Kertokaa mulle paraneeko masennus- ja ahdistushäiröstä koskaan kokonaan. Joutuuko lääkkeitä syömään loppuelämän. Kuinka nopeesti lääkkeitten avulla olette palautuneet työkykyisiksi?
Mulla on todettu "paniikkihäiriö" vuoden alusta ja lääkkeeksi määrättiin mielialaan Cymbalta ja nukahtamiseen Somnor. Cymbaltasta tuli kauhea olo. Sydän hakkasi viimistä päivää ja tuntu että kuolen. Lääke vaihdettiin Sepramiin joita tuli myös huono-olo :( jätin mielialalääkkeet kokonaan pois. Kieltäydyin uskomasta että mulla olis "paniikkihäiriö" Huonoin tuloksin. Olen ollut ilman mielialalääkkeitä puolivuotta ja nyt on ahdistus ja masennus pahentuneet. Nyt en pysty edes autolla ajamaan kun saatan pyörtyä. Tai silmissä pimenee ja tuntuu että taju lähtee. Pariin kertaan olen käynyt ensiavussa rytmihäiriöitten takia. Sydänfilmissä ei kumminkaan mitään poikkeavaa näy. Vaikka itsellä tuntuu että saan sydänkohtauksen. Työtehtävääni en pysty tekemään. Nyt sain lähetteen psykiatrille. Panikoin ajatustakin että pitää mennä keskustelemaan ja selittämään tuntemuksia. Tuntuu etten osaa kertoa oloani. Töistä olen ollut pois paljon syynä huimaus ja pyörtyily. Niska ja päänsärky. Jotka on ihan todellisia syitä. Kärsin niska- ja päänsärystä. Joka päivä myös huimaa ja olen myös pyörtynyt. Nyt työpaikkalääkäri sanoi että kaikki johtuu "paniikkihäiriöstä". En kyllä ole täysin samaa mieltä lääkärini kanssa. Myönnän kyllä nyt että huimaus, pyörtyily ja rytmihäiriöt voivat johtua panikomisesta. Mutta voivat ne johtuoa myös niska ja päänsärystäkin.
Kysyisinkin nyt kauanko kelläkin on mennyt että on voinut palata työelämään?
Ateeksi sekava kirjotukseni :) Asiaa on vaan jotenkin niin vaikea selittää.
Mulla on todettu "paniikkihäiriö" vuoden alusta ja lääkkeeksi määrättiin mielialaan Cymbalta ja nukahtamiseen Somnor. Cymbaltasta tuli kauhea olo. Sydän hakkasi viimistä päivää ja tuntu että kuolen. Lääke vaihdettiin Sepramiin joita tuli myös huono-olo :( jätin mielialalääkkeet kokonaan pois. Kieltäydyin uskomasta että mulla olis "paniikkihäiriö" Huonoin tuloksin. Olen ollut ilman mielialalääkkeitä puolivuotta ja nyt on ahdistus ja masennus pahentuneet. Nyt en pysty edes autolla ajamaan kun saatan pyörtyä. Tai silmissä pimenee ja tuntuu että taju lähtee. Pariin kertaan olen käynyt ensiavussa rytmihäiriöitten takia. Sydänfilmissä ei kumminkaan mitään poikkeavaa näy. Vaikka itsellä tuntuu että saan sydänkohtauksen. Työtehtävääni en pysty tekemään. Nyt sain lähetteen psykiatrille. Panikoin ajatustakin että pitää mennä keskustelemaan ja selittämään tuntemuksia. Tuntuu etten osaa kertoa oloani. Töistä olen ollut pois paljon syynä huimaus ja pyörtyily. Niska ja päänsärky. Jotka on ihan todellisia syitä. Kärsin niska- ja päänsärystä. Joka päivä myös huimaa ja olen myös pyörtynyt. Nyt työpaikkalääkäri sanoi että kaikki johtuu "paniikkihäiriöstä". En kyllä ole täysin samaa mieltä lääkärini kanssa. Myönnän kyllä nyt että huimaus, pyörtyily ja rytmihäiriöt voivat johtua panikomisesta. Mutta voivat ne johtuoa myös niska ja päänsärystäkin.
Kysyisinkin nyt kauanko kelläkin on mennyt että on voinut palata työelämään?
Ateeksi sekava kirjotukseni :) Asiaa on vaan jotenkin niin vaikea selittää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moon kans täysin epätoivoinen mun vaikean masennuksen, GADin ja jonkun paniikkihäiriön kans. Mullan on kans vaativa persoonallisuushäiriö ja oon vapaudenriistofobinen. Lisäks mulla on ajoittain harhoja ja pakkoajatuksia, mitkä nyt saattaa liittyä ihan noihin muihinkin, etten mikään psykoottinen oo. Mullon ollu näitä oireita muutama kuukausi. Noita harhoja ja pakkoajatuksia ollu kans nuorempana. Niin ja jollain tasolla masentunu oon ollu varmaan koko ikäni, tai sit mulla voi olla bibokin.
Voinko ikinä elää normaalia elämää. Tiedän, että mun masennus paranee vaan tosi ison onnenpotkun seurauksena. Moon tuomittu oleen lopun ikään (todennäkösesti) masentunu, kykenemätön normaaliin elämään. Ja se vaan masennuksen puolesta. Kun pääsis eroon ees noista ahdistushäiriöistä, niin vois olla jotenkin mahdollista elää sossutuilla ja lääkehuuruissa päivä kerrallaan, mut ei sekään mitään elämää olis. Ikinä en tuu meneen normaaliin työhön, enkä luultavasti opiskeleenkaan. Mitä järkee tässä on? Kaikki toivo on mennyttä.
Ja sori alkuperäselle. Toivoit varmaan, et joku olis kertonu jonkun paranemistarinan. Sellasta en valitettavasti (ainakaan vielä) voi kirjoittaa. Mut ainakaan et oo yksin ongelmies kanssa. Sullon kuitenkin ehkä pahempaa toi sillä, ettet pysty ajaan autoo. Tosin en pysty minäkään kun oon koko ajan Opamoxeissa. On muuten mahtava lääke.
Ite en pysty ees kuvitteleen meneväni töihin tai tekemään muutenkaan yhtään mitään. Mua hoidetaan vanhempien toimesta aika pitkälle, en jaksa tehdä oikein mitään. Tässäkin hetkessä eläminenkin olis tuskaa ilman lääkkeitä. Yhtään ei pysty miettiin tulevaisuutta.
Älä sitä mieti, ettet osaa selittää ittees, kerrot vaan mitä mielessä on. Kyllä se lääkäri osaa sen palapelin kasata ajan kanssa. Minä ainakin ymmärsin tekstisi.
Huimaus ja pyörtyily voi kyllä hyvin johtua aivan täysin niska-/hartiaseudun vaivoista jos ne on menny pahaks. Jossei sulla ennenkään oo paniikkihäiriön takia vastaavia oireita ollu... Kannattaa vaatia asia tutkituttavaksi (onks toi sana?).
Jaksamisia sulle. Kyllä se siitä lähtee ajan kanssa kun saat homman pyörimään siellä psykiatrisella.
Heippa 2. Epätoivoinen!
Kiitti että vastasit mulle.
Mitä tarkottaa GAD? Mää kyllä toivon että paranet ja pystyt elämään normaalimpaa elämää kun sossun tuella ja mömmöissä päivä kerrallaan. Pystyisit opiskelemaan ja löytämään jonkun mielenkiintosen työnkin tulevaisuudessa:)
Mää en pysty syömään mitään opiaatteja... Tässä joku aika taaksepäin olin leikkauksessa ja sain tietenkin voimakkaita kipulääkkeitä. Oksensin päivästä toiseen niiden takia. Nykyään en pysty ottamaan esim. niska- ja päänsärkyyn muuta kun tuttua ja turvallista buranaa. Siitä syystä jätin myös lyhyen kokemuksen jälkeen lääk. määräämät mielialalääkkeet pois. Ehkä liian hätiköidysti mutta kun en kestänyt oloa mikä niistä tuli. Niskat on tutkittu ja vikaakin löytyy mutta ei lääkärin mukaan voi olla syynä huimaukseen ja pyörtymiseen tai tunteelle että menetän kohta tajuni. Ikävintä tässä on todellakin se etten voi ajaa autoa tai tehdä työtäni pelkäämättä että aiheutan loukkaantumisen/tapaturman tai pahimmassa tapauksessa kuolonkolarin esim. liikenteessä.
Pelkään myös menettäväni työpaikkani. Olen oikeesti todella tumpelo kertomaan itsestän. Tai ainakin on tullut semmonen tunne useammalla lääkärillä käydessäni ja apua hakieassani. Palaute on lähinnä ollut että kannataa käydä hierojalla (jossa olen kyllä käynyt useasti)ja pari päivää saikkua ja buranaresepti.
Tietenkin olen todella masentunut tän ainaisen niska- ja päänsäryn takia. Kyllä mulla masentaa ja ahdistaa. Nykyään oon todella säikkykin. Ja purskahdan todella helposti itkemään. Nykyään en jakasa käydä edes missään kylässäkään tai käydä edes kaverin kanssa ulkona syömässä. Viimetingassa pitää keksiä joku tekö syy miks en voi tulla:( Kämppäkin on ku hävityksen kauhistus kun en jaksa tehdä mitään. No nyt tulee liikaakin valittelua tänne. Jotenkin tuntuu vaan että olis kiva jutella jollekkin joka jaksais kuunnella. Ja ei tarvi hävetä.
Kiitti sulle vielä kun vastasit mulle.
Hei,
*epätoivoinen*:)
Halusin *lohduttaa* sua kertomalla jotain paniikkihäiriöstä.
Minulla kuuluu nuo oireet myös tähän *sairauteen*.
tuntuu että taju lähtee, valtava huimauksen tunne, sanon sitä että minua *viettää*, pakko ottaa aina jostain kiinni!
Ennen oireina olivat aina: pakko päästä pois jostain tilanteesta, kahvi/ruokailuhetket aivan kauheita, hirveällä kiireellä pois pöydästä!
Jos olin *kokouksessa* tms..kun ovi suljettiin huoneesta ulos, alkoi paniikki heti, tuli tunne en pääse täältä pois huomaamattomasti, sydän hakkasi, huimasi, yökötti ja lopuksi aina gaamee väsymyksen tunne.
Nyt suurin ongelma enää silloin tällöin tunne että viettää ja taju lähtee, nekin oireet helpottaneet kun sain lääkityksenä zymbalta-nimisiä tabuja. vaihdoin xanor-lääkkeet niihin kun tuntui että alkoi loppua xanorin vaikutus aina niin nopeaa!
nyt olen kivasti pärjännyt, olen töissä ja nautin:)
Ota siis lääkkeitä..(sivuoireet menivät ohi viikon kuluessa) ja nauti elämästäsi:)
Jaksahan ja voimia sinulle!
Sarkka