantelemaan pahvilaatikoita, jotka painaa enemmän tai vähemmän. Eipä ole letku vielä antanut varoituksia mulle työntämällä käsittämätöntä päänsärkyä jne. Itselleni ei myöskään tietokoneet tee pahaa, joten pystyisin tekemään toimistotyötä vallan mainiosti. Itse en näe itseäni vielä työkyvyttömäksi, vaikka sekin tilanne oli liian lähellä...
Voin todeta tuon köyhyydessä, kotona vietetyn kesän perusteella että sohvaperunana olo ei ollut mukavaa. Sitä vain laiskistui.