se, ettet sinä välittänytkään minusta. Ei, sillehän ei voi mitään. Se mikä minut tekee niin suunnattoman surulliseksi on se, että minä luulin ja kuvittelin, minä hullu tosiaan kuvittelin, että sinä välitit! Että minä höperö, joka tavallisesti on niin järkevä ja varovainen, tulkitsin sanasi ja sanomasi niin tunteellisen naiivisti. Että minä sinisilmäisyyttäni avasin sinulle aukon haarniskani alle ja paljastin tien arimpaan ja haavoittuvaisimpaan paikkaani - sisimpääni, sydämeeni.
En tiedä jos ikinä pystyn antamaan itselleni anteeksi tätä suunnatonta tyhmyyttä ja typeryyttä. Minua niin kirveltää ajatus että ehkä sinä koko ajan vain nauroit sydämeni vuodatuksille. Mikä pelle minä olen! Olisikohan jossain sirkuksessa vapaata paikkaa?
En tiedä jos ikinä pystyn antamaan itselleni anteeksi tätä suunnatonta tyhmyyttä ja typeryyttä. Minua niin kirveltää ajatus että ehkä sinä koko ajan vain nauroit sydämeni vuodatuksille. Mikä pelle minä olen! Olisikohan jossain sirkuksessa vapaata paikkaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mieti, millaista olisi, jollei tuntisi mitään. Kuinka köyhää elämä olisi. Mies, joka pitää naista typeränä tai tyhmänä vain siitä syystä, että tämä osoittaa tunteensa, on itse kylmä ja itsekäs ja typerä eikä ansaitse minkäänlaisia lämpimiä tunteita.
Et voi olla varma, että sinulle on naurettu. Et myöskään pääse sirkukseen ilman ammatillista koulutusta alalle.
vaikka on luonnonlahjakkuus pelleilyyn?
minä välitän...
varma ettei hän välitä, ettet vaan ole ymmärtänyt jotain väärin. Kun kerran täälläkin olet, täällä ymmärretään kaikki väärin
kun luin tuon viestisi. Minä olen niin rakastunut niin vieraaseen ja en olisi ilman viestiäsi tajunnut, että noinhan se on minunkin kohdallani. En ole itkenyt pitkään aikaan, väsyttää..
niin ei voi noin vaan hävitä hänen elämästään. Ei sitten millään. Ja vielä ilman selityksiä.
Ja minuakin itkettää. Luulin ja kuvittelin järkipuheitteni auttavan mutta nyt tuli raju takaisku. En saa kyynelvuota loppumaan. En sitten millään. Voi mikä pelle!
että hän on hävinnyt, ja ei välittänyt. Jos hänellä onkin oikea este, ja palaa jo huomenna sinua rakastamaan. Onko hän kauan ollut poissa?
Kyllähän niitä esteitä löytyy, hakemattakin. Hakemalla vielä enemmän. Ei palaa huomenna eikä ylihuomenna eikä senkään jälkeen. Poissa on ja pysyy.
Ei tärkeää ihmistä halua koskaan satuttaa, varsinkaan jos on tunteita mukana, ei ainakaan tietäen mitä tekee.
Hänelle joka torjui ystävyyteni, tehden sen mahdollisimman murskaavasti, ivaten, varmaan nauttien nöyryyttämisestäni.
Teot kertoo enemmän kuin sanat, ne kaikki keskustelut ja sanat oli vedätystä...pidit narrinasi.
Uskon että rikoit minut tahallasi, käyttäen henkistä tilaani hyödyksi, valheita aseenasi, käytit hyväksesi, sairaassa pelissäsi.
Autoin, luotin, uskoin sinuun...enkä ollut ainoa.
...väärässä. Minusta ainakin tuntuu ihan siltä!
Ja minä olen harvoin väärässä :))
olevan ihan joku muu, joku sinun elämästäsi. Tai ehkä toivot niin. Ota sinä yhteyttä välittämääsi henkilöön. Ehkä hän vielä toivoo ja odottaa. Mitä enemmän annat ajan kulua, sitä vaikeammaksi asia käy. Aika parantaa haavat... järki kerkiää tulla mukaan kuvioihin. Kuka tekisikään samaa virhettä kahta kertaa?
Miksi olisi naurettavaa pitää toisesta, vaikka toinen ei vastaa tunteisiin? Eikö se ole ehdollista rakkautta, jos oma rakkaus on kiinni toisen tunteista? Onko se rakkautta ollenkaan?
Satuttaahan se, kun ei saa itselleen tärkeältä ihmiseltä hyväksyntää, mutta mitään naurettavaa siinä ei ole. Kun elämän menon ja monimutkaisuuden oppii hyväksymään, osaa nauttia hyvistä tunteistaan, vaikkei vastakaikua saakaan. Kaipuun kipu ja ikävä syliin, jossa ei ole koskaan ollutkaan, hellittää kyllä aikanaan.
En minäkään nuorempana osannut näin ajatella. Mielessä oli pelko naurunalaiseksi joutumisesta. Nyt minulle on ihan sama, vaikka minulle nauraisi koko kylä ja puolet naapurikaupungista. Ilmaisin aidot ja oikeat tunteeni, eikä minulla ole mitään hävettävää.
sitä että pitää jostakin, vaikkakin yksipuolisesti. Se mikä minut tekee pelleksi ja surulliseksi on että minä uskoin ja luulin meidän tuntevan samoin. Että kummallakin oli tunteita toisiaan kohtaan. Toisen petollisista sanoista rohkaistuneena minä puhuin tunteista ja asioista joita en koskaan ennen kenellekään muulle ole uskaltanut puhua. Ensimmäisen kerran uskalsin kunnolla avautua ja antaa tunteille mahdollisuuden, päästin toisen kuoren alle... mikä pelle!
Ei tuo sinusta pelleä tee. Ja jos tekee, olit ainakin rohkea pelle. Pellet ovat elämän sirkuksen suosikkeja. Jos toinen puhui sinulle muuta kuin totuutta tai käyttää avautumistasi väärin, se on hänen typeryyttään, ei sinun.
elämän sirkuksen suosikiksi? Voi kun olisi elämän sirkuksella jokin tapa jolla voi imaista takaisin tekemänsä ja sanomansa. Minusta tuntuu niin pahalta että hänellä on hallussaan osa minusta, minun yksityiselämästäni, minun syvimmistä ja salaisimmista ajatuksistani, tunteistani, toiveistani, haaveistani. Fucking clown!