Tämän päivän työssä kävijät on laiskoja ihmisiä. Aina valitetaan miten työ on raskasta. Kotona ei jakseta hoitaa omia lapsia, kun sekin on niin raskasta. Oikein mitään ei jakseta muuta kuin tutkia omaa napaansa ja istua telkkarin ääressä. Tämä johtuu siitä, että meidän ikäiset joutui koville nuoruudessa. Ei maksettu omien lasten hoidosta, ei ollu mitään tukia ja avustuksia. Työ oli siihen aikaan todella raskasta, kun ei ollut niin paljon koneistusta ja aina oli pelko työpaikan menettämistä, sitä kun sai työn antaja sanoa irti, tuosta vaan jos ei naama miellyttänyt.
Me sitten yritimme päästää lapsiamme helpommalla, etteivät olisi olleet niin kovilla. Passasimme kullanmurumme piloille. Heistä on tullut laiskoja, mitään ei tehdä ilmaiseksi kaikesta pitää maksaa. Työtä on Suomessa vaikka kuinka paljon, mutta he elävät perheineen kaiken maailman avustuksilla.
Ja kierre jatkuu, heidän lapsensa tekevät viellä vähemmän. He elävät yltäkylläisyydessä vaikkei perheellä olisi varaakaan. Ostetaan velaksi. Pienellä eläkkeellä elävän isoäidin on turha mennä ostamaan syntymäpäivä lahjaa lapsenlapsilleen, siihen ei olisi varaa. Lasten haluamat lahjojen hinnat pyörivät puolenkuun eläkkeeni paikkeilla. Joten jätän ostamatta viidenkympin lahjaani, joka olisi myöhemmin nurkassa tai roskalaatikossa. Minulle summa merkitsee monen päivän ruokarahaa.
Kaduttaa että tuli passattua liikaa.
Me sitten yritimme päästää lapsiamme helpommalla, etteivät olisi olleet niin kovilla. Passasimme kullanmurumme piloille. Heistä on tullut laiskoja, mitään ei tehdä ilmaiseksi kaikesta pitää maksaa. Työtä on Suomessa vaikka kuinka paljon, mutta he elävät perheineen kaiken maailman avustuksilla.
Ja kierre jatkuu, heidän lapsensa tekevät viellä vähemmän. He elävät yltäkylläisyydessä vaikkei perheellä olisi varaakaan. Ostetaan velaksi. Pienellä eläkkeellä elävän isoäidin on turha mennä ostamaan syntymäpäivä lahjaa lapsenlapsilleen, siihen ei olisi varaa. Lasten haluamat lahjojen hinnat pyörivät puolenkuun eläkkeeni paikkeilla. Joten jätän ostamatta viidenkympin lahjaani, joka olisi myöhemmin nurkassa tai roskalaatikossa. Minulle summa merkitsee monen päivän ruokarahaa.
Kaduttaa että tuli passattua liikaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lastenlapsille kuittaan nykyään antamalla selvää rahaa. Tilinumeroita onkin vino pino!!
..merkkipäivät olen aina kuitannut kintaalla viittaamalla, eli jättänyt tyystin huomioon ottamatta. Kukaan ei ole koskaan valittanut (anoppia jos ei lasketa, ja mitäs sitä laskemaan, sehän valittaa aina kuitenkin joka asiasta).
Lahjoja voi antaa muutenkin ja kun antaa sellaisen yllättäen vaikka vain siksi kun kyseinen lahjansaaja on jotenkin ansainnut sen niin silloin voi olla varma että se otetaan kiitollisena vastaan vaikkei ihmeellinen olisikaan!
Kaiken maailman synttärilahjat ja mitä niitä on ei ole muuta kuin tyhjänpäivästä lahjomista ja kilpailua. Koskaan ei liioin niistä olla tyytyväisiä kun aina joku antaa halvemman kuin joku toinen. Ja nokan nyrpistelyä "kun minä annoin sille niin kalliin ja sain vaan tällasen". Lopettakaa hyvät ihmiset tuollainen typerehtiminen!
Työnteko on nykyään(kin) raskasta, ehkei ruumiillisesti niin raskasta, kuin ennen; mutta henkisesti. Työtahti on kiristynyt, ihmisestä otetaan kaikki irti! En niin kovin paljoa ihmettele, että nykyajan työläiset ovat väsyneitä!
Työssäkäyvät vanhemmat eivät saa nykyäänkään muita tukia kuin lapsilisät, alle3-v:ta lasta kotona hoidettaessa saa kotihoidontukea, mutta silloin yleensä äiti, on pois työelämästä. Mitä väärää näissä pienehköissä avustuksissa on?
Omia kullanmurujani en ,ilmeisen onneksi, ole sitten passannut piloille, kun ovat valittamattomia ja työtätekeviä ihmisiä, jotka jopa hyvä hyvyyttään auttavat raihnaista äitiäänkin! Ja jos tarvitsevat lapsenvahtia mammasta, maksavat siitä palkkaa!
Lastenlapseni ovat iältään 1,5-16 v:ta, ja isommatkin heistä ovat mielissään jo 10:n E:n syntymä,-tai nimipäivärahasta, he ymmärtävät, että mamman eläkerahat ovat hyvin rajalliset! Pienemmille ostan jotain pientä, ja yleensä tarpeellista.
Isoäidin ja lastenlasten tärkein ydistäjä on aito kiintymys ja rakkaus, yhdessä oleminen ja tekeminen. Raha ei meidän tapauksessa näyttele suurtakaan osaa! Me leivotaan, askarrellaan, retkeillään luonnossa, leikitään, ja isommille on kuunteleminen ja keskusteleminen tärkeää. Tuntuu kivalle, kun he luottavat siihen, että mammalle voi puhua suurista ja pienistä asioista! Mamma ottaa osaa heidän iloihin ja suruihin! Joka kerran, kun käyn heitä katsomassa, tunnen itseni tervetulleeksi ja odotetuksi.
Oletan, että sinullakin on samanlaisia myönteisiä kokemuksia kuin minullakin, olet nyt vain ärsyyntynyt jostakin ;)
lasten kukkaroihin ,jos ei niistä pidä huolta.Tätä mieltä on ystävättäreni,joka pelkää jo tulevaa käsillä olevaa kesää ,jolloin 9 lastenlasta tuodaan kesäksi ilmaiseen täysihoitoon ,että päästään talvella etelään ,kuten yksi lastenlapsi oli valaissut asiaa mammalle. Lapset ovat kolmesta eri perheestä ja kasvatustavat ovat aivan erilaiset kaikilla,joten on siinä selkkaamista kenelle on luettava iltarukoukset ja kenelle sitä missään tapauksessa ei saa tehdä.Kuka syö mitäkin jne.. Maalla on niin mukavaa ,mutta ikävä kyllä ruoka maksaa täälläkin kuten pääkaupunkiseudulla, joten eikun euro kiertämään..
minulla on kolme lasta kuusi lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta joten menee jo neljännessä polvessa,vahemmat lapset kaikki on työ elämässä nämä kaksi pientä ovat päivä hoidossa ja kolme lastenlasta käy kouluja yksi kirjoitti viime keväänä toinen tänä keväänä. Ja jos pystyn ostamaan heille merkkipäivinään jotain näillä euro eläkkeelläni niin ilo mielin ostan,mutta aina heillä on vastaus,ole vain läsnä se on se suurin lahja ,niin olen heille itsellekkin opettanut kun minulla on merkkipäivä,että se on suurinta kun he tuovat itsensä.ei tarvita mitään muuta.