Hei!
Tyttäreni luokalla on eräs tyttö, joka on sijoitusperheessä. Tämä sijaisäiti jokaisessa vanhempainkokouksessa suureen ääneen haukkuu ko. tyttöä ja vertaa omiin biologisiin lapsiinsa. Meistä muiden lasten vanhemmista tätä on epämiellyttävä kuunnella. Miksi otatte näitä sijoituslapsia, jos heitä pitää haukkua? Ko. nainen on eläkkeellä oleva sossun täti. Säälittää tuo tyttö, joka on joutunut noin pahaan perheeseen. En ole koskaan kuullut, että kukaan biologinen vanhempi olisi vanhempainkokouksissa haukkunut lapsiaan.
Tyttäreni luokalla on eräs tyttö, joka on sijoitusperheessä. Tämä sijaisäiti jokaisessa vanhempainkokouksessa suureen ääneen haukkuu ko. tyttöä ja vertaa omiin biologisiin lapsiinsa. Meistä muiden lasten vanhemmista tätä on epämiellyttävä kuunnella. Miksi otatte näitä sijoituslapsia, jos heitä pitää haukkua? Ko. nainen on eläkkeellä oleva sossun täti. Säälittää tuo tyttö, joka on joutunut noin pahaan perheeseen. En ole koskaan kuullut, että kukaan biologinen vanhempi olisi vanhempainkokouksissa haukkunut lapsiaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tuo on kamalaa luettavaa, tulee ihan paha olo. Jos julkisella paikalla eläköitynyt sossutantta haukkuu sijoituslastaan noin, niin mitä se onkaan siellä sijaiskodissa, neljän seinän sisälla muiden silmiltä ja korvilta piilossa se lapsen kohtelu.
Onkohan huostaanotettujen lasten biologisilla vanhemmilla ollenkaan oikeutta osallistua vanhempainkokouksiin.
se pointti, mitä olen yrittänyt toitottaa.
Siis kun on puhuttu siitä sij.vanhempien koulutuksesta. Tälläkin tantalla pitäisi olla riittävästi koulutusta takanaan, mutta koulutus ei takaa sitä sydämen sivistystä, mitä tässä hommassa eniten tarvitaan.
Koulutus tuo vain tavallaan koskemattomuuden tällekin tantalle. Kuka nyt voi mennä arvostelemaan
noin pätevän ihmisen tekemisiä, kyllä hän tietää meitä taviksia paremmin ja homma jatkuu ja lapsi kärsii.
biovanhemmilla oikeus osallistua lasta koskeviin kokouksiin. Aina vaan ei saada tietoa asiasta vanhemmille, tai vanhemmat eivät voi ( esim. pitkä matka ) / tai halua osallistua.
Olen sijaisäitinä, ( myös isä välillä)osallistunut jokaiseen vanhempainiltaan, joita on järjestetty. Hyvin tärkeää on kodin ja koulun yhteistyö myös sijaislasten kohdalla. Ei tulisi mieleenkään mennä sinne haukkumaan lasta. Jos on joitain asioita lapsesta mitä esim. opettajan pitää tietää, niin puhumme ne luottamuksella kahden kesken. Meidän pienimmäisten opettaja on oikein erityinen siitä, että hän pitää yhteyttä kotiin melkein joka viikko. Ei soita silloin, kun on jotain kielteistä, vaan soittaa myös jos on hyvin edistytty. Varmentaa myös sen, että onko tieto tullut kotiin esim. pyörä/ retkipäivistä. Kyselee myös lasten vointia, kun ovat sairaina.
Tämän ketjun aloittajalle voin sanoa, että tässä tapauksessa, joku voisi tälle "tantalle" vähän vihjaista, miten kohdellaan sijaislasta.
Tein tänään jotain aivan ihanaa. Kävin ostamassa vaunut meidän uudelle tulokkaalle!
Elätte jänniä aikoja.
olet jo hyvällä alulla, siitä se vauhti vain kiihtyy. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa. Ei vois uskoa, miten sellanen pieni nyytti voikaan pään sekottaa.
Kärsivällisyyttä odotuksenn. Odottavan aika on pitkä. Minulle erityisesti, kun en koskaan mitään malttais odottaa.
Jännitän jo sun puolesta.
Tuossahan sossusijarin käytöksessä nimenomaan paistaa koulutuksen puute, kun hän ei tajua edes alkeellisimpia tapoja, miten puhua toisen ihmisen lapsesta saati tajuaisi vaitiolovelvollisuuden päälle mitään. Lisäksi tällä henkilöllä on asennevamma. Se, että tämmönen on päässyt sijariksi on selvä osoitus siitä, että tarvitaan soveltuvuustestit, älykkyystestit ja koulutus, kun edes alkeita ei tämä tyyppi hallitse. Kuinka tollanen on voinut olla sossuna, on vielä ällistyttävämpää. Ei kai hän sentään ollut huostaanotoista päättämässä, jos oli, niin apua!!
Viettekö vauvankin ulkomaille?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000029059236
kun vauva ei ole siihen mennessä edes syntynyt, kun lähdetään
Tää juttu on sellainen, että minusta on tulossa ISOÄITI. ( bio-isoäiti ) :)
kiitos vastauksesta.
Jatkossa matka ei enää tule olemaan este biologisille vanhemmille osallistua huostaanotetun ja sijoitetun lapsensa elämään, koska uusi laki velvoittaa sijoittamaan lapsen lähemmäksi kuin nykyisin.
Minusta viranomaisen asia on valistaa sijariksi ryhtynyttä sossutanttaa lapsen kohtelusta. Tuossahan tapauksessa täyttyy toistuvasti solvauksen ja kunnianloukkauksen kynnys, ja todistajia on koko luokan vanhemmat opettajaa myöten. Lapsella on keissi, jos vaan hän tietäisi mitä tapahtuu hänen tietämättään ja jos vaan hänellä olisi asioitaan hoitamassa joku hänen etuaan ajatteleva. Kummemmastakin kunnianloukkauksesta on vahingonkorvauksia tuomittu. Tantta oikeuteen, sanon minä.
lastaan tuolla tavalla, niin lasta olisi viety jo ja lujaa.
Mutta eihän siihen sijoitetun lapsen asemaan tietysti kukaan puutu...
mutta sitten on niitä tapauksia, joissa biovanhempi monen vuoden sijoituksen jälkeen yks kaks muuttaa tosi kauas ja se kyllä hankaloittaa tapaamisia.
Käsittääkseni aiemmin oli tavoite lastensuojelussa nimenomaan se, että biologinen vanhempi luovuttaa, jotkut jaksavat roikkua pidempään, toiset lyhyempään, mutta monen vuoden sijoitushan tarkoittaa jo sitä, että lapsi ei kotiin pääse ja vanhempien toivotaan alistuvan ja hyväksyvän tilanne. Tässä sanoisin, että jokaisen asianosaisen on kuitenkin tavalla tai toisella jatkettava elämäänsä, ellei sitten kuole pois häiritsemästä.
kuitenkaan unohtaa eikä hylätä.
Vaikka kuinka oppisi hyväksymään tosiasiat ja ehkä ymmärtää, että näin on kaikkien kannalta parempi, kun ei omaa elämäänsä vaan ole saanut kuntoon, niin ei se tarkoita, että se veriside siitä mihinkään katoaisi.
Vaikka lapset tietävät, että heidän on parempi elää käytännön arkielämänsä esim. sij.vanhempien hoivissa, niin silti ne omat vanhemmat ovat heille tosi tärkeitä. Haluaisivat juuri sitä muistamista ja taapaamisia, joilla vanhemmat kertovat, et vaikka en pysty sinusta jokapäiväisesti huolehtimaan, en silti ole sinua hylännyt ja olet aina mielessäni. Sitä vain lapset vanhemmiltaan odottavat.
Vanhempien rooli on hyvin vähän energiaa vievä näissä tapauksissa, et luulisi sen edes jaksavan, mutta ei mikään mene niin kui luulisi.
Se on ihan väärä luulo, jos vanhemmat ajattelevat, että lapsi olisi heidät hylännyt, kun nyt niin hyvin viihtyy siellä sij.perheessä. Siksi ihmettelenkin myös tätä biojen tuntemaa mustasukkaisuutta.
Yleensä se on niin, että kun lapsen oma elämä on järjestyksessä, niin sitä enemmän hänellä on aikaa ja voimia miettiä omien vanhempiensa tilannetta ja sitä kaikkea mtä heihin liittyy ja odottavat tosi paljon, että niitä yhteyksiä pidettäis, kun se on lapsillekin sitte helpompaa, kun ei tarvi pelätä tai tuntea turvattomuutta, kun tietävät, että asuvat nyt turvallisissa olosuhteissa. Vanhemmilta kun ei tarvi odottaa mitään muuta kuin sitä läheisyyttä ja hauskaa yhdessäoloa. Se on vähän sama tilanne kuin avioerossa.
Äiti huolehtii lapsen kaikista tarpeista ja isi hauskuuttaa omilla tapaamisillaan.
Kai normaalitapauksessa vanhemmammat, jotka eivät lapsestaan välitä, antavat hänen kokonaan adoptioon. Sellainen äiti/isä, joka on vuosikausia ollut lastensuojelun vaatimusten pompotettavana voi ehkä kokea itsensä jo niin murskatuksi, turhaksi ja häpeällseksi epäonnistuttuaan vuodesta toiseen yrityksissään "saada asiansa kuntoon", että saattaa masentua ja nääntyö niin, ettei kertakaikkiaan enää henkisesti jaksa. Älä amalia unohda sitä tosiasiaa, että huostaanottoja puretaan ani harvoin, ellei nyt sitten tahti ole muuttumassa. Vanhemmille ei todellakaan paljon toivoa annettu aikaisemmin ja moni ehkä ajattelee surkeudessaan, aikansa vastustettuaan, että lapsen on parempi sitten elää kokonaan sijareiden lapsena. Niinhän moni sijarikin ajattelee.
Toisaalta ne rikollisvanhemmat, jotka ovat todella vaarantaneet lapsensa hengen ja terveyden, esim. pahoinpitelemällä ja siitä tuomittu, sietävätkin pysyä poissa lapsen elämästä. Vai haluaisitko sinä saada joulukortin pahoinpitelijältäsi saati sitten viettää viikonloppuja sellasen kanssa. Kyseessä on lasta kohtaan todellakin anteeksiantamaton teko, jos lapsi on ollut vaikka vaarassa kuolla. Suomen lain mukaan näilläkin pahoinpitelijöillä säilytetään vanhempien oikeudet, mikä on todella törkeää uhria kohtaan.
että on niitä vanhempia jotka ovat olleet huostaanoton kannalla, eivät ole yrittäneet saada lapsia kotiin koko aikana vaan ovat tyytyväisiä nykyiseen olotilaan.
Joten jos vanhempi ei kotiutusta edes halua, minkäs teet paitsi tulevaisuudensuunnitelmia johon kuuluvat sijoitetut lapset.
Mutta se ei silti tarkoita yhteyksien katkaisemista täydellisesti, sekin olisi jo tässä vaiheessa melko tuhoisaa lapsille.
Dokumentoisin kaikkiin mahdollisiin virallisiin asiakirjoihin, että vanhemmat haluavat luopua lapsestaan alunalkaenkin, tämä siksi, että lapsi aikuiseksi kasvettuaan viimeistään näkisi todellisuuden ja sen että vika ei todellakaan ole hänessä vaan vanhemmissa. Myös näiden vanhempien mainetta on turha silotella, ja maksakoon itse palkastaan huostasta aiheutuvat kulut. Jos ei ole varaa, niin ne on merkittävä velaksi valtiolle ja pidettävä ulosotossa niin kauan kuin niitä kuluja kertyy. Lapselle tuo kaikki on kidutusta.
Ei ole tietenkään korrektia vertailla lapsia keskenään julkisesti - olivat nämä sitten omia tai sijoitettuja. On kuitenkin inhimillistä, että samassa perheenssä asuvia lapsia tulee verrattua toisiinsa niin hyvässä kuin pahassa - nämä vertailut tulisi saada tehdä työnohjauksessa, jos kyseessä on sijoitettujen lasten käytökseen/koulumenestykseen tms. liittyvät asiat, jotka vaivaavat.
Eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä on ilmeisesti yli 60-vuotias, joten lapsi lienee murrosikäinen - mahdollisesti sijaisäiti ei ole saanut riittävästi tukea murrosikäisen sijaisvanhemmuuteen. Sijoitettujen lasten murrosikä on usein vaikea, koska silloin varhaislapsuuden kokemukset tulevat uudelleen käsittelyyn - lapsen tulisikin viimeistään tässä vaiheessa päästä käsittelemään tunteitaan ammattiauttajan kanssa.
Vanhempainkokouksen ilmapiirin parantamiseksi kannattaa varmasti sanoa ko. ihmiselle suoraan, että puhutaan vain tämän luokan asioista ja ettei ole miellyttävää kuunnella ketään haukuttavan, vaan rakentavaan keskusteluun kuuluu myös löytää positiivisia asioita.
Ei meillä vanhempainkokouksissa kukaan hauku omia eikä toisten lapsia. Jos ongelmia on niin niistä puhutaan ketään nimeämättä, yleisellä tasolla. Ongelmat ratkotaan vain asiaan kuuluvien kansaa. Outoa, että opettaja edes sallii moisen.
Sellainen ihminen joka haukkuu hoidossa olevia lapsiaan julkisesti tai edes neljän seinän sisällä on varmasti sopimaton vanhemman tehtävään.
Sinänsä kysymyksesi miksi otatte näitä..., on yleistävä. Oikea kysymys olisi miksi tämä nainen on ottanut sijaislapsia. Minuakin säälittää tämä lapsi ja ehkä sinun olisi sitten syytä tehdä jotain asian eteen. Voit ottaa yhteyden kunnan tai kaupungin sosiaalitoimeen. Voisitte tehdä useamman vanhemman kanssa kirjallisesti kyselyn, ehkä saisitte yhdessä tuon lapsen tuollaisesta perheestä pois.
Minä olen kuullut luokkaavustajan haukkuvan ja kertovan sijoitetun lapsen asioita erään toisen lapsen vanhemmalle.Kysymyksessä ei ollut vanhempainilta vaan yhteinen liikuntapäivä lapslle ja vanhemmille lauantai koulupäivänä.
Minä olisin ilmoittanut rehtorille avustajan asiattomasta käytöksestä. Ei tällä ole mitään asiaa kertoa lasten asioita ulkopuolisille.
Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa ja sanonut henkilölle suoraan, että hänen ei pitäisi kertoa eteenpäin kyseisiä asioita. Tämä ihminen suorastaan loukkaantui, eihän hän pahaa tarkoittanut (eli vähän noin niin kuin halusi juoruilla vaan).
kun "sivullinen" valehtelee noin törkeästi!
on valittu täydelliset perheet, joissa ei voi olla mitään vikaa!
näistä sijaisvanhempien lapsiin kohdistuvista teoista voi valittaa? Sossuun ei kyllä kiinnosta mennä, mutta onko lääninhallitus oikea paikka? Valvooko näitä sijaisperheitä muut kuin sossun tädit, eli tässäkin tapauksessa henkilön entiset työkaverit? Siis puolueetonta viranomaista etsin.
joille voit ilmoittaa.
En jaksa uskoa Lääninhallitukseen tässä asiassa. Suomessa ei voi valittaa mihinkään. Jos lapsen vanhemmat ovat hänet unohtaneet, niin lapsi on turvaton huonossa sijoituksessa eikä sivulliset voi tehokkaasti auttaa. Koulukiusaaminenkin koskee vain oppilaita, ei sijareita.
kalkatus perheeseen sijoitetun vieraan lapsen pahuudesta! Lastensuojeluilmoituksethan on ensi vuoden alusta tarkistettava ihan kaikki ja tehtävä joko merkintä aiheeton taikka laadittava lapselle asiakassuunnitelma. Lasta on myös ehdottomasti kuultava.
Pahalta kyllä tuntuu, jos lapsi on jo menettänyt hänelle rakkaimmat ihmiset maailmassa; omat vanhempansa
(oli syy sitten mikä hyvänsä)
niin pitääkö elämän vielä koetella lasta
tälläisen p...un muodossa!