onko huonoja äitejä?

Nimittäin lapsuudenkodiltani. Ei ollut äidillä Volvoa eikä mersua, eikä muutakaan autoa. Mutta toisaalta koskaan ei tarvinnut tulla koulusta tyhjään kotiin. Ruoka oli pahaa, mutta kyllä sitä nälkäänsä söi, ja aika pienenä sitä opittiin itsekin kokkaamaan. Nuorin veljeni osasi tehdä 5 vuotiaana lettutaikinan ja paistaa letut. Pyykkiä opittiin ripustamaan heti kun jakkaran kanssa narulle yletyttiin, mutta se taito ei ole aikuisenakaan turha. (ei jakkaran kanssa kiipeäminen eikä pyykin ripustaminen.) ;)

Kyllä suurperheen äidilläkin on oikeus olla välillä väsynyt. Jos väsymys johtuu univelasta, ei siihen tietenkään auta muu kuin nukkuminen. Mutta jos se on henkistä laatua, voi siihen auttaa sellainen, että hankit lapsenvahdin ja lähdet yksin ulos tai käyt psykologin tai läheisen ystävän kanssa juttelemassa. Myös sellainen voi auttaa henkiseen väsymiseen, että tekee lasten kanssa jotain sellaista, mitä suurperheen äidin "ei kuulu tehdä". Eli pakkaa pesueesi autoon ja käykää vaikka pizzalla tai hampurilaisella tai välipalalla jossain kahvilassa. Ja/tai annat lasten suunnitella ja taitojensa mukaan toteuttaakin yksi (tai useampi) lähipäivien ateria, ja käytte yhdessä ostamassa kaupasta siihen tarvikkeet. Samalla tietenkin ostatte kaikkea muuta tarpeellista. Ruoanlaittoon tulee uutta mielenkiintoa kun saa toimia työnjohtajana innokkaille nuorille kokkaajille.

MEillä lasten suosikkeja ovat pizza ja tortillat. Niiden suunnitteluun ja tekemiseen osallistutaan innokkaasti.

Itselläni oli paljon pitempi koulumatka kuin nyt lapsillani,
eikä minua koskaan haettu koulusta,
koska molemmat vanhemapni olivat töissä päivällä.

Minä olin kotiäitinä siihen asti, kunnes nuorin lähti kouluun. Siltikään en koskaan hakenut lapsia koulusta, vaikka meillä on kaksi autoa, ja joskus olisin ehkä voinut hakeakin.
Useimmiten pienimmät nukkuivat päiväunia silloin, kun isommat pääsivät koulusta, enkä tietenkään voinut jättää lapsia yksin kotiin nukkumaan.

En muista koskaan lasteni valittaneen, ettei heitä haettu koulusta (koulumatka n. 2 km).
Lapset tiesivät tilanteeni kotona - että pienimmät nukkuivat päiväunia.

Mitä sitten, jos he kastuivat syyssateessa?
Eiväthän lapset ole sokeria.
Sadetakit on kaikilla, vaikkakaan niitä ei aina haluttu käyttää. Ja ne, jotka eivät käyttäneet, kastuivat.

Joskus kuulin urputusta, ettei jääkaapissa ole mitään syötävää, mutta ei se koskaan tyhjä ollut.
Kaikilla muilla oli kuulemma aina hampurilaisia, ja pizzoja välipalaksi.
Meillä oli usein itsetehtyä vispipuuroa, marjakeittoa tai ihan vain leipää ja maitoa.
Jos oli nälkä, niin kyllä niistä sai vatsan täytettä siihen asti, kunnes oli lämpimän ruoan vuoro.

Aina ei voi olla kaikkien mieleen, ja jokaisessa perheessä toimitaan eri tavoin.
Suuressa perhessä on harvemmin lapsen mieliruokaa, koska kaikilla lapsilla on erilainen niin maku.
Aina on kuitenkin lautaset tyhjentyneet, joskus valituksen kera, joskus ilman :)

vanhemmat lapsillemme. Kyllähän sitä aina kuulee, kuinka kaikki muut syövät mäkissä, matkustavat, saavat sitä sun tätä ja ei ole kotiintuloaikoja. Meillä meidän tavat ja muilla omansa.
Meidän lapset ovat siinä "onnellisessa" asemassa, että koulumatkat on lyhyimmillään 9km, joten kyydin saavat oikein kunnan puolesta. Eipähän tarvitse kastua, mutta ei voi kaverillekaan jäädä miten haluaa. Kaikissa niin hyvät kuin huonot puolet.
Muistan kyllä itsekin, ettei nuorena vanhempien jääkaapissa mitään syötävää ollut. Silloin päätin että minun jääkaapissa on. Ja olisihan siellä jos 8 suursyömäriä ei sitä aina tyhjentäisi, vaikka siellä mitään hyvää ei heidän mielestään olekaan.
Kyllähän joskus tuntuu, että suurperheiden äitien pitäisi olla superihmisiä, kun kerta ovat lapsia tänne tehneet. Muttta valittevasti ei taideta olla, en ainakaan minä.
Nyt on flunssa päällä, ei jaksa tehdä kotitöitä eikä tuota yritystyötäkään, kunhan surffailen netissä ja iltaisin ihailen kuinka taitavasti tuo mieskin tätä perhettä hoitaa kun vaimo ei jaksa. Lapsetkin tuntuvat tyytyvän vähempään ja eivät koskaan narise isän laittamasta ruuasta.

kun porukkaa on kaksinverroin on ne ilot ja surut samassa suhteessa. Joskus ne vaan ikävästi kasaantuu ja toisinaan niitä taas saa odottaa, olisikin sellainen tasainen jatkumo eikä aina rysähdä kerralla kaikki.

Itse olen töissä, mutta vapaalla tai työvuoron takia muuten välillä kotona. Kyytsään kun on kelju keli eli vettä sataa kaatamalla tai on paukkupakkanen. On joskus soitettu mummokin apuun todella kovaan säähän. Jos taas ei kyytsääjää ole niin hyvin on pärjänneet ja en enää esim tokalal luokalla sen sateenkaan takia viitsi nousta jos nukuttaa aamulla..

Se, että jääkaappi on täynnä eikä siellä ole mitään syötävää on ihan yleinen ilmiö. Se lause kuuluu vaan aikuisten kielellä; täällä ei ole mitään hyvää!

Ja joskus on niitä lorvipäiviä itse kullakin. Tosin tietty nuukuus pistää kyllä laittamaan pyykit paikoilleen mieluummin kuin homehduttamaan koneeseen pilalle. Tosin tiedän ihan tarkkaan kuinka ne pysyy raikkaana koneessa ja kuinka kauan jos niitä ei viitsi ripustaa..

Koska inhoan saunaa tai saan siitä useimmiten päänsäryn niin mies hoita asaunajutut. Ja koska lapset pienempänä varsinkin rakastavat saunaa niin iskä hoitaa tukanpesut, ihana mies..

Ihana opettajakin muistaa myös lähettää viestiä kun kaikki toimii kuten pitää eikä vain silloin kun ei pelaa. Vaikka silti open sähköposti tai puhelinnumero saa aina jalat hervottomiksi ja hien pintaan; mitä nyt taas?

Sekin on kumma että jos on yksi lapsi ja sen asiat on mullin mallin niin ei siinä vanhempia juuri syyllistetä ja katsota vaan oletetaan sitä sun tätä koska vanhemmillahan on aikaa, onhan? Kun niitä tenavia on enemmän niin vika on vanhemmissa automaattisesti kun niillä ei ole aikaa.. POjan yksi kaveri tosin juuri sanoi että teidän äitihän on melkein aina kotona, heillä äiti on puolipäiväinen kahden lapsen äiti eikä ilmeisesti koskaan kotona jutuista päätelleen.. Toisena päivänä se kyllä sanoi että eikö teidän äiti ole koskaan pois kotoa? Ilemisesti jollain tapaa häiritsin poikajoukon toimintaa..

On myös ihem automaatti että jos lapsia on useampi niin oletetaan että äiti rakastaa ruuanlaittoa, siivousta ja pyykkäystä jne. Inhoan noita kaikkia! Ja tiskit.. En ole miksikään muuttunut vaikka lapsia on enemmän enkä muutu. Mies ei ole kiinnostunut niiden koulusta vaan sen on pakko seurata läksyt ja pakko tarkasta aniitä jne, its ese on inhonnu tkoulua yli kaiken ja inhoaa edelleen , mutta hyvin kestää oman osansa. Onhan se ylpeä kun koulu sujuu ja lapset menestyy, mutta että nähdä vaivaa sen eteen?

Enkun ope on varsnkin muuten sellainen että se ihan oikeasti kuvittelee että me täällä kotona ollaan koko ajan kärryillä missä sivulla ollaan menossa jne. NO, ei olla! KUn on passelisti iltoja niin ei moneen viikkoon tiedä koko enkun läksysitä yhtään mitään. Toivoo vaan että se toinen on asian tarkastanut..

Nytkin voisin ihan hyvin tyhjätä tiskarin, mutta kun se on lasten hommaa, niin on sovittu. Voisin mennä laittamaan uudet pyykit koneeseen ja vanhat kuivumaan, mutta kun ne kestää vielä pari tuntia hyvin siellä raikkaina. Imuroidakin pitäisi ja ehkä jopa harkita lattian pyyhkimistä, ei vaan huvita ja yöksi on mentävä töihin kaiken huipuksi. Soittipa yksi tuohon väliin että on kipeä ja sai lääkekuurin, laita rahaa tilille. Ihana lapsi tahtoo olla iso ja hoitaa itse asiansa, oikea muru! Kunnon emo ampuisi autolla hakemaan ja hoitaisi kaiken. Nyt se ehkä oppii jotain itsekin ja kun sillä on se korttikin ollut jo kuukauden, toistakin niin se on niin itsenäinen.. Olkoon ja kasvakoon rauhassa, kyllä se sanoo jos tahtoo hellää hoivaa ja huolenpitoa.

Niin ja veinhän ne kaksi nuorempaa aamulla kouluunkin kun satoi kaatamalla, olinhan jo hereillä valmiiksi.. Ja se josta vielä ei puhuttu lähetti tekstarin johon siis heräsin ja kertoi että se parturi on perjantaina koulun jälkeen, ihan itse tilasi sen.. Tosin joo, pitää esitellä itsensä kun soittaa jne keskustelu käytiin kahteen kertaan sitä ennen.

Vahvasti uskon että kyllä niistä tulee kunnon ihmisiä ja että ne kaikesta huolimatta joskus jaksaa hoitaa vanhaa äitiäänkin ainakin vähän. Niillä on tila akasvaa ja kehittyä ja jotta ne ei kaadu niin niitä tuetaan ja varjellaan kyllä parhaamme mukaan. Silti jääkaapissa ei tarvitse olla aina niitä hot dogeja jotka on pirun hyviä ja ihan hötöä ja maksaa 85centtiä kappale. Eikä sen limunkaan pidä sieltä löytyä ja kun löytyy niin se ei ole aina pepsiä vaan se voi ola sitä lidlin kokista josta iskä tykkää ihan kamalasti. Ja onhan äiti ostanut uudet shamppoot taas jokaiselle ajallaan ja pesuaineet yms joten kun pelit ja vehkeet niin loppuhan on paljolti itsestä kiinni? ja viimeksi kun joku toi itselleen hyvän koenumeron niin tehtiin täytekakku, tai siis äiti haki aineet j alapset leipoi ja arvatkaas vaan kuka siivosi jäljet? Kivaa oli..

Tää siis vaan nyt on tätä eikä viitsi olla yliihminen eikä edes yrittää kun on vaan tällainen.. Ja sitäpaitsi olen hyvä keksimään perusteluja kaikelle toiminnalleni... Nyt on loppoaamu ja se siitä! tai siis tää on tätä meidän elämää tää ja ne volvoperheet hoitakoon omaansa, niiden lapset on meillä kumminkin taas tossa kolmen pintaan..