Hei!
Olen 26-vuotias nainen ja sain ensimmäisen psykoosin 22-vuotiaana,kun äitini kuoli.Sitä ennen ystäväni kuoli,ja minä vaan yritin pärjätä ja tein töitä.Sitten pimahti yksi kaunis päivä.
Tapahtu liikaa muutoksia,ja päihtellä oli kanssa vaikutus.Olin kaksi viikkoa auroorassa,sain zypreksa lääkityksen ja diagnoosi oli mania,ja määrittelemätön psykoosi.
Reippaana tyttönä palasin normi elämään ja lopetin lääkkeen koska siitä tuli kauhea olo.mikään ei innostanut ja lihoin pienessä ajassa paljon.Sitten asiat oli taas ok,kunnes taas tuli siitä vuoden päästä
psykoosi.koska en osannut pysähtyä ja käsitellä oloani
joudoin taas aurooraan.Ahdisti,minkä vuoksi diagnoosi muuttui maanis-depressiiviseksi.Ja sitten päiväsairaalaan.
Lääkitys muutui seroqueliin ja litoon ja sekin ahdisti joten lopetin sen.oli aika toivoton fiilis,ja dokasin ja käytin huumeita ja sitten tuli kolmas ja viimeinen(toivottavasti)psykoosi.
sitä jatkui pitkään,koska asuin jonku miehen luona psykoosipäissään,ja poltettiin vaan pilveä,ja se vaan paheni.siinä oli myös seksuaalista hyväksikäyttöä.
sitten taasen aurooraan,ja diagnoosi oli skitsofrenia.Titty uskoin sen itekki,ku kaikki niin väitti.
Lääkkeestä tuli zombi olo,ja kun pääsin avohoitoon,uusi lääkäri ihmetteli miksi mulle on laitettu tommonen diagnoosi.
sen jälkeen lopetin lääkkeen taas,söin myös masennuslääkettä mikä ei auttanut.
hoito oli perseestä,ja joka kerta kun pyysin terapiaa,en sitä saanut koska lääkäreiden mielestä tilanteeni oli epävakaa.
Mulle sanottiin et olet sairas,ole taas vuosi sairaslomalla,lepäile ym.
viimeksi mun vuosi sairaslomalla johti mut vaan dokailemaan.tiesin et mun on tehtävä jotain ja menin töihin.
Se autto.Lopetin myös avohoidon koska se vaan muistutti muo kaikesta paskasta.
tiedän että olen herkkä ihminen,ja taiteellinen.En ole sairas,mulla oli vaan paska reissu.
koko mielenterveys hoito näyttää pyörivän lääkkeiden ympärillä ja terapiaan ei ole valtiolla varaa.Lääkärit saa myös palkkion kun ne määrää jonku lääkkeen kuulemma..
tää tuntuu tosi tyhmältä,muo ainakin terapia olis auttanu.
Mulla on traumoja mun psykooseista,ja lääkityksestä mistä haluis terapian apua.
Tiedän että se johtui päihteistä ja käsittelemättömistä asioista noi psykoosit,niinku pakenemista,mut ei tietoisesti.
kuinka monta väärää diagnoosia joka päivä potilaalle annetaan,ja se joutuu syömään sen takia lääkettä,mikä ei edes auta,pahentaa vaan oloa.
tietenkin joskus diagnoosi on oikea,mutta mitä on nähnyt,niin ainakin puolet ellei jopa yli on vääriä,ja onhan se vaikeeta tietää mikä on,mutta jos sitä terapiaa olisin saanu
olisin todennäköisesti välttynyt niiltä seuraavilta.
joten jos vähänki lääke tuntuu paskalta,tai diagnoosi oudolta,kyseenalaistakaa se!Koska muuten se voi pilata elämän.Ja ne lääkkeet..huh huh..Syököön lääkärit ite pari kuukautta niitä ni tietää mitä myrkkyä se on.Ehkä skarppais ton hoidon kanssa silloin myös.
Ai niin,mulla on ollut epilepsia pienestä pitäen ja kun eka psykoosi tuli,olin ollut syömättä lääkkeitäni n.3 kk.
mul on deprakine 500mg,mitä käytetään myös manian hoitoon.Yksi lääkäri oli sitä mieltä,että mulle puhkes manian oireita sen takia,mutta muut lääkärit ei edes halunnut keskustella asiasta,koska eihän ne voi tehdä sille mitään.Todeta vaan et ne lääkkeet ei olekkaan täydellisiä,ja sehän romauttais tän hoito systeemin.
Mutta jos on kokemusta samasta,tai kommenttia niin vastatkaa ihmeessä.Hyvää syksyä kaikille!
Olen 26-vuotias nainen ja sain ensimmäisen psykoosin 22-vuotiaana,kun äitini kuoli.Sitä ennen ystäväni kuoli,ja minä vaan yritin pärjätä ja tein töitä.Sitten pimahti yksi kaunis päivä.
Tapahtu liikaa muutoksia,ja päihtellä oli kanssa vaikutus.Olin kaksi viikkoa auroorassa,sain zypreksa lääkityksen ja diagnoosi oli mania,ja määrittelemätön psykoosi.
Reippaana tyttönä palasin normi elämään ja lopetin lääkkeen koska siitä tuli kauhea olo.mikään ei innostanut ja lihoin pienessä ajassa paljon.Sitten asiat oli taas ok,kunnes taas tuli siitä vuoden päästä
psykoosi.koska en osannut pysähtyä ja käsitellä oloani
joudoin taas aurooraan.Ahdisti,minkä vuoksi diagnoosi muuttui maanis-depressiiviseksi.Ja sitten päiväsairaalaan.
Lääkitys muutui seroqueliin ja litoon ja sekin ahdisti joten lopetin sen.oli aika toivoton fiilis,ja dokasin ja käytin huumeita ja sitten tuli kolmas ja viimeinen(toivottavasti)psykoosi.
sitä jatkui pitkään,koska asuin jonku miehen luona psykoosipäissään,ja poltettiin vaan pilveä,ja se vaan paheni.siinä oli myös seksuaalista hyväksikäyttöä.
sitten taasen aurooraan,ja diagnoosi oli skitsofrenia.Titty uskoin sen itekki,ku kaikki niin väitti.
Lääkkeestä tuli zombi olo,ja kun pääsin avohoitoon,uusi lääkäri ihmetteli miksi mulle on laitettu tommonen diagnoosi.
sen jälkeen lopetin lääkkeen taas,söin myös masennuslääkettä mikä ei auttanut.
hoito oli perseestä,ja joka kerta kun pyysin terapiaa,en sitä saanut koska lääkäreiden mielestä tilanteeni oli epävakaa.
Mulle sanottiin et olet sairas,ole taas vuosi sairaslomalla,lepäile ym.
viimeksi mun vuosi sairaslomalla johti mut vaan dokailemaan.tiesin et mun on tehtävä jotain ja menin töihin.
Se autto.Lopetin myös avohoidon koska se vaan muistutti muo kaikesta paskasta.
tiedän että olen herkkä ihminen,ja taiteellinen.En ole sairas,mulla oli vaan paska reissu.
koko mielenterveys hoito näyttää pyörivän lääkkeiden ympärillä ja terapiaan ei ole valtiolla varaa.Lääkärit saa myös palkkion kun ne määrää jonku lääkkeen kuulemma..
tää tuntuu tosi tyhmältä,muo ainakin terapia olis auttanu.
Mulla on traumoja mun psykooseista,ja lääkityksestä mistä haluis terapian apua.
Tiedän että se johtui päihteistä ja käsittelemättömistä asioista noi psykoosit,niinku pakenemista,mut ei tietoisesti.
kuinka monta väärää diagnoosia joka päivä potilaalle annetaan,ja se joutuu syömään sen takia lääkettä,mikä ei edes auta,pahentaa vaan oloa.
tietenkin joskus diagnoosi on oikea,mutta mitä on nähnyt,niin ainakin puolet ellei jopa yli on vääriä,ja onhan se vaikeeta tietää mikä on,mutta jos sitä terapiaa olisin saanu
olisin todennäköisesti välttynyt niiltä seuraavilta.
joten jos vähänki lääke tuntuu paskalta,tai diagnoosi oudolta,kyseenalaistakaa se!Koska muuten se voi pilata elämän.Ja ne lääkkeet..huh huh..Syököön lääkärit ite pari kuukautta niitä ni tietää mitä myrkkyä se on.Ehkä skarppais ton hoidon kanssa silloin myös.
Ai niin,mulla on ollut epilepsia pienestä pitäen ja kun eka psykoosi tuli,olin ollut syömättä lääkkeitäni n.3 kk.
mul on deprakine 500mg,mitä käytetään myös manian hoitoon.Yksi lääkäri oli sitä mieltä,että mulle puhkes manian oireita sen takia,mutta muut lääkärit ei edes halunnut keskustella asiasta,koska eihän ne voi tehdä sille mitään.Todeta vaan et ne lääkkeet ei olekkaan täydellisiä,ja sehän romauttais tän hoito systeemin.
Mutta jos on kokemusta samasta,tai kommenttia niin vastatkaa ihmeessä.Hyvää syksyä kaikille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Monenkohan muun kohdalla on käynyt vastaavalla tavalla? Lääkitys on usein turhaa. Päihteet ovat usein syynä pahaan oloon.
Ihailtavaa, että on saanut uuden diagnoosin tuolla vauhdilla. Mulla ollut sama diagnoosi teini-ikäisestä lähtien ja ei se taida tulla muuttumaan, tai se voisi muuttua jos tekisin saman ku sä, että narkkaisin.
niin taisit käsittää vähän väärin,ei sitä narkattu,mut n.kuukaus ennen psykooseja aina,semmosta hulttiokesämeininkiä.eli kyse oli huume psykooseista,ja kaikki diagnoosit oli vituralleen.nyt mulla ei oo ollu mitään vuoteen,mut tosiaan en kyl aijo rällästellä enää koska takasinha en mene!ei näytä sopivan mulle kaikki päihteet..
Olothan mul oli aina suht samat ku olin niis psykooseissa,mut lääkärit sit pisti diagnoosia vaan,ku jokuhan mulla niiden mielestä piti olla,terapian puute se oikea diagnoosi on mun mielestä.
Enkä ihan tarkottanu et kaikki diagnoosit aina on vääriä,mut mitä on nähny ja kuullu,niin ainaki puolet on.Ja se on liikaa
diagnoosi. Katsopas, kun ensimmäinen psykoosi oli määrittämätön, eli päihteiden aiheuttama. Toisessa psykoosissa oli kaksisuuntaisia oireita ja kolmas psykoosi on skitsofrenia (toistuvat psykoosi jaksot). Et saa hoitoa ilman diagnoosia ja terapiaan et ole soveltuva, koska et voi päihdeongelmasi vuoksi siihen sitoutua. Niin, että kuka tässä on toiminut väärin? Jos joku niin sinä, koska et näe totuutta.
Joo,mutta kun mulla ei ole mitään noista diagnooseista niin eikö se ole silti väärin,ja päihteillä tarkotin runsasta alkoholinkäyttöä ja satunnaista pilven polttoa.
Kävinhän mä a-klinikallakin jossain vaiheessa kun ne pakotti,mut ei mulla ollu ongelmaa.Siitä vaan tehtiin toinen ongelma.Jos ite joskus bailaatte nuorena vähän liikaa ni ei se tarkota että on alkoholisti tai narkkari,HALOO..
Ja diagnoosit oli vääriä,kaikki lääkärit joille siirryin aina kumosi ne,ja kun menin avohoitoon,siellä lääkäri ihmetteli tosi paljon miksi mut diagnosoitiin skitsofreenikoksi,Totta kai mulla psykoosihetkessä oli oireita kaikesta mahdollisesta,mutta ei sen jälkeen.ja millä ne olisi määrittänyt sen että en ole sitoutuva terapiaan,koska sitä itse halusin?Ja ei se nyt voi mennä noin että eka on määrittämätön,toka kakssuuntanen ja kolmas skitsofrenia!Jos on niin tunnen 10 skitsofreenikkoa,ihme vaan että ne ei kyl ookkaan..Siis tää on niin vanhanaikasta tää hoito.joku on vaan päättäny et ne asiat on näin,ja sit sitä ei kyseenalaisteta.Oletko itse ollut psykoosissa?Ollut suljetulla?Syönyt lääkkeitä?Ja kysymys onkin että miksi ei saa hoitoa ilman diagnoosia,ja miksi ei saa terapiaa vaikka tuli ryypättyä kesällä vähän liikaa?Huom,äitini ja paras ystävänikin olivat juuri kuolleet
psykoottisille jaksoille ei ole erikseen diagnoosia. Jotta saa edes jotain hoitoa, pitää se diagnoosi olla. Niin ja, jos alkoholi tai muut päihteet aiheuttavat psykoosin, ei voi puhua nuoruuden kokeiluista tai normaalikäytöstä samana päivänäkään. Vastauksena kaikkiin kysymyksiisi, ei ja en. Ja vastasit tuohon terapia kysymykseen ihan itse, se liika ryyppääminen pitää ensin hoitaa, sitten vasta voi aloittaa terapiassa.
En jaksa väitellä kanssasi,tietty minussakin oli vikaa,mutta kyl hoidossa oli vikaa,sen vaan halusin tehdä selväksi.Olet vissiin joku hoitaja tai lekuri kun puolustelet sitä..
Jäi ehkä mäytetä ainitsematta että ennen psykoosia tein liikaa töitä aamusta iltaan,et ei se nyt vaan ollu niistä päihteistä,usko pois.Aijon ottaa johonkin politiikkaan yhteyttä tämän asian tiimoilta,kun ei muualta apua saa,itse olen terve,mutta muiden ihmisten takia.Eihän tämmöstä lobotomiaa voi sivuuttaa.
ota yhteyttä asiantuntijoihin. Tarkoitukseni ei ollut puolustella yhtään ketään, vain selventää tilannetta.
Sori jos lukee huumeista, niin tulee väkisin mieleen kovat huumeet. Mullakin olo ollut sama ja kun sanoin että en tunne sairautta enää, niin ei sitä kuulemma välttämättä tunnekkaan.