1.
Syksy tulee kuin hymyilevä traktori,
kaataa kahisevia lehtiä ylleni.
Keltaisella kauhalla.
Mietin kirjoittaisinko vielä yhden lauseen,
vai menisinkö juomaan kupin teetä.
Asia on päätetty.
Haistelen tuulta
virnistellen kuin aarteenlöytäjä,
kilautan kaverille.
Rakkaani, tule puistoon.
2.
Vain sähköpostien lukua varten.
Punastun, kirjastonhoitajan koputtaessa
olkapäälle.
Nämä koneet eivät ole runokoneita, runokoneet ovat kortilla
hän sanoo.
Äh. Peace.
3.
Minun rakkaani!
Seison ulkopuolella
ja odotan
että pääsisit töistä.
Nikkaat silmää kirjapinojen takaa,
vilkutat tiskiltä.
Tuuli liikuttelee lehtiä jalkakäytävällä.
Kello on 19:00
ja kuulen aivan selvästi,
syksy hyrisee lempeää kieltä.
Se kaataa kahisevia lehtiä ylleni.
Aina illan tullen, kun kirjaston valot sammuvat.
Keltaisella kauhalla.
Syksy tulee kuin hymyilevä traktori,
kaataa kahisevia lehtiä ylleni.
Keltaisella kauhalla.
Mietin kirjoittaisinko vielä yhden lauseen,
vai menisinkö juomaan kupin teetä.
Asia on päätetty.
Haistelen tuulta
virnistellen kuin aarteenlöytäjä,
kilautan kaverille.
Rakkaani, tule puistoon.
2.
Vain sähköpostien lukua varten.
Punastun, kirjastonhoitajan koputtaessa
olkapäälle.
Nämä koneet eivät ole runokoneita, runokoneet ovat kortilla
hän sanoo.
Äh. Peace.
3.
Minun rakkaani!
Seison ulkopuolella
ja odotan
että pääsisit töistä.
Nikkaat silmää kirjapinojen takaa,
vilkutat tiskiltä.
Tuuli liikuttelee lehtiä jalkakäytävällä.
Kello on 19:00
ja kuulen aivan selvästi,
syksy hyrisee lempeää kieltä.
Se kaataa kahisevia lehtiä ylleni.
Aina illan tullen, kun kirjaston valot sammuvat.
Keltaisella kauhalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lehdet jo kahisten varisevat.
Puistossa on sadun tunnelmaa,
punaisten ja kultaisten lehtien ryöppyessä
eteemme, päällemme.
Hyrinä
suloinen hyrinä koivikossa
jota kuuntelemme puiston penkillä
katsellen tähtivöitä
rakkaani.
Välkehtivä taivas kattonamme
katsomme toisiamme silmiin,
luemme sanoitta
tunnemme kuin ennen
silloin kauan sitten
kun kohtasimme rakkauden ravistaen,
silloinkin oli syys.
[ syksyruno 17.9.2007 ]
Syksyn lehdet ovat kauniita.
En tarvitse sinua että niin olisi.
Ne ovat muutenkin.
Ja sinä olet kaunis,
enkä tarvitse syksyn lehtiä
että niin olisi.
Sinä olet muutenkin.
Mutta sinä ja syksyn lehdet -
niin paljon kauneutta,
että sydämeni huumaantuu.
..
Kuljet siellä taikka täällä,
syksyssä tanssii hiustesi tuntu.
Olet arvokas, itsessäsi.
Lauluu soljuu luideni läpi,
ja kaikkeus virtaa
elämää.
Niin puiden kauneus laskeutuu ylleni!
Tunnen, se laskeutuu kaikkien elävien olentojen ylle
kuin lempeä viitta.
..
Tässä huumauksessa,
jossa todellisuus ei hautaudu unikuviin.
Näen selkeämmin kuin ennen.
Sinä - ja syksyn lehdet.
Jokainen lehti omalla paikallaan.
Joskus kipeästi?
Kaikkeus.
..
Saat tulla ja mennä.
En pelkää.
- - -
Jääväämättä.
Tuliko se tahallaan vai vahingossa?
Anyway, hauska otsikko.
Nyt pitää mennä. Moido!