Meille on tulossa sekarotuinen koiranpentu, jossa on noutajaa, saksanpaimenkoiraa ja ripaus karhukoiraa. Muitakin rotuja luultavasti, mutta pentujen isästä ei ole tietoa. Emä oli tiineenä jo kun se hankittiin kyseiseen perheeseen.
Minua on kuitenkin peloteltu sillä että koiran kasvaessa siitä tulee mahdoton haukkuja ja kuulemma se syö meidän kissatkin :)
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että koira tottuu kissoihin kun niiden kanssa kasvaa ja haukkumattomuuten voi opettaa.
Eikös se ole kuitenkin kasvatuksesta enemmän kiinni kuin niistä roduista mitä koirassa on?
Tottakai rotu vaikuttaa, mutta kuinka paljon?
KOira on tulossa vantaan rajalla rauhalliselle alueelle. Asumme metsän vieressä.
En haluisin perua koiran ottoa kun kasvattajan kanssa on jo sovittu ja itse olen valmistautunut koiran tuloon.
Mielipiteitä kiitos!
Minua on kuitenkin peloteltu sillä että koiran kasvaessa siitä tulee mahdoton haukkuja ja kuulemma se syö meidän kissatkin :)
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että koira tottuu kissoihin kun niiden kanssa kasvaa ja haukkumattomuuten voi opettaa.
Eikös se ole kuitenkin kasvatuksesta enemmän kiinni kuin niistä roduista mitä koirassa on?
Tottakai rotu vaikuttaa, mutta kuinka paljon?
KOira on tulossa vantaan rajalla rauhalliselle alueelle. Asumme metsän vieressä.
En haluisin perua koiran ottoa kun kasvattajan kanssa on jo sovittu ja itse olen valmistautunut koiran tuloon.
Mielipiteitä kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mututuntumalla sanoisin, että kasvatuksen ja perimän vaikutus on noin puolet ja puolet. Kyllä ne vietit määräävät melko pitkälle millainen koirasta tulee, jos otat ajokoiran niin todennäköisesti saalisviettiä koiralta löytyy. Rotuominaisuuksiin saisi välillä kiinnittää enemmän huomiota, liian usein tulee täysin epäsopiva koira hankituksi täysin väärään kotiin, jos omistajat ei osaa ottaa koiran luontaisia tarpeita huomioon, niin ongelmia on luvassa, mutta jos nämä tarpeet tulevat tyydytetyiksi, niin kyllä joka rekusta saa mukavan koiran. Jos koira elää täysin virikeetöntä elämää, tai virikkeet on epäsopivia, enimmäkseen kiihdyttäviä, niin koirasta kuin koirasta saa vähällä vaivalla ongelmakoiran.
Jos laitat koiran naurunjatkeeksi pihaan, se haukkuu takuuvarmasti. Jos isä on pystykorva esim., se haukkuu melko varmasti kaikesta huolimatta. Olen nähnyt elämässäni yhden pystykorvan joka ei liiemmin haukkunut koska se eli pihalla vapaana. Anna pennulle paljon virikkeitä ja kokemuksia (vie mukana kaikkialle) niin se ei ole niin haukkuherkkä sitten. Äläkä laita pihaan narunjatkeeksi...
Eli koira tulee isoon kolmioon. Asumme pienkerrostalossa.
Minulla on kevennetty aikataulu opiskelujen suhteen tämän syksyn, eli minulla on todella paljon aikaa koiralle.
Joten pystyn keskittymään koiran kasvatukseen hyvin tällä hetkellä.
Muuten talomme ei ole kovin äänekäs, mutta esimerkiksi 10 minuutin välein menee juna ohitse ja se kyllä kuuluu sisälle. Postin tulo voi myös haukuttaa.
Kissojen kanssa koirasi varmasti tulee toimeen, kun tottuu niihin pennusta lähtien. Ennemmin koira on vaarassa kuin kissat! Kissat pitävät kynsineen koiran aloillaan.
Puutu haukkumiseen jo alusta lähtien. Suihkauta kuonolle vettä, kun pentu haukkuu ja samalla kiellä. Kehu, kun hiljenee. Jos koirasta tulee liikaa haukkuva, on haukunestopanta siihen hyvänä apuna. Yleensä koirat tottuvat kerrostalossa normaaleihin rapusta kuuluviin ääniin ja posteljoonin käyntiin eivätkä hauku.
Ihmisillä on yleensä kummallinen tarve pelotella ihmisiä, varsinkin kun on jonkun eläimen hankinnasta kyse.
Onnea tulevan pennun kanssa!
Kiitos paljon!
Ajattelin kokeilla juuri suihkepulloa kasvatusmenetelmänä. Toinen vaihtoehto on että laitan peltipurkkiin muutaman kiven ja ravistan sitä aina kun koira haukkuu. Jos alan itse komentamaan koiraa kovaäänisesti sen vieressä niin koira luulee, että olen haukussa mukana.
Ylihuomenna haen siis pikkuräksyttäjän kotiin :D
älä alkuperäinen vielä stressaa sitä että haukkuuko koira vai. Katso ensin miten asiat etenevät ja kiellä jo pennusta asti järjestelmällisesti siitä mitä et halua sen isonakaan tekevän.
Pientä pentua kannattaa alusta asti ITSE komentaa ilman mitään apuvälineitä. Tämä on mielestäni se lähtökohta. Pieni pentu kuitenkin uskoo helpolla jos sen komentamisen vain tekee tarpeeksi tehokkaasti. Näin se oppii heti alusta asti että ihmistä totellaan.
Joskus katson kadehtien kun vanhempi koira ojentaa nuorempaa. Se on niin tehokas ja nopea ärähdys että siihen kun itse pyrkii niin hyvä juttu. Tosin sitä ei nyt voi ihmisenä saavuttaa mutta kyllä sen pennunkin pitää ihmistä ensimmäisestä komennosta kuunnella. Kuitenkin vihainen katse ja ärähdys on hyvin selkeää kieltä ja pentu tietää toimineensa väärin kunhan se ärähdys tulee oikealla hetkellä.
Eikä sitä pentua esim haukkumisesta tarvitse komentaa kovaäänisesti, kuten tuolla kirjoitit. ITse yksinkertaisesti olen ärähtänyt nopeasti ja jos ei mene perille niin ottanut suht kevyesti niskasta kiinni ja silmiin katsoen kieltänyt ärähtäen. Kun tuon tekee tarpeeksi voimakkaasti, ei se käytös jatku.
En mitenkään pidä vesisuihkua huonona tapana tuohon haukkumiseen. ON varmasti oikein toimiva jos vain saa suihkaistua niin että se koira ei näe mistä se suihku tulee.
Mutta en kyllä lähtisi pienelle pennulle kolinapurkkia käyttämään mihinkään, IKINÄ. Siinä on hyvin äkkiä edessä se että se pentu hyväksyy sen kolinapurkin ja kun vuoden ikäisenä ehkä tuleekin jokin oikea iso ongelma johon tarvitsisi voimakkaan pakotteen ei se enään sitä purkkia kunnioita. Eipä siinä peltitynnyriäkään oikein voi selkäänsä sitoa;)
Eikä muutenkaan mielestäni purkkia tule käyttää jollei tunne koiraansa hyvin. Liian herkälle koiralle kun räväyttää purkin jalkoihin on suhde pilalla ja se ei enään luota ihmiseen.
Kolinapurkin idea on joko niin että se on EI-sanan vahvike omistajalla jolla ei ole tarpeeksi auktoriteettia muuten. Eli loppujen lopuksi tilanne tulisi olla niin että koira oppii että jos se ei kuuntele EI sanaa tulee ikävä pakote. Ja purkkia tulisi käyttää niin taitavasti että koira oppii jo "muutamasta" kerrasta että parasta totella sitä Ei sanaa. Eli purkkia ei nyt suinkaan kanneta mukana vuositolkulla tai sitten on sen käyttö ymmärretty ihan väärin.
Toinen tapa sitten on se että tehdään koiralle jokin epämiellyttäväksi ja se ei tiedä mistä se purkki tulee. Eli omistaja on silloin se turva jonne se menee. Esim koira karkaa koulutuskentällä. Avustaja(t) heittää sitä purkilla ja se juoksee mukavan turvallisen ohjaajan luokse turvaan.
Lisäisin vielä edelliseen että itse en ikinä ole koiraa kehunut tai palkannut siitä kun se kiellon jälkeen hiljenee. Se on totellut kieltoa ja se homma on sillä selvä. Palkkaa saa ja runsaasti, sitten kun tekee oikein jotain muuta pyydettyä mutta siitä että toiminta on alunperinkin negatiivista en lähde palkkaamaan.
Ei on Ei ja sitä vain totellaan. Eikä sitä ole sen kummemmin ikinä koirille opetettu. Se sanotaan aina ärähtäen, ei huutaen, ja koira kyllä tietää että nyt on mamma vihainen, parasta lopettaa tai käy köpelösti;)
Kun isästä ei ole tietoa, niin eihän sitä tiedä mitä pennusta voi putkahtaa.
Ainakain karhukoira luonnostaa haukkuu, sillä sehän on toivottavaa ja jalostuksella haettu ominaisuus, karhukoira myös on itsenäinen ja sille on luontaista lähteä tuntikausiksi haukkumaan metsään ja tulla takaisin kun on väsynyt.
Huonokin karhukoira haukkuu, muttei metsästäjän mielestä riittävän innokkaasti.