Ihan ensiksi täytyy sanoa, että nykyään minua hävettää suuresti olla syömidhäiriöinen. Heittää ehkä liian rasvaista ruokaa pois ja alskea kaloreita. Muualla maailmassa ihmisillä ei ole ruokaa ja ruoka on niin yksipuolista, etä esim. lapsia sokeutuu A-vitaamiinin puutteesta...no mutta asiaan...Itse syömishäiriöni juurtaa todella kaukaa. muistan olleeni n. neljä vuotias ja sanoin usein, että haluan olla tikkulaiha. Isosiskoni naljailivat aina munulle, että he ovat niin laihoja ja minä pieni pullukka. äitini oli aina dietillä, vaikka olikin hyvin hoikkassa kunnossa. Kun ekalla luokalla olin selvästi hoikistunut vauva-ajoista kehui äitini minua kovasti. Tuntui todella hyvältä. Sukulaisetkin saattoivat kehua minua ja sanoa, että kylläpä olet hoikistunut. Sillon olin vielä niin pieni, että olin luonnollisesti hoikistunut. Muistan eskariajoilla istumassa peilin edessä ja katselin poskiani. Mietin, että nyt ne ovat ihan hyvät, mutta ei saa yhtään lihota ja pitää välttää karkkia. Kerroin jo sillon, että olen laihdutuskuurilla, kun välillä kieltäydyin makeasta. Ruokaa söin normaalisti. Neljännellä luokalla ajattelin ensimmäisen kerra olla kunnon laihdutuskuurilla. Söin 1000 kcal vrk ja äitini kehui minun itsekuriani. Tuntui oikeen hyvältä. Pikkuhiljaa painoni on laskenut ja kun mittani olivat muutama vuosi sitten 172/50 kg:a kehui ystäväni minua hirveästi. Näytin kuulema erittäin hyvältä ja urheilullisesta.
Totuus on se, että tämä yhteiskunta opettaa jo pienestä pitäen ihmisiä olemaan laihoja...
Totuus on se, että tämä yhteiskunta opettaa jo pienestä pitäen ihmisiä olemaan laihoja...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkä ikäinen sä oot ?
mä oon 24 wee ja varmaan jo aika vanha tänne...kun tuntuu että kaikki täällä on aika nuoria.
Mä vasta olenkin vanha tänne, olen 40 v !
Nuoruudessa syöminen ei ollut ongelma, vasta kaksi vuotta sitten tämä alkoi ja loppua ei tunnu näkyvän.