Yksinäisyydestä pääsemiseksi olisi kehitettävä ihmissuhdetaitoja. Itselläni on paljon tehtävää ja opittavaa siinä asiassa. Suurimmat vaikeudet ovat siinä, kun ajatukset pyörivät omissa ongelmissa ja keskittyvät vain puutteisiin. Vaikea on löytää itselleen puolisoa kun on näin epävarma ja estynyt ihminen.
Monilla ihmisillä näkyy olevan puoliso. He eivät ole olleet estyneitä ja epävarmoja ja siksi ovat löytäneet rakkauden. He ovat siis ansainneet rakkauden. He ovat rakkauden arvoisia? Usein ajattelen etten rikkinäisenä ja epävarmana ole ansainnut rakkautta elämääni. Tiedän että monesti rakkaus voi eheyttää ja uskon että rakkaudettomuus on tehnyt meistä rikkinäisiä ja epävarmoja. Kaipaamme hyväksyntää ja rakkautta (usko, toivo, rakkaus) osaksemme. Olen aina halunnut osakseni rakkautta. Entä kun on liian pitkään vailla rakkautta? Onko vaarana sairastua henkisesti, alkaa etsiä itsestään vikoja? Minä olen alkanut pitää itseäni liian huonona ja ei-rakastettavana yksilönä. Siitä käsityksestä olisi päästävä eroon. Varsinkin kun vain minä itse aiheutan kaiken tämän yksinäisyyden loputtoman kierteen.
Teen mielelläni havaintoja liikkuessani ulkona. Lapsiperheissä on mielestäni rakkaus hyvin näkyvillä. Ympärilläni asuu paljon pareja, he eivät ole yksinäisiä. Heidän elämällään on tarkoitus, he ovat tärkeitä. Samoinkuin pienet lapset ovat tärkeitä ja rakastettuja. Minulle moikataan usein hymyssä suin, ehkä myös hymyilen heille. Huomaakohan kukaan miten yksinäinen olenkaan? "Mikähän mies se tuokin on kun ei sillä naista näy olevan elämänkumppanina"? Joku voisi ajatella minusta. Ajatelkaamme heitä jotka ovat rakastettuja tässä elämässä. Heidän täytyy tuntea olonsa eheäksi ja rakastetuksi. He saavat osakseen rakkautta, eikä heidän tarvitse kipuilla yksinäisyydessä. Ei puhua itsekseen, ei mennä kävelylle yksin. Heillä on käsi josta pitää kiinni ja syli johon käpertyä. He voivat tuntea lämpöä vierellä, kuunnella toisen hengitystä, tuntea toisen sydämenlyöntejä. Kuitenkin heidän lähelläänkin voi olla yksinäisiä. Seinän takana lähimmillään voi olla yksinäisyyttä itkevä, rakkautta kaipaava. Yksinäisyydestä ei monikaan halua puhua. Ei sitä haluta paljastaa. Sehän on heikkoutta ja se pitää salata. Yritetään esittää onnellista ja tyytyväistä.
Monilla ihmisillä näkyy olevan puoliso. He eivät ole olleet estyneitä ja epävarmoja ja siksi ovat löytäneet rakkauden. He ovat siis ansainneet rakkauden. He ovat rakkauden arvoisia? Usein ajattelen etten rikkinäisenä ja epävarmana ole ansainnut rakkautta elämääni. Tiedän että monesti rakkaus voi eheyttää ja uskon että rakkaudettomuus on tehnyt meistä rikkinäisiä ja epävarmoja. Kaipaamme hyväksyntää ja rakkautta (usko, toivo, rakkaus) osaksemme. Olen aina halunnut osakseni rakkautta. Entä kun on liian pitkään vailla rakkautta? Onko vaarana sairastua henkisesti, alkaa etsiä itsestään vikoja? Minä olen alkanut pitää itseäni liian huonona ja ei-rakastettavana yksilönä. Siitä käsityksestä olisi päästävä eroon. Varsinkin kun vain minä itse aiheutan kaiken tämän yksinäisyyden loputtoman kierteen.
Teen mielelläni havaintoja liikkuessani ulkona. Lapsiperheissä on mielestäni rakkaus hyvin näkyvillä. Ympärilläni asuu paljon pareja, he eivät ole yksinäisiä. Heidän elämällään on tarkoitus, he ovat tärkeitä. Samoinkuin pienet lapset ovat tärkeitä ja rakastettuja. Minulle moikataan usein hymyssä suin, ehkä myös hymyilen heille. Huomaakohan kukaan miten yksinäinen olenkaan? "Mikähän mies se tuokin on kun ei sillä naista näy olevan elämänkumppanina"? Joku voisi ajatella minusta. Ajatelkaamme heitä jotka ovat rakastettuja tässä elämässä. Heidän täytyy tuntea olonsa eheäksi ja rakastetuksi. He saavat osakseen rakkautta, eikä heidän tarvitse kipuilla yksinäisyydessä. Ei puhua itsekseen, ei mennä kävelylle yksin. Heillä on käsi josta pitää kiinni ja syli johon käpertyä. He voivat tuntea lämpöä vierellä, kuunnella toisen hengitystä, tuntea toisen sydämenlyöntejä. Kuitenkin heidän lähelläänkin voi olla yksinäisiä. Seinän takana lähimmillään voi olla yksinäisyyttä itkevä, rakkautta kaipaava. Yksinäisyydestä ei monikaan halua puhua. Ei sitä haluta paljastaa. Sehän on heikkoutta ja se pitää salata. Yritetään esittää onnellista ja tyytyväistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osa on parisuhteessa onnellisia mutta osa on onnettomia. Osa parillisista olisi mieluummin yksin kuin suhteessaan. Parisuhde sinänsä ei ole hyvä tai huono asia, se on neutraali. Sinulla ei ole rakasta tällä hetkellä. Eli koita keskittyä muihin asioihin, tehdä asioita itseäsi varten, tee kaikkea mistä nautit ja mistä tulee hyvä olo. Jossain vaiheessa voit törmätä mielenkiintoiseen ihmiseen.
parisuhde kovin onnellinen, vaikka kestikin yli 20.
Ex-mies oli niin hallitseva ja määräilevä, että en
edes ihimis-suhteita saanut ylläpitää. Lapset, koti
ja työ olivat asiat jotka olivat Hänestä tärkeitä
eli kaikki muu oli tarpeetonta. No nyt oon sinkkuillut jo kymmenen vuotta, Tosin yksinäinen
vieläkin, kun en osaa olla sosiaalinen luonne tai
paremminkin itsetunto heikko.
Kyllä pidän tähdellisempänä "omistaa" hyviä ystäviä/
tukiverkostoja, kuin parisuhdetta. Pelkkä parisuhteen saaminen ei takaa mitään pysyvyyttä eli kun ero tulee olet taas aivan yksin.
Munkin mielestä ystävät on tärkeämpiä kuin parisuhde.