Ensimmäistä lastani en imettänyt, koska pelotti syystä X liikaa (en tarkenna nyt). Nyt olen toivottavasti uudestaan raskaana, ja haluan todellakin kokeilla imettämistä.
Edelleen pelottaa ja ahdistaa, joten kysymys kuuluukin: Onkohan mahdollista, että sen saisi aloittaa ihan itse? Siis ilman ohjausta, onnistui tai ei.
Kiitos vastauksista.
Edelleen pelottaa ja ahdistaa, joten kysymys kuuluukin: Onkohan mahdollista, että sen saisi aloittaa ihan itse? Siis ilman ohjausta, onnistui tai ei.
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sairaalassahan ne auttavat imetyksen alkuun ihan vain ja ainoastaan sinua ja vauvan hyvinvointia ajatellen! imetyksen onnistumisessa oikea imuote on erityisen tärkeä, etenkin jos et edellistäkään lasta onnistunut imettämään..
yrität rentoutua vaan ja annat alan ammattilaisten auttaa!!! mutta jos tuntuu että "pelottaa ja ahdistaa" muitten apu niin voihan sitä sanoa jo enne ensimmäistä vauvan imetys-yritystä että tahdot yksin kokeilla.. mutta hyvä olisi että antaisit kätilön/sair. hoitajan edes katsoa ja neuvoa miten vauvan saa hyvään asentoon rinnalle! nyt pelot pois ja opettelet imetyksen, se on parasta yhdessä oloa äidille ja vauvalle, usko pois!!!
Mutta se vaan ahdistaa.
Edellinen imetys ei epäonnistunut, vaan jäi tarkoituksellakin aloittamatta.
Takoitatkohan ohjauksella sairaalassa saatua opastusta?
Yleensähän vauva nostetaan rinnalle jo heti synnytyssalissa ja annetaan ryhtyä imemään jos vauva jaksaa/haluaa. Meidän poitsu ei ryhtynyt vielä silloin imemään, vasta kun oltiin päästy osastolle. Kätilö oli tosi hienotunteinen asian suhteen, eikä sen ihmeemmin neuvonut, nosti vaan vauvan viereen ja lähti pois. Varmaasti saat olla rauhassa vauvan kanssa ilman, että joku tulee ja ottaa tissistä kiinni ja tökkää sen vauvan suuhun=) Kannattaa tietysti tutustua imetyssivustoihin, niistä on ainakin mulle ollu paljon apua. Tsemppiä sulle ja onnea!
Rohkaisevasta viestistä.
Tosiaan netistä luen ja ystävättärien kanssa mieluummin keskustelen, mutta varsinainen tissittely tapahtuisi yksin/miehen läsnäollessa.
Kun olet kerran jo synnyttänyt, tiedät varmaan, että salissa on kätilö paikalla ja muutenkin vauvanhoitoa osastolla seuraillaan. Ja imetys pitäisi nimenomaan aloittaa jo synnytyssalissa, jos mahdollista. Jos aloittaa vasta kotona, on luvassa ongelmia.
Minun kokemukseni kyllä on, että jos asiat sujuvat, ei niitä sen kummemmin kyttäillä tai kommentoida. Mielestäni olisi kuitenkin vain hyvä, jos esimerkiksi vauvan imuote tarkistettaisiin. Mitään pahaahan tällä ei tarkoiteta.
Oletko jutellut neuvolassa asiasta? Tässä voitaisiin varmaan toimia kuten synnytyspelonkin kanssa. Neuvolasta voidaan olla yhteydessä sairaalaan ja kertoa, että sinulle tämä on arka asia ja toivot erityistä hienotunteisuutta.
Jonkun kanssa sinun kannattaisi varmasti asiasta jutella. Imetys on monin tavoin hieno asia, ja olisi todella harmi, jos jättäisit sen kokematta ja tekemättä loppujen lopuksi aika pienen jutun takia eli sen, että pari kätilöä saattaa nähdä sinut imettämässä ja kommentoida asiaa viran puolesta.
Mitä oikeastaan pelkäät tai mitä uskot tapahtuvan, jos ja kun joku näkee sinut imettämässä? Tunteiden analysoiminen voisi auttaa, kun yrität niiden kanssa selvitä. Kätilöillehän asia ei mitään merkitse; he ovat nähneet tuhansia tissejä ja imetyksiä.
Aika osastolla voi olla sinulle vähän hankalaa, mutta muista kuitenkin, että pääset pian kotiin omaan rauhaan. Muutaman päivän kestämällä voit saada palkinnoksi onnistuneen imetyksen. Oletko muuten harkinnut poliklinikkasynnytystä?
Kätilön paikallaolo ei haittaa, mutta imetykseen puuttuminen (varsinkin turhaan) haittaa. Tiedän, että pahaa ei tarkoiteta, mutta en vaan pysty.
En ole jutellut neuvolassa, koska raskaus on vasta erittäin aluillaan, jos ollenkaan.
Se, että kätilöt näkevät tissini, ei ole ongelma, viran(kin) puolesta kommentoiminen on. Ihan johtuu seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mitä koin lapsena ja teininä...
Poliklinikkasynnytys olisi haaveissani. En vaan tiedä onnistuuko se tuolla Joensuussa. Mutta ei kai siellä sairaalassa voi ketään väkisinkään pitää, varsinkin jos kaikki on kunnossa?
Sehän on jo puoli voittoa, jos kätilön paikalla olo ei haittaa.
Riippuu paljon kätilöstä ja on siis ihan sattumaa, saako ohjausta tai kommenttia ollenkaan. Itse muistan tasan kaksi kommenttia. Yksi kätilö sanoi, että nännini vaikuttaa imettämisen kannalta hyvänmuotoiselta ja toinen taisi salista pois tultaessa sanoa, että taisi vauva jo saada syödäkseen, kun kolostrumia oli valunut vähän leuallekin. Eli vähäiset ovat kommentit olleet. Itse asiassa olen ollut yllättynyt, miten vähän imettämiseen on sairaalassa kiinnitetty huomiota.
Juttele ihmeessä aiheesta neuvolassa sitten aikanaan. Sairaalassa voidaan varmasti järjestää imetysneuvontaa esimerkiksi niin, ettet parhaillaan imetä, ja muutenkin ottaa toiveesi huomioon, varsinkin kun sinulla on ymmärrettävät syyt olla herkkänä. Jos epäilyttää, onko tieto kulkenut, voit itse varmistaa asian synnyttämään saapuessasi. Jos puhuminen on hankalaa, kirjoita vaikka asia valmiiksi paperille, jonka annat tiedoksi kätilölle.
Uskoisin ja toivoisin, että onnistunut imetys(onnistuneen imetyksen määrittelet sinä itse) voisi olla sinulle tervehdyttävä kokemus: ota kehosi omaan haltuusi ja siihen käyttöön, mihin se on tarkoitettu, äläkä anna hyväksikäyttäjän riistää sinulta ja vauvaltasi enää mitään. Tsemppiä sinulle.
Ajattelen että toiveesi kannattaa lähettää sairalaan siinä sinne lähetettävässä kirjeessä jossa niitä toiveita kysytään. Suoraan vaan kursailematta kirjoitat siihen että haluat yrittää imetystä, mutta se ahdistaa ja toivot asiaan hienotunteisuutta ja että pyydät apua jos haluat, muuten toivot ettei teitä häiritä. Kokemuksesta voin kyllä sanoa että imetyksessä voi tarvita tukea ja apua. Vaikka olisi kuinka monta lasta voi imetyksessä tulla ongelmia. Lapsi ei ehkä osaa/jaksa imeä tai imuote on väärä. Silloin kannattaa pyytää apua. Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin asian ahdistavuuden. Mutta voisi olla hyvä jos henkilökunta tietäisi asian etukäteen, niin osaisivat olla hienotunteisia, eivätkä tyrkyttäisi neuvojaan väkisin.
Sitten sinun kannattaa miettiä saisitko jostain yhden tukihenkilön avuksi imetykseen. Jonkun johon luotat ja joka kanssa olet rento. Joku joka voisi sinua imetyksessä neuvoa ja kannustaa. Joku joka voisi ehkä tulla jo sairalaan tarvittaessa tueksesi.
Onnistuessaan imetys on suuri ilo. Mutta ei se kuitenkaan ole mikään autuuden mittari :). Jos ei onnistu, niin sitten korviketta!
Mulla on tavallaan samantyyppisiä ajatuksia. Minulla on tuttuja jotka toimivat imetystukihenkilöinä, joten tiedän tarvittaessa saavani apua ja tukea mahdollisiin ongelmiin. En kuitenkaan pidä vieraista ihmisistä kyttäämässä "kuinka hommat sujuu". Tiedän että on myös asiansaosaavia ammattilaisia, jotka osaavat toimia hienotunteisesti, jne. mutta sitten on myös niitä "vähemmän ammattitaitoisia". Esimerkiksi parilta tuttavalta olen kuullut kokemuksia hoitajista, jotka ovat tunkemassa itkevän vauvan päätä rintaan kiinni väkipakolla, jne. Toivon todella ettei sairaalassa kohdalleni satu sellaisia.
Tiedän että on ihmisiä, joille on varmasti suuresti hyötyä sairaalan henkilökunnasta, jne. Meillä taas on lähinnä mielessä että tahdotaan synnytyksen jälkeen kotiutua mahdollisimman pian, jotta pääsee omaan rauhaan. Apua osaan pyytää, jos sitä tarvitsen, ja mieluummin pyydän sitä joltain jonka oikeasti tiedän olevan luotettava.