Kaartjoki ei kiva

Olin järkeillyt, että Lopen kunnan esittelemänä melontareittinä Kaartjoki voisi olla kokeilemisen arvoinen. Kävimme Vaimon kanssa eilen katsastamassa paikkaa. Joki kulkee tasaisen suometsän ja pienen peltoalueen läpi Kaartjärveltä Riihimäentien varteen.
http://www.loppi.info/pdf/kaartjoki.pdf
Oletin, että reitti voisi olla melottavissa edestakaisin, siis koska erityisiä koskia reitillä ei kuulemma ole. Lähdimme siis Kalamyllyn yläpuolelta vastavirtaan kohti Kaartjärveä.

Havainnot: Kaartjoki ei ole joki, vaan leveä puro. Sinne ei oikeastaan ole paljon asiaa yli 4m kanooteilla tai kajakeilla. Poolokajakki voisi
olla ihanteellinen. Siis jyrkkiä, kapeita mutkia on todella paljon ja vastavirtaan edetessä virta painoi merikajakkia vähän väliä rantaa vasten, josta sitten oli työnnettävä usein mellalla. Oli työlästä. Käännyimme lopulta takaisin kun yksityisen pihapiirin kohdalla oli purossa kivikko, jonka yli ei päässyt melomaan ja yksityispihaan tai toisen rannan pusikkoon ei viitsinyt kajakkia nostaa. Tämän kivikon yli laskee varmasti tuskattomasti kevättulvien aikaan, mutta eihän nytkään ollut mikään kuiva kausi. Siis ei mikään ihanteellinen melontareitti.

Teimme korvikeretken Punelialla. Eräläntien varressa on tuttu veneranta, melko lähellä Marskin Majaa, josta pääsee mukavasti vesille ja autollekin on tilaa tien varressa. Punelia on kaunis, kirkasvetinen ja vaihtelevaa melontaseutua. Etelä-Punelian keskellä on mukava leiripaikaksi sopiva saari, jos haluaa yöpyä. Silloin samalla retkellä voi tutustua viereiseen Kerittyyn, jonka pohjoispäässä (mistä kartan mukaan laskujoki (oikeastaan kanava) alkaa) on parkkipaikallinen veneranta. Keritty on erilainen kuin Punelia, paljon kiviä ja vähän mukavia arntautumispaikkoja, mutta karun kaunis. Rantautumispaikkoja on luoteisnurkassa oleva hiekkaranta ja ison Karhusaaren lounaispää. Nämä järvet ovat useille retkiluistelijoille hyvin tuttuja.

Loppukauden taidan viettää merellä, eli normaaliolosuhteissa. Tuskin jäät ennen joulua tulevat tänäkään vuonna. Ostin juuri ensimmäisen kuivapukuni, mitä ilman olen vuosia kitkutellut (ja ottanut riskejä). Olen selvinyt kylmissä vesissä neopreenihaalarilla ja hyvällä anorakilla, mutta niiden kanssa ei vedessä kauan selviäisi (kun tuo eskimo ei ole mitenkään luotettavasti hallussa ja melon paljon yksin).

Mutta siis kausi jatkuu, tonnikaan ei ole ihan vielä täynnä...