Moikka tulin poikkeileen taas näille sivuille joita taas luen ahkerasti. Mites teillä on hoidot jatkuneet ja joko olet saanut positiivisen testin? Meillähän saatiin silloin 17.5.07 positiivinen tulos ja kaikki meni todella hyvin aina tonne viikolle 18 2(22.8.07) jolloin minulla oli rakenneultra, josta me sitten saimme elämämme karmeimmat uutiset, eli ei löytynyt enää miedän pikkuiselta sydänääniä ja 24.8.07 synnytin meidän pienen enkelipojun, joka oli kuollut kohtuuni syynä napanuoran kiertyminen kaulan ympärille. Päiviin mahtuu niitä hyviä ja huonoja, mutta aika parantaa haavat mutta muistot pysyvät. Kirjoittele kuulumisia jos viellä täällä satut olemaan :) SPIDE
Vieläkö Vili olet näillä sivuilla
Spide
16716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mä just mietin sua yhtenä päivänä, ja ajattelin että sun raskaus alkaa olla jo pitkällä ym. Aivan kamalia uutisia, meni iho aivan kananlihalle, omat murheet tuntuu tosi pieniltä tällä hetkellä! En oikein edes ymmärrä, miten olet selvinny kaikesta? Ootteko saaneet jotain apua jostain? olen ihan mielettömän pahoillani, ei kyllä aina ymmärrys riitä miten tämmöstä voi tapahtua...
Tuntuu ihan tyhmältä edes jauhaa näitä omia juttuja, mut kerron kuitenkin... Eli sen toisen IVF:n 2. PAS tehtiin 28.8., kaksi alkiota siirrettiin. Tästä positiivinen tulos viime viikolla, mitä en meinannu uskoa millään todeksi. Verikoe antoi tällä kertaa ihan normaalin ja hyvän arvon, yksi näyttäisi sen perusteella kiinnittyneen. Luulisi että tämä olisi iloinen asia, ja niin onkin, mutta kahden keskenmenon jälkeen tää onkin ollu ihan yhtä helvettiä!!! Mä en osaa mitään muuta kun pelätä koko ajan, ravaan vessassa tarkastamassa tilannetta, kuuntelen ja tarkastelen itseäni ym ym. Eli tuntuu että pää leviää kohta ihan totaalisesti!!!! Nyt on siis VASTA rv 5 2, ensimmäisessä km:ssa (joka oli siis luomuraskaus) ruskea tiputtelu alkoi just näillä päivillä, suurempi vuoto viikoilla 6 . Toi viimesinhän meni kesken jo ennen kun oli 5 viikkoa täynnä...
Oireita tulee ja menee, nyt just taas tuntuu siltä että kaikki oireet on kadonneet, en tiedä onko se normaalia, ja saa mut huolesta ihan sekasin! Vatsaan koskee välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kyllä mä järjellä tiedän ettei tästä hermoilusta ole kun haittaa, mut muuhun en vaan pysty... Yksin näitä mietin, kun kenellekään ei voi puhua... Anteeksi siis tämä vuodatus, oot käyny niin paljon isomman asian läpi! Mulla olis eka ultra vasta kahden viikon päästä, jotenkin en usko että edes sinne asti pääsen...
Moikka kiva kuulla että teillä on vihdoinkin onnistunut MIELETTÖMÄSTI ONNEA, pitkä on ollut teillä tie mutta se toivottu tulos tuli. Mä muistan hyvin omat tuntemukset, kun tein se plussa testin niin koko ajan pelkäsin että kesken menee, ekaan ultraan kun menin silloin kesäkuussa pelkäsin koko ajan ettei löydy sitä sykettä ja sitten, kun oli np-ultra pelkäsin että sieltä löytyy jotain vikaa eli kyllähän se pelko on koko ajan matkassa mutta yritä ajatella positiivisesti ja nauttia nyt kun olet raskaana muistat levätä ja syödä terveellisesti ja ylimääräinen stressi pois nyt vaan nautit.
Elikkä, kun saatiin tietää että "vaavilta" ei enää löytynyt niitä sydänääniä niin sain lähetteeen tays:iin jossa sitten viellä tarkistettiin mitat vastasi viikkoja joten "poju" oli kuollut kohtuuni ihan päivän pari ennen ultraa, sitten otetiin ainakin 10 pulloa verta katsottiin ettei ole mistään tulehduksesta kyse ja verikokeista ei löytynyt mitään. Kyllä toi uutinen pysäytti meidän elämän aivan todella mä itkin koko se loppu viikon ja pelkäsin että miten menee se synnytys, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja syy saatiin selville. Ei sitä olisi ikinä uskonut että tälläista voi käydä ja viellä kun oli jo näin pitkällä mutta paljon on löytynyt samanlaisia tapauksia kun olen lukenut noita keskenmenosivuja ja enkelisivuja. Me käytiin väestöliitolla juttelemassa ja tampereella saatiin paljon lohdutteluja sitten ollaan vaan perheidemme kanssa puhuttu ja puhuttu että sai purkaa sitä tuskaa tuolta sisuksista ja olen nyt ollut 5 viikkoa kotona, kun tämä sattui mun kesäloman aikaan ja sain sitten viikon sairaslomaa ja huomenna sitten pitäisi palailla töihin. Tässä odottelen jälkitarkastusta joka on 4.10 mitä siellä sanotaan ja sitten odottelen menkkoja alkavaksi, jos viellä pääsisi tämän vuoden puolella aloittamaan uudet hoidot, pelkään todella miten käy onnistuuko nämä enää ikinä. Onneksi meillä on jo toi meidän aivan ihana 5-vuotias poika joka on pitänyt elämssä kiinni ja auttanut jaksamaan. PALJON ONNEA TEILLE JA KIRJOITTELE KUULUMISIA MUSTA OIS KIVAA JATKAA TÄTÄ MEIDÄN KIRJOITTELUA JA KUULLA MITEN TEIDÄN RASKAUS ETENEE. Aurinkoisia syyspäiviä :)
Jatketaan ehdottomasti kirjottelua, mä tosiaankin mietin yksi päivä sua, ja ajattelin huhuillakin sua jos olisit vielä tällä palstalla käynyt.
Uskomattoman vahva kyllä olet, kun olet jaksanut kaiken tapahtuneen, ja suuntaat katseen tulevaan!
Jos vaan jaksat lueskella näitä mun huolia ja pohdintoja, oon tosi kiitollinen ;)
Kirjotellaan, ja paljon lämpimiä ajatuksia sinne suuntaan!
Mulla on tosiaan tää aika ja puhuminen auttanu tähän tapahtuneen kestämiseen ja itkenyt olen aivan kauheesti, rakenneultran jälkeen mielessä oli että kuinka tämän kestää, kun tietää että kuinka rankat hoidot ovat taas edessä ja miten sitten kroppa reagoi uuteen raskauteen ja tuleeko uutta raskautta. Tässä on pitänyt myös ajatella että vaikka sydänäänien olisi huomattu heikkenevän niin mitään ei olisi voinut tehdä, koska meidän "poju" oli aivan liian pieni ja liian vähän raskausviikoja, mielelläni olisin tämä "vauvan" meille suonut mutta luonto päätti toisin tämän "vaavin" ei ollut tarkoitus tulla meille. Mulle on myös ollu helpompaa ajatella jo hieman tulevaa ja uusia hoitoja koska en halua odottaa taas montaa kuukautta tai vuotta, en rupea kyllä kiirehtimään vaan odotan mitä jälkitarkastuksessa sanotaan ja sitten toimitan tiedot väestöliittoon ja siellä sitten suunnitellaan koska olisi hyvä aloittaa tietysti ensi pitää odottaa että kuukautiset alkaa ja odottaa ainakin se yksi kierto ennen kuin ryntää hoitoihin. Mä todellakin haluun kirjoitella ja kuulla sun huoli,murheita ja iloja niitä riittää raskausaikana paljon. Kirjoitellaan ;)
Mulla on tosiaan tää aika ja puhuminen auttanu tähän tapahtuneen kestämiseen ja itkenyt olen aivan kauheesti, rakenneultran jälkeen mielessä oli että kuinka tämän kestää, kun tietää että kuinka rankat hoidot ovat taas edessä ja miten sitten kroppa reagoi uuteen raskauteen ja tuleeko uutta raskautta. Tässä on pitänyt myös ajatella että vaikka sydänäänien olisi huomattu heikkenevän niin mitään ei olisi voinut tehdä, koska meidän "poju" oli aivan liian pieni ja liian vähän raskausviikoja, mielelläni olisin tämä "vauvan" meille suonut mutta luonto päätti toisin tämän "vaavin" ei ollut tarkoitus tulla meille. Mulle on myös ollu helpompaa ajatella jo hieman tulevaa ja uusia hoitoja koska en halua odottaa taas montaa kuukautta tai vuotta, en rupea kyllä kiirehtimään vaan odotan mitä jälkitarkastuksessa sanotaan ja sitten toimitan tiedot väestöliittoon ja siellä sitten suunnitellaan koska olisi hyvä aloittaa tietysti ensi pitää odottaa että kuukautiset alkaa ja odottaa ainakin se yksi kierto ennen kuin ryntää hoitoihin. Mä todellakin haluun kirjoitella ja kuulla sun huoli,murheita ja iloja niitä riittää raskausaikana paljon. Kirjoitellaan ja aurinkoisia odotus päiviä sinne suuntaan ;)
tuli viesti kahteen kertaan, kun kone tökki :)
Mä oon nyt ihan epätoivon kourissa, itkettää vaan, ja masentaa... Lähes kaikki oireet on kadonneet taivaan tuuliin. Vielä viikonloppuna oli vaikka mitä, kuvotti väsytti ym. Nyt ei muuta, kun rinnat vähän arat, ei väsytä, huolestuttaa vaan... Mahaa vääntelee, tuntuu että vuoto alkais hetkellä millä hyvänsä. En tiedä mitä pitäis tehdä, tekis mieli vaan hautautua jonnekin koloon kyyhöttämään. Hulluksi tässä tulee, ei oo enää minkäänlaista luottoa tätäkään raskautta kohtaan, oon jo ihan luovuttanu...
Moikka! Sää tunnut olevan aivan hermo romahduksen partaalla. Mulla oli täs viimesimässä raskaudessa aivan mielettömät oireet jotka alkoivat siin raskausviikon 6 tienoilla ja ekassa raskaudessa oli vaan kuvottava olo ei muuta, joten ne on ihan yksilöllisiä noi miten noita oireita on, ei se tarkoita pahinta vaik niit ei välillä oo, yritä rentoutua ja nautiskele vaik tiedän että se on kyl vaikeeta ja ne mahan vääntelyt voi ihan johtua kohdun kasvusta, mulla oli koko ajan sellasta nippailua ja pelkäsin menkkoja , kun oireet oli ihan samanlaisia. Älä luovuta vaan nauti raskaudestasi( helpommin sanottu kun tehty ) ja kirjoittele kuulumisia :) Piti kysyä, kun kävit siinnä verikokeessa millainen sun hcg arvo oli?? Kyllä ne oireet viellä kerkiävät voimistua tai sitten niitä on vai vähän.
Mä kävin veritestissä vasta pp17, kun olin kotiutunut työmatkalta edellisenä päivänä, arvo oli sillon yli 400, hoitajan mukaan just niinkun pitikin...
Kyllä mä tiedän, että tää mun hermoilu on ihan järjetöntä. Jos mulla ei mitään oireita olis ollutkaan, en niiden puutetta osais edes kaipailla, mut niiden yht'äkkinen loppuminen ei kyllä mun mielestä ole hyvä merkki. Mä olen valitettavasti kokenut tän ennenkin, ja mulla on ollu jo pari päivää semmonen tunne, että asiat ei oo hyvin. Sen sijaan kaikki "ei toivotut" oireet lisääntyy, jotka mulla on aina menkkojen aikana: hikoilu (varsinkin öisin), vatsa on sekasin, rintojen aristus on nyt kokonaan poissa.
Että näin tämä taitaa taas mennä...
Moikka! Rankka iltavuoro takana on jotenkin omituista olla taas töissä kun oli 6vko:a pois siis kesäloma sairasloma. Millainen sun olo tila on onko oireita ollu vai vieläkö oot sillä kantilla että ei onnistus? Mä muista et mulla kans noi oireet heitteli, mulla oli täs viimesimässä "raskaudessa" aivan järjettömiä oireita paha olo oli koko ajan ei mikään auttanu, väsytti, huimaus ja sit kärsin mielettömästä päänsärystä josta kävin lääkärissä kuin myös tosta huimauksesta mut sanottiin vaan et ne kuuluvat raskauteen en sit tiiä oliko ne jo jotain enteileviä juttuja et ton mun raskauden ei ollu tarkotus jatkua. Kirjoittele kuulumisia :)
Eipä tänne mitään uutta, olo on jokseenkin "normaali", ei siis edelleenkään oireita. Ultraan on nyt tasan viikko, mut tällä olotilalla on täysin epätodellista edes kuvitella että mitään elollista tuolta löytyisi... Tää odottelu on tosi pitkää ja piinaavaa, oon oikeesti jo tosi pahalla tuulella ja kyllästyny koko juttuun.
On varmaan outoa olla töissä pitkän tauon jälkeen. Jäikös teillä muuten jotain viimeksi pakkaseen, vai miten teidän hoidot etenee, sit kun pääsevät alkuun?
Moikka! Mä tiedän kuinka piinaavaa toi odottelu on ennen kun on se eka ultra sen siirron jälkeen mäkin oli aivan paniikissa, kun meni sanoin lääkärillekin että onkohan siel mitään. Mä todella toivon että sieltä löytyy se pikkuinen sikiö ja ne tärkeät sydänäänet, pidän sormet ja varpaat ristissä. Mulla alkoi nyt eilen menkat sen keskenmenon jälkeen eli väliä oli 32 päivää ja mulla on se jälkitarkastus 4.10 ja katon mitä siel sanotaan ja ajattelin et soittelen tonne väestöliittoon jos päsis lääkärin juttusille että millon voisi tai olisi hyvä aloittaa seuraava hoito, meil ei saatu mitään pakkaseen eli hoidot alkaa ihan alusta haluaisin kyllä et pääsis viel tän vuoden puolella , kun ois sit viel noi lääkkeet ilmaisia.
Moikka jokos sulla on ensimäinen ultra ollu? ja mitäs siellä näkyi? Meillä ois nyt varattuna tonne julkiselle puolelle hoito viikolle 50 muuta jos se lakko tulee niin täytyy harkita sit menoa tonne väestöliittoon. Kirjoittele kuulumisia mä tääl jänskäilen sun uutisia ;) spide
Ihmeiden aika ei näköjään ole ohi! Käytiin eilen ultrassa, ja kyllä siellä köllötteli pienen pieni tyyppi, mittaa hänellä oli jopa 1cm, sydän sytkytteli kovasti :) Mä olin niin varautunut siihen, että mitään siellä ei ole, että valvoin ja itkeskelin kaksi edellistä yötä, en pystynyt ollenkaan uskomaan kun lääkäri sanoi että täällä on kaikki kunnossa. Sain miehenkin psyykattua samaan pisteeseen, sekin oli aivan pihalla koko eilisen. No eihän ne pelot tietysti tähän jääneet, kaikki on vielä niin alusa, mutta yksi askel kuitenkin :)
Hienoa jos ehditte aloittamaan hoidon vielä tän vuoden puolella, ei tartteis maksaa enää lääkkeistä! Toivottavasti lako ei tule sotkemaan kuvioita!
Mahtavaa onneks olkoo tuhannesti pitkä matka on edessä mutta niinhän sanotaa että, kun noi sydämmen sykkeet löytyy ja vastaa viikoja niin ei pitäisi olla keskenmenon vaaraa. Nauti nyt raskaudesta olette sen todellakin ansainneet kaikkien hoitojen ja vastoinkäymisten jälkeen. Mä tääl odottelen pääsyä jälkitarkastukseen sen piti kyl olla jo 4.10 mutta soittivat taysista samana aamuna, että mun tuloksia ei ollut viellä tullut( verikokeiden ja patologin lausuntoa) en tiedä mikä niis sit kestää, kun on jo 6 viikoa kulunut keskenmenosta... no mulla on aika tonne taysin lapsettomuuspolille 22.10 siel sit tehdään se jälk.tark ja saan kuulla tulokset jos ovat tulleet ja sit suunnitellaan sitä hoidon aloitusta jos se vaan voidaan aloittaa, kun en tiedä miten se lakoo vaikuttaa jos tulee, edessä olisi taas sumuttelut ja piikittelyt ja hoito ois suunniteltu viikolle 50. Kirjoittele kuulumisia miten raskaus etenee mä kirjoittelen taas, kun asiat etenee voidaan vaik aloittaa sit uus ketju. Onnellista syksyn jatkoa :)spide
Mä oon kans miettiny tota lakon vaikutusta kaikkeen, yksityisellähän se ei vaikuta, mut julkisesta puolesta en tiedä...?
Meillä muuten painotettiin klinikalla vielä sitä, että keskenmenon riski on korkea ainakin viikolle 10 asti, varsinkin kun näillä hoidoilla aikaan saaduilla raskauksilla on vielä suurempi keskenmeno-prosentti... Ja mä jäin tietty vielä miettimään sitäkin, että se alkio oli 2 päivää pienempi kun "olis pitäny" vaikka lekurin mielestä kaikki oli niinkun pitikin...? Eli ihan yhtä epäuskoinen ja pessimistinen olen edelleen... ;)
Toivottavasti saatte vielä hoidot käyntiin, ja kaikki menisi hyvin! Mukavaa syksyä!