"Ole vain oma itsesi"

eli pitäisikö olla alasti?

Jossakin virastossa kun asioita selitetään virkakielellä:
Sori, olen autisti enkä käsitä pätkääkään puheestanne.
Ylemmät toimihenkilöt näyttävät käsittävän asiakkaan "tolan".

On siinä oma kynnyksensä tunnustaa julkisesti olevansa "aivan ulkona".
Palaute on ollut pääosin myönteistä.

olla oma itsensä, ihan oman etunsa vuoksi. (Nimimerkki yritetty on). Toisaalta assin kannattaa minusta pysyä sisäisesti omana itsenään ja olla tietoinen assiudesta sosiaalisessa tilanteessa. Silloin lienee mahdollista vaikuttaa omaan käytökseensä.

Olen kokeillut ajoittain tätä. Esim. aiemmin hymyilin kauheasti mutta kukaan ei ollut minulle kohtelias tai ystävällinen. Sitten kokeilin että olen ihan ilmeetön tai jopa vihaisen näköinen (se on mielestäni perusilmeeni kun olen yksin). Kun olin sellainen, ihmiset olivat minulle kohteliaampia.

Täällä joku kirjoitti kerran että tuntee jonkun joka pystyy ennakoimaan nentin käytöksen ja manipuloimaan heitä (näin muistelen). Periaatteessa tuollainen kai onnistuu juuri tarkkailemalla sisäisesti rauhallisena sosiaalista tilannetta. En tiedä onko muilla sama kuin minulla, mutta minä näissä tilanteissa sisäisesti tavallaan menen ihan lukkoon enkä hallitse yhtään mitä teen, pahimmillani. Jos en siis tee jotain "käytöskoetta".

Mutta siis asiaan palatakseni, ei kannata olla itsensä.

muita, mutta samalla säilyttää oma sisäinen itsensä koskemattomana. Assius on myös voimavara. Assit ovat rehellisiä ja uskollisia, toisin kuin monet ns normaalit. Elämämme arvo ei riipu muiden hyväksynnästä. Sillä on itseisarvo.

Hei, tottakai pitää olla oma itsensä. Se, että jotkut käyttävät hyväkseen toisen heikkoksia, ei tarkoita sitä, ettei pidä hyväksyä itseään. Vika on niissä, jotka kiusaavat, eivätkä ole ymmärtäväisiä. Jos et ole oma itsesi sen vuoksi, niin silloinhan juuri osoitat heidän olevan oikeassa.
Ei pidä sen vuoksi kieltää itseään, etteivät jotkut pärjää, eivätkä pysty hyväksymään itseään, kun joku muu hyväksyy.

Heidän mielestä kaikkien pitää olla kuin he...
Ei onnistu, perkele!!!

Aina kun ns. normaali ihminen eli ns. normo sanoo assille "Ole vain oma itsesi", minussa herää kysymys, tietääkö normo nyt varmasti, millainen assi on silloin, kun hän todella on oma itsensä.

Ns. normaali ihminen ällistyttävän usein olettaa ja toivoo assinkin kuuluvan normaaleihin. "Helpompihan sinun on elää, jos elät niin kuin me kaikki muutkin, usko minua!" Näin saattaa sanoa moni normo assille - ja olla todella väärässä!

Tässä 10 vuotta vanhassa ketjussa aloittaja kysyy nasevasti: "Miten helvetissä assi voi pärjätä elämässä olemalla oma itsensä, siis olemalla tikku nenttien lihassa?!" Moni assi on todella kokenut olevansa tuossa tilanteessa, siis tikku nenttien (eli ns. normaalien ihmisten) lihassa.

Mikä on se AS, joka normoja asseissa häiritsee. AS ei ole sairaus eikä mielenterveysongelma, AS on neurobiologinen tila ja se luetaan ominaisuudeksi, ominaisuuksien yhdistelmäksi. AS:ssa on kysymys synnynnäisestä erilaisuudesta, pieneen pysyvään vähemmistöön syntymisestä. Kun assi on oma itsensä, hän eroaa aivotoiminnoiltaan selvästi enemmistöstä. Niin hän tekee silloinkin, kun ei ole oma itsensä. Hänen aivotoimintansa eroaa enemmistöstä aina. Juuri se erilaisuus häiritsee normoja.

Kenen vika se on, jos ja kun enemmistön ja vähemmistön välille syntyy kitkaa. Jos demokraattisesti äänestetään, enemmistö voittaa ja tuloksena on suositus, että vähemmistössä olevien assien on alettava apinoimaan enemmistöä. Siis assit eivät saa noudattaa mitään "ole oma itsesi" -suositusta, sillä se kuuluu vain ns.normaalien ihmisten eli enemmistön luontaisetuihin. Siis synnynnäinen vähemmistö syyllistetään siitä kitkasta, mikä tästä pakosti syntyy. Eikö tuo ole selvää rasismia! Kyllä.

Tämän ketjun aloittaja heittää hauskasti, että ns. normaalit ihmiset tuntuvat ajattelevan assista näin: "Pysy vain tuollaisena pellenä, niin meidän normaalien elämä on hauskempaa." Tietenkään ei ole ns. normaaleilta mitenkään viisasta ajatella noin, siis noin pahasti assia aliarvioiden. Eikä ole assilta mitenkään viisasta loukkaantua, jos tietämätön normo pitää häntä vain hauskana pellenä.
Oliko Einstein pelle? Oliko Chaplin pelle? Entä Dylan, Gates, Hitchcock, Darwin, Mozart, Beethoven, Edison...?

Onko assilta viisasta ajatella niin että hänen elämänsä arvo riippuu vain muiden hyväksynnästä,
siis ajatella näin: "Jos mulle ei ole hyväksyntää, ei ole mulla elämääkään." Tietenkään ei ole viisasta ajatella noin. Valitettava totuus on, että AS:sta ei enemmistö edelleenkään tiedä niin paljon, että assin kannattaisi pääasiallisesti kuunnella enemmistöä. Assin kannattaa kuunnella niitä (aika harvoja), jotka todella ovat perehtyneet autisminkirjon ilmiöihin ja tietävät, mitä puhuvat ja kirjoittavat. Erityisen terveellistä hyväksyntää assi voi saada muilta asseilta, kokemusasiantuntijoilta, omakohtaisesti autisminkirjon todellisuutta eläviltä fiksuilta asseilta.

Nimimerkki ritalin sanoi vuonna 2007: "Korkeasta älykkyydestä ei ole hyötyä, jos vähämielinen kontrolloija saa päättää, ketkä saavat olla älykkäitä ja ketkä eivät." Tuo ajatus pitää ilman muuta paikkansa. Ritalin sanoi myös tämän suuren viisauden: "Eiköhän asperger-oireyhtymän suurin ongelma ole se, ettei enemmistö ihmisistä pysty kokemaan empatiaa assia kohtaan."

Erilaisuus on assin kannettava. Assin on kannettava oma itsensä. Se on sekä kirous että siunaus. Se on assille lopulta sekä helpompi että viisaampi tie kuin se, että assi lähtisi surkealle normaaliuden teeskentelemisen tielle, jossa assi varmasti menettää sekä aitoutensa että tunteen siitä, että todella elää.

Tämän viestin lopuksi poimin vuoden 2007 ketjuista sellaisia ajatuksia, joissa minusta on oivallettu se, millä tavalla assin kannattaa ajatella:
- "Nyt olen hyväksynyt, että olen tällainen enkä muutu sosiaaliseksi lörpöttelijäksi, mikä tuntuu olevan normaalia ja mitä tunnutaan ihannoivan kovasti."
- "Aina ei tarvitse oman itsensä takia olla kuin kanssaihmiset."
- "Pärjään paremmin, kun yritän elää olemalla pois ns. normaalien tieltä ja tehdä omia juttujani."

Omana itsenään oleminen netin keskustelupalstoilla on oma taiteen lajinsa. Moni sortuu tekeytymään milloin miksikin törmätessään trolleihin ja joutuessaan sellaisen häiriköinnin imuun. Trollaaminen on ennen muuta kiusaamista, jonka aikana trollaaja on täysin kykenemätön olemaan oma itsensä. Trollaaja joka kerta trollatessaan tavallaan vetää itsensä lokaan. Ja nimenomaan yrittää vetää lokaan muitakin.

Nimimerkki ritalin kirjoitti aiemmin tässä ketjussa näin: "Vika on niissä, jotka kiusaavat, eivätkä ole ymmärtäväisiä. Jos et ole oma itsesi sen vuoksi, niin silloinhan juuri osoitat heidän olevan oikeassa." Fiksusti sanottu!

Kuten aiemmin tässä ketjussa sanoin: "Kun assi on oma itsensä, hän eroaa aivotoiminnoiltaan selvästi enemmistöstä." Normienemmistön eli "normojen" käyttäytyminen erilaista ihmistä, esim. AS-ihmistä, kohtaan saattaa muistuttaa jollain tavalla trollaamista. On jotain hyvin tuttua siinä, että monen asperger-ihmisen todellista erilaisuutta ja koko AS-juttua ei oikein uskota normienemmistön keskuudessa. Ei haluta uskoa. Ehkä sen uskominen horjuttaa liikaa normienemmistön "ainoita oikeita" perinnäistapoja, "kunnon kansalaisuutta" ja "korrektia käyttäytymistä".

Miten sitten on täällä meidän autisminkirjolaisten keskuudessa. Eipä ole täälläkään vierasta epäillä toisen AS-juttua. Luulen, että varsinkin ne, jotka jo lapsena ovat saaneet autismi-diagnoosin ja iän myötä sitten ovat ikään kuin "parantuneet autismistaan" saadessaan AS-diagnoosin, suhtautuvat hyvin epäillen esim. niihin asseihin, jotka ovat huippulahjakkaita ja maineikkaita lääkäreitä tai professoreja. "Entisen autistin" näkökulmasta sellaisilla lahjakkuuksilla menee aivan liian hyvin, joten "heidän täytyy olla huijareita".

Tarkastelkaamme vielä kriittisesti normienemmistöä. Kaikkein jäykimpiä neurotyypillisen normienemmistön edustajia olen nimittänyt "telaketjunormaaleiksi". Heitä ei ole paljon mutta heitä valitettavasti löytyy. Joskus joku käytti heistä ilmausta "yhteiskunnan normivakaat betoniporsaat".
Kaikkein tyypillisintä heidän kohdallaan on suuri pelko ja inho niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole samanlaisia kuin he.

Yllämainittua "telaketjunormaaliutta" on yritetty määritellä mm. ulkomailla. Tässä yksi esimerkki: "What Is NT? Neurotypical syndrome is a neurobiological disorder characterized by preoccupation with social concerns, delusions of superiority, and obsession with conformity."
Siis "Neurotyypillisyyden oireyhtymä on neurobiologinen häiriö, jolle ovat tyypillisiä oudot sosiaalisten huolten päähänpinttymät, paremmuuden itsepetokset ja yhdenmukaisen käyttäytymisen pakkomielteet."

Tuo ylläoleva on minusta paras näkemäni kiteytys siitä, mitä nimitän "telaketjunormaaliudeksi". Meidän kaikkien autisminkirjolaisten kannattaa olla ylpeitä siitä, että silloin kun todella toteutamme ohjetta "ole oma itsesi", emme ole ainakaan "telaketjunormaaleja".