kaduttaa, ei

kaduta kirjoitti:

tän viestin jälkeen varmaan tulee "sata" saarnaa yms. no kerron kuitenki oman oloni. Meillä on 2 v tytto, aivan ihana ja aina ollut helppo lapsi, syntymästä asti. mitä nyt kieltää saa mennen tullen monesta asiasta, mutta ei haittaa. No sitten alettiin mieheni kanssa puhumaan josko olisi jo toisen lapsen aika, tyttö oli tuolloin 10 kk:tta. Toki tiesin ja tiedän ettei yksikään lapsi ole samanlainen/ "helppo", että vaikeitakin tapauksia löytyy, ja saattaa osua omalle kohdalle. No sitten meille syntyi poika, joka on nyt 4 kk:tta ja voin myöntää, että parin viimeisen viikon aikana olen/olemme mieheni kanssa puhuneet, että kumpa olisimme jättäneet lapset yhteen, sen verran rankka kokemus on ollut tämä toinen ja että kumpa tämän olisi tiennyt etukäteen, etten tiedä, koska voimat loppuu. Oon vaan niin väsynyt. Toki tiedän että vauvat itkee paljon, muttakun se on kokoaikaista ja neuvolasta/lääkäristä ei mitään apua. Ei nuku päivisin, kuin hyvä, jos 2x puoli tuntia, koko ajan itkee, syötöt on yhtä hel... rimpuilee vaan, syöttöjen välissä ei hetkeäkään hiljaa, jos ei sylissä saa olla, ja siinäkin pitää koko ajan vaihdella asentoja, muuten tulee huuto. Ekat viikot meni hyvin, oli rauhallinen, sitten 7-viikkoisena tuli ilmavaivat, jakäytiin vyöhyketerapialla, no se auttoi, ja taas oli tyytyväinen, mutta nyt on ollut viikon yhtä hel... ja odotan koko ajan parempaa huomista. Rakastan toki lapsiamme, enkä poiskaan enää antaisi, mutta kun en enää tiedä, mitä tehdä...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä