OOn 15 vuotias tyttö ja oon puoltoista vuotta nyt kärsiny paniikkikohtauksista. Oon käyny psykiatrilla pari kertaa mutta ei siitä juuri oo apua. Tai no nyt viimisen puolen vuoden aikana kohtaukset on vähentyny silleen että tiedän missä tilanteessa ne tulee.
Esimerkiks ruokailu isommassa porukassa (jopa perheen kanssa!) ja esiintyminen on melkeempä mahdotonta. Tai ei mahdotonta, mutta häpeän paniikkikohtauksen oireita mielettömästi (esimerkiksi raju punastuminen) Oon aatellu tota propralia, mut en viitti enää vaivata äitii tällä jutulla. on se kuitenki ollu mun mukana siellä psykiatrilla ja kai luulee että oon ihan OK. Tarviiko tohon propraliin mitää vanhempien suostumusta? tuntuu aika tyhmältä että salailen vanhemmiltani tätä mutta mua hävettää puhua siitä niitten kans. en tiiä miks..
Esimerkiks ruokailu isommassa porukassa (jopa perheen kanssa!) ja esiintyminen on melkeempä mahdotonta. Tai ei mahdotonta, mutta häpeän paniikkikohtauksen oireita mielettömästi (esimerkiksi raju punastuminen) Oon aatellu tota propralia, mut en viitti enää vaivata äitii tällä jutulla. on se kuitenki ollu mun mukana siellä psykiatrilla ja kai luulee että oon ihan OK. Tarviiko tohon propraliin mitää vanhempien suostumusta? tuntuu aika tyhmältä että salailen vanhemmiltani tätä mutta mua hävettää puhua siitä niitten kans. en tiiä miks..
Vastaukset 2
Vanhimmat
suostumusta, Propral on beetasalpaaja, se laskee sykettä ja verenpainetta, auttaa usein somaattisiin jännitys/paniikki-oireisiin, mutta siis vain somaattisiin
propralista vielä sen verran että kyllä siihen reseptin tarvitsee.. :)