Paska meni kauppaan ja oli ostamassa jauhoja. Jauhot olivat alennuksessa. Paska meni onnesta sekaisin ja kusi housuunsa.
Kusi tuli kauppaan. Se lorahti ulos ruskeista ovista ja katseli keltaisten linssien läpi kauppaa. "Jaaha, jauhot alennuksesssa" se tuumi. Kusen oli kumminkin vaikea liikkua jauhoja kohti. Paskakin oli kiinnostunut jauhoista ja ilmaan syntyi pientä sähköisyyttä kusen ja paskan tuijotellessaan toisiaan haastavasti.
Sähkövärinä tuli kauppaan. Se luikerteli ja värähteli näkymättömistä porteista kauppaan. Sähkövärinä huomasi jauhot ja innostui. Se meni sohimaan kusta ja paskaa estääkseen näitä saamasta jouhoja. Mutta se oli virhe. Paskaa ja kusta vain kutitti pieni sähkömagneettinen hiplaus ja ilmakuplat ja hajuaromit vai paukahtelivat ulos niistä.
Pieru kokosi itsensä kasaan hajukuplista ja aromeista ja pelmahti kauppaan. Sähkövärinä, paska ja kusi tuijottivat sitä, sitten toisiaan. Kuka heistä nyt saisi jauhot? Hetken kyräilyn jälkeen syntyi tappelu. Jauhopussi kaadettiin lattialle.
Paska kellahti jauhoihin ja alkoi pyöritellä kuumaa, häyryävää ruhoaan sitä vasten, keräten jauhoa kroppaansa. Kusi hajautti itsensä pisaroiksi ja meni imemään jauhoa keltaisiksi jauhopalloiksi. Sähkövärinä ja pieru ilmanelementteinä puhalsivat ja pöllyttivät jauhoa omiin nurkkiinsa. Sitten kyräiltiin omista nurkista.
Kaikilla oli nyt jauhoa.
Mutta ei tarpeeksi.
Tappelu muuttui paskaisemmeksi, kusisemmaksi, haisevammaksi ja sähäkämmäksi.
Paska syöksyi jauhokusipallojen kimppuun ja hautasi ne alleen, kiehnasi niissä, ja pian ne sulautuivat yhteen. Paska oli nyt kusesta märkä, imukykyinen terminaattori, jolla oli nyt enemmän voimaa. Sähkövärinä yritti iskeä kusipaskaan, mutta yritys oli sille kohtalokas. Se jäi rätisemään kusipaskaan antaen tälle lisävoimia. Pieru katseli tapahtumaa kauhuissaan. Se haali kokoon sähkövärinän ja oman jauhovarastonsa. Tämä riittäisi hänelle. Oli aika paeta.
Pieru hönki jauhojaan eteenpäin samalla taakseen pälyillen. Rätisevä kusipaska lähestyi uhkaavasti. Liiasta jauhoissa pyörimisestä pierun kaikki aromit olivat liittyneet jauhoihin, ja niin rätisevä kusipaska kokosi haisevat jauhot ruhonsa päälle.
Siinä yhdessä, tiivissä tunnelmissa sähköinen haiseva jauhokusipaska tajusi, että he olivat nyt yhtä. He olivat yksi, the van, eikä kukaan voisi koskaan riistää tästä kokonaisuudesta heidän jauhojaan.
Ehkä haluaisitte tarinalle onnellisen lopun. EPäilisin niin, mutta en voi tehdä sitä. Se olisi kaiken loogisuuden vastaista. Koska tarinassa oli monta hyvin ahnetta elementtiä, sähköisen haisevan jauhokusipaskan ahneus moninkertaistui. Jauhot eivät riittäneet sille. Se vaati enemmän ja enemmän, kunnes kauppa olisi tyhjä. Kenties se lähtisi kaupan ulkopuolelle kasvattamaan itseään ja kenties lisääntyisikin siellä.
päähenkilöitä:
homo sapiens
suuri pallo
Kusi tuli kauppaan. Se lorahti ulos ruskeista ovista ja katseli keltaisten linssien läpi kauppaa. "Jaaha, jauhot alennuksesssa" se tuumi. Kusen oli kumminkin vaikea liikkua jauhoja kohti. Paskakin oli kiinnostunut jauhoista ja ilmaan syntyi pientä sähköisyyttä kusen ja paskan tuijotellessaan toisiaan haastavasti.
Sähkövärinä tuli kauppaan. Se luikerteli ja värähteli näkymättömistä porteista kauppaan. Sähkövärinä huomasi jauhot ja innostui. Se meni sohimaan kusta ja paskaa estääkseen näitä saamasta jouhoja. Mutta se oli virhe. Paskaa ja kusta vain kutitti pieni sähkömagneettinen hiplaus ja ilmakuplat ja hajuaromit vai paukahtelivat ulos niistä.
Pieru kokosi itsensä kasaan hajukuplista ja aromeista ja pelmahti kauppaan. Sähkövärinä, paska ja kusi tuijottivat sitä, sitten toisiaan. Kuka heistä nyt saisi jauhot? Hetken kyräilyn jälkeen syntyi tappelu. Jauhopussi kaadettiin lattialle.
Paska kellahti jauhoihin ja alkoi pyöritellä kuumaa, häyryävää ruhoaan sitä vasten, keräten jauhoa kroppaansa. Kusi hajautti itsensä pisaroiksi ja meni imemään jauhoa keltaisiksi jauhopalloiksi. Sähkövärinä ja pieru ilmanelementteinä puhalsivat ja pöllyttivät jauhoa omiin nurkkiinsa. Sitten kyräiltiin omista nurkista.
Kaikilla oli nyt jauhoa.
Mutta ei tarpeeksi.
Tappelu muuttui paskaisemmeksi, kusisemmaksi, haisevammaksi ja sähäkämmäksi.
Paska syöksyi jauhokusipallojen kimppuun ja hautasi ne alleen, kiehnasi niissä, ja pian ne sulautuivat yhteen. Paska oli nyt kusesta märkä, imukykyinen terminaattori, jolla oli nyt enemmän voimaa. Sähkövärinä yritti iskeä kusipaskaan, mutta yritys oli sille kohtalokas. Se jäi rätisemään kusipaskaan antaen tälle lisävoimia. Pieru katseli tapahtumaa kauhuissaan. Se haali kokoon sähkövärinän ja oman jauhovarastonsa. Tämä riittäisi hänelle. Oli aika paeta.
Pieru hönki jauhojaan eteenpäin samalla taakseen pälyillen. Rätisevä kusipaska lähestyi uhkaavasti. Liiasta jauhoissa pyörimisestä pierun kaikki aromit olivat liittyneet jauhoihin, ja niin rätisevä kusipaska kokosi haisevat jauhot ruhonsa päälle.
Siinä yhdessä, tiivissä tunnelmissa sähköinen haiseva jauhokusipaska tajusi, että he olivat nyt yhtä. He olivat yksi, the van, eikä kukaan voisi koskaan riistää tästä kokonaisuudesta heidän jauhojaan.
Ehkä haluaisitte tarinalle onnellisen lopun. EPäilisin niin, mutta en voi tehdä sitä. Se olisi kaiken loogisuuden vastaista. Koska tarinassa oli monta hyvin ahnetta elementtiä, sähköisen haisevan jauhokusipaskan ahneus moninkertaistui. Jauhot eivät riittäneet sille. Se vaati enemmän ja enemmän, kunnes kauppa olisi tyhjä. Kenties se lähtisi kaupan ulkopuolelle kasvattamaan itseään ja kenties lisääntyisikin siellä.
päähenkilöitä:
homo sapiens
suuri pallo
Vastaukset 3
Vanhimmat
niinpä
Vonnegut tuli mieleeni tätä lukiessani!
¤
aikas globaalia
juu
tykkäsin
kun noin pitkän paskarunon olet jaksanut naputella tai ei tuo olekaan runo vaan joutavaa höpinää.
Mitään en sille voi mä,
jos tarinastain tykännyt et sä.
Kukin valitsee itselleen sopivimman tavan ilmaista itseään, kaikki eivät ole yhtä kaunopuheisia.
Maailma ja elämäkään eivät ole kaunista, ja että elämästä selviää, täytyy olla myös huumoria.