Meillä on lapset 8v ja 2v. Mulla on kauhea vauvakuume, ja kolmea lasta tässä on toivottukin.
Olen 33v.
Haluaisin käydä pari vuotta töissä ensin, ja toisaalta kasvattaa kuopuksen isommaksi pojaksi. Hän on aikamoinen vilperi, ja taatusti olis mustasukkainen kuin mikä!
Raskausaika mulla on menny oksennellessa ja huimauksen pyörteessä. Eli olis raskasta hoitaa uhmaikäistä ja huolehtia koululainen kouluun aamuisin.
Mutta toisaalta taas haluttais niin mahdottomasti laittaa vauva alulle..
Oletko sinä tunne vai järki-ihminen? (Ja mitähän mun pitäis tehdä!? :) )
Olen 33v.
Haluaisin käydä pari vuotta töissä ensin, ja toisaalta kasvattaa kuopuksen isommaksi pojaksi. Hän on aikamoinen vilperi, ja taatusti olis mustasukkainen kuin mikä!
Raskausaika mulla on menny oksennellessa ja huimauksen pyörteessä. Eli olis raskasta hoitaa uhmaikäistä ja huolehtia koululainen kouluun aamuisin.
Mutta toisaalta taas haluttais niin mahdottomasti laittaa vauva alulle..
Oletko sinä tunne vai järki-ihminen? (Ja mitähän mun pitäis tehdä!? :) )
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aluks siirrettiin ja siirrettiin lastentekoa järkisyistä. Sit ku ei niitä enää löytyny... alettiin tekee lapsia tunnesyistä :) Ja onnellisia ollaan!
Sellasta!
Totuus kai on, että, jos lastentekoa alkaa liikaa järellä ajatella, niitä ei tuu koskaan tehtyä. Ehkä sit, ku alkas dementoitua ja järki sumenis - munasoluthan voi syväpakastaa ja ottaa käyttöön vaikka kuuskymppisenä, niin ku eilisessä ohjelmassa näytettiin.
Ja ei sua voi kukaan tossa tosiaan neuvoa. Se on sinun ja miehesi juttu.
Itse taidan olla tunne ihminen, kun on noita lapsia 8 ja olen kuullut ettei tuossa ole järjen hiventäkään noin monessa lapsessa.
Vauvakuume on aikamoinen vaiva ja siitä eroon pääseminen on työlästä.
EI vain, jokainenhan meistä on oman onnensa seppä. Kannattaahan sitä miettiä omat jaksamiset ja jopa taloudellinen tilanteensa.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että pienempi ikäero on kivempi. Onhan lapset mustasukkaisia, mutta se on ohimenevä vaihe. Lapsetkin ovat paremmin keskenään kun on lyhyemmät välit. Sitä kun pitää pitkät välit niin aina on vauvavaihe menossa, toisaalta siinäkin oma etunsa. Tämä on siskoni sanomaa, jolla on kolmen lapsen kanssa aina 5 vuoden väli.
Meillä on lapset nyt 19v, 2*17, 15, 13, 11,, 10 ja 8. Rankkaa on joskus ollut, mutta antoisaa. Enään ei vauvoja tule ja haikeata sekin toisaalta on, odotellaan vaan lapsenlapsia.
pari-kolme vuotta ennenkuin alat yrittämään ja tärpiä odotellessa menee oma aikansa,niin kuopus on menossa eskariin tai ekalle ja vanhemmalla murrosikä.... Heti toimeen vain. Töihin ehtii kyllä;)
Mulla on tismalleen päinvastainen tilanne edessäni. En haluaisi vauvaa, koska minulla on ollut kamalan rankkaa tyttöni kanssa. Raskausaika oksennettiin, koliikkia 4 kk, muutenkin vaativa luonne tuo neiti. Nyt kun olen saanut lopetettua imetyksen ja opiskelen heinäkuuhun, tunnen olevani vapaampi ja virkeämpi. Ei herää kyllä minkäänlaiset tunteet, kun 50-senttisiä potkupukuja katselen.
Toisaalta haluaisin saada toisenkin lapsen alle 3-kymppisenä. Täytän ensi kuussa jo 28! Jos tulisin raskaaksi nyt, niin vauva syntyisi kesällä, jolloin kouluhommien pitäisi olla valmiina. Viimeksikään pahoinvointi ei hidastanut opiskelua.
Jep, tiedän kyllä, että minun tilanteessani on kuunneltava tunteita. Ei ole mitään järkeä tehdä rättiväsyneenä väkisin toista vauvaa vain ikääntymisen pelossa.
Mutta sinun tilanteessasi... Kun sinun tekee mieli vauvaa, niin mikset antaisi palaa. Luotan taikauskoisesti siihen, että siinä vaiheessa kun sukupuolielämä taas kiinnostaa ja vauvat tuntuvat ihanilta, niin nainen on sekä fyysisesti että henkisesti kypsä lisääntymään. Eihän tuo sun kuopuksesi ole enää edes niin pienikään!
Kiitos vastauksista ja kannustuksesta!
Annette, järkevä päätös tunnepohjalta ;)
Aikoinaan oli tarkoitus pitää isot välit lapsilla, nyt vaan nuo hormoonit häiritsee pahasti elämää..
Taidan pidätellä vielä vuoden 2008 puolelle (enää reilu 3kk!), ja jos silloinkin vielä vauvat pyörii ajatuksissa, niin ei kai se auta..:D
Värikästä syksyä kaikille!
Eivät tunne ja järki ole toistensa vastakohtia. Kyllä niitä voi käyttää yhdessä aivan mainiosti ja tunteitakin voi järkeillä ilman, että olisi pelkästään järki-ihminen. Itse asiassa hyvän itsetuntemuksen osoitus on juuri tuo tunteiden tarkastelu ja ymmärtäminen miksi tuntee milloinkin mitä tuntee.
Minullakin oli 36-vuotiaana todella kova vauvakuume ja järkeilin asian niin, että tuossa iässä ei ole ollenkaan varmaa raskaaksitulo, joten aloitimme yrittämisen heti miten. Vuoden yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi ja sain aivan ihanan iltatähden, josta ollaan nyt nautittu monta monituista vuotta.
Onneksi mies on järki...