Noniin. Tässä vuodatuksessa haluaisin kertoa oman tarinani ja nähdä, että onko ihmisillä samanlaisia kokemuksia.
Elikkäs...Olen 18 vuotias opiskelija. Minulla todettiin paniikkihäiriö oikeastaan viimevuonna, mutta oireita on ollut jo n.3 vuotta. Ensimmäinen kohtaus iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Istuin ystäväni kämpillä viettämässä tavanomaista iltaa, kunnes yhtäkkiä huoneen ilma alkoi tuntumaan hieman huonolta. Oli siis pakko päästä ulos hetkeksi...noo ilma tuntui yhä huonolta ja alkoi jo hieman pelottamaan. Haukoin henkeäni ja päätin lähteä kotiin. Matkalla poimin paikallisesta siwasta oikein raikasta purkkaa ja aattelin, että jos se auttaisi oloa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kotiinpäästyäni olin jo aivan hermorauniona. Pyörin ympyrää kuin hullu, enkä tiennyt mitä tehdä. Isä oli tuona iltana työmatkalla ja äiti töissä. En keksinyt enään muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä huristelemaan mopolla äitin työpaikalle ja selittämään asia. Jostain syystä äiti tiesi heti mistä on kyse ja ojensi paperipussin. Hengittelin siihen aikani. Kunnes oloni alkoi rauhoittumaan. Kävin kuitenkin vielä varmuudenvuoksi lääkärissä, joka sanoi myös, että hätää ei ole.
Näitä "Kohtauksia" tuli aina välillä, mutta ne menivät useimmiten nopeasti ohi. Ja niitten oireina oli oikeastaan vain hyperventilointi.
Viimevuonna kuitenkin alkoi ilmenemään kohtauksien yhteydessä huimausta, vapinaa, hikoilua ja hervotonta kuolemanpelkoa(etenkin tukehtumisen. Palaan asiaan kohta).
Kun nämä oireet tulivat kävin uudestaan lääkärissä. Tällöin lääkäri totesi, että minulla on paniikkihäiriö.
Pikkuhiljaa oireet alkoivat vaikuttamaan koulunkäyntiinkin. Välillä oli pakko lähteä pois kesken päivän. Tässä vaiheessa terveydenhoitaja alkoi kyselemään vointiani ja järjesti ajan psykologilta. Kävin pari kertaa...Se auttoi vähän, mutta omaa laiskuuttani jätin ajat varaamatta myöhemmin.
Lääkitys tuli kuvaan mukaan, kun yhtenä krapulaisena iltana kohtaus meni niin pahaksi, että vanhempani katsoivat parhaaksi soittaa ambulanssin. Seuraavana päivänä sain lääkäriltä opamox 15mg kuurin.
Nykyään eniten pelkoa herättää erilaiset luulotaudit. Etenkin hengitykseen liittyvät. Pelkään saavani allergiareaktion, kun syön jotain mausteista, vaikka minulla ei ole minkäänsortin mausteallergiaa tietääkseni. Viimeaikoina olen alkanut hyperventilaatioon perustuen epäilemään jopa keuhkosyöpää..syljeskellyt lavuaariin etsiskellen verta :) Tiedän, että pelot ovat aiheettomia, mutta välillä ne vaan ottavat vallan. Tukehtumisen pelon epäilen johtuvan eräästä ala-astetraumasta, joka sattui välitunnilla. Tuolloin leikimme sellaista "kasa"-leikkiä, jossa lauma lapsia tekivät kasan jonkun päälle. Noo eräänä iltapäivänä minä olin se kohde. Se oli siihenasti hauskaa, kunnes erään luokkatoverin polvi alkoi painamaan kaulaani, enkä saanut henkeä. Luokkatoverit nousivat onneksi päältäni juuri ennen tajunnanmenetystä. Olen vasta viimepäivinä alkanut kelaamaan tätä tapahtumaa päässäni.
Noniin. Eiköhän tämä ollut tässä. Kiitos jos jaksoitte lukea. Ja luen mielelläni vastaavanlaisia kokemuksia :)
Elikkäs...Olen 18 vuotias opiskelija. Minulla todettiin paniikkihäiriö oikeastaan viimevuonna, mutta oireita on ollut jo n.3 vuotta. Ensimmäinen kohtaus iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Istuin ystäväni kämpillä viettämässä tavanomaista iltaa, kunnes yhtäkkiä huoneen ilma alkoi tuntumaan hieman huonolta. Oli siis pakko päästä ulos hetkeksi...noo ilma tuntui yhä huonolta ja alkoi jo hieman pelottamaan. Haukoin henkeäni ja päätin lähteä kotiin. Matkalla poimin paikallisesta siwasta oikein raikasta purkkaa ja aattelin, että jos se auttaisi oloa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kotiinpäästyäni olin jo aivan hermorauniona. Pyörin ympyrää kuin hullu, enkä tiennyt mitä tehdä. Isä oli tuona iltana työmatkalla ja äiti töissä. En keksinyt enään muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä huristelemaan mopolla äitin työpaikalle ja selittämään asia. Jostain syystä äiti tiesi heti mistä on kyse ja ojensi paperipussin. Hengittelin siihen aikani. Kunnes oloni alkoi rauhoittumaan. Kävin kuitenkin vielä varmuudenvuoksi lääkärissä, joka sanoi myös, että hätää ei ole.
Näitä "Kohtauksia" tuli aina välillä, mutta ne menivät useimmiten nopeasti ohi. Ja niitten oireina oli oikeastaan vain hyperventilointi.
Viimevuonna kuitenkin alkoi ilmenemään kohtauksien yhteydessä huimausta, vapinaa, hikoilua ja hervotonta kuolemanpelkoa(etenkin tukehtumisen. Palaan asiaan kohta).
Kun nämä oireet tulivat kävin uudestaan lääkärissä. Tällöin lääkäri totesi, että minulla on paniikkihäiriö.
Pikkuhiljaa oireet alkoivat vaikuttamaan koulunkäyntiinkin. Välillä oli pakko lähteä pois kesken päivän. Tässä vaiheessa terveydenhoitaja alkoi kyselemään vointiani ja järjesti ajan psykologilta. Kävin pari kertaa...Se auttoi vähän, mutta omaa laiskuuttani jätin ajat varaamatta myöhemmin.
Lääkitys tuli kuvaan mukaan, kun yhtenä krapulaisena iltana kohtaus meni niin pahaksi, että vanhempani katsoivat parhaaksi soittaa ambulanssin. Seuraavana päivänä sain lääkäriltä opamox 15mg kuurin.
Nykyään eniten pelkoa herättää erilaiset luulotaudit. Etenkin hengitykseen liittyvät. Pelkään saavani allergiareaktion, kun syön jotain mausteista, vaikka minulla ei ole minkäänsortin mausteallergiaa tietääkseni. Viimeaikoina olen alkanut hyperventilaatioon perustuen epäilemään jopa keuhkosyöpää..syljeskellyt lavuaariin etsiskellen verta :) Tiedän, että pelot ovat aiheettomia, mutta välillä ne vaan ottavat vallan. Tukehtumisen pelon epäilen johtuvan eräästä ala-astetraumasta, joka sattui välitunnilla. Tuolloin leikimme sellaista "kasa"-leikkiä, jossa lauma lapsia tekivät kasan jonkun päälle. Noo eräänä iltapäivänä minä olin se kohde. Se oli siihenasti hauskaa, kunnes erään luokkatoverin polvi alkoi painamaan kaulaani, enkä saanut henkeä. Luokkatoverit nousivat onneksi päältäni juuri ennen tajunnanmenetystä. Olen vasta viimepäivinä alkanut kelaamaan tätä tapahtumaa päässäni.
Noniin. Eiköhän tämä ollut tässä. Kiitos jos jaksoitte lukea. Ja luen mielelläni vastaavanlaisia kokemuksia :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.